Istuin siinä tyhjässä aulassa.
Katselin tyhjiä penkkiriviä,
aulassa haisi tupakka.
Tupakkahuoneen ikkunoista näin miesporukan.
Yksi käveli hermostuneena kertakäyttömuki kädessä.
Yksi näpräili puhelinta,
kolme juttelivat rennosti.
Aulaan saapui kaksi miestä salkut kädessä,
puvut päällä.
Istuin käräjäsalin aulassa.
En tuntenut mitään.
En tiennyt mitä odottaa.
Olin todella oudolla ja vieraalla maaperällä.
Istunto minun osaltani alkaisi hetken päästä.
Kotiin päästyäni olin kuin unissakävelijä.
Unessa, mutta liikkeessä.
Nukuin yöni huonosti.
Paha kuiski korvaani.
Viiden aikaan aamulla sanoin itselleni,
että tästäkin sinä selviät,
kohta jotain hyvää tapahtuu.
Aamupäivällä soi puhelin.
Kiinteistövälittäjä Helsingistä on erittäin vakuuttunut minun ammattitaidostani,
ja hän haluaa alkaa kanssani yhteistyöhön.
Ajattele.
Hän soittaa tänne Korpikuusen keskelle,
vaikka hän asuu sisustussuunnittelijoiden mekassa.
Hän haluaa minut.
Hän sai minut tuntemaan itseni taas erityiseksi,
hän sai minut nauramaan,
ja uskomaan.
"Hyvä tulee hyvän luo"
- hän kertoi."
Lähden kohta käynnistämään autoni tyhjäkäynnille.
Webasto on jälleen rikki ja auton on käynnistyttävä kuuden ja puolen tunnin päästä yöpakkasen ollessa toivottavasti ei liian paljon.
Kiiruhdan yön pimeyteen,
jotta olen aamulla aikaisin työkohteessani etelässä.
Kolme asiakasta
ja kaksi yhteistyökumppania odottavat minua.
Elämä repii väliin veden alle.
Kohdallani liian usein,
mutta joka kerta nousen pintaan ja uin rantaan.
Koska päätän niin.
Niin kauan kuin onnellisuuteni on käsissäni,
niin kauan minä nautin siitä joka ikinen päivä.
Kesken uunin lämmitysten,
puiden haun,
pakkaamisen, työn teon sekä siivouksen - kaiken tämän keskellä etsin käsiini värityskirjan.
Laitoin taustalle soimaan pianomusiikkia,
teroitin puuvärit ja unohdin pieneksi hetkeksi ulkomaailman.
Toivotan itselleni turvallisia kilometrejä.
Toivon, että uni tulee ja jaksan melkein 24h työpäivän ja viikon työmatkan suorittaa kunnialla.
Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti