"Tämä yrittäjyys väliin pelottaa minua" - kyyneleet valuivat vuolaana tyynylleni.
"Miksi en saa vain tehdä töitä ja nauttia työni tuloksista?" - pyyhin silmiäni.
Turvallinen käsi silitteli poskeani.
"Kyllä me selviämme" - ääni vierelläni kuiskaa.
Kahden viikon päästä tulee vuosi täyteen siitä, kun se pieni pelottava huojuen nouseva ja laskeva lentokone lennätti tytön Kajaanin lentokentälle.
Tulee vuosi täyteen siitä, kun kahden ihmisen välillä sekunniksi muu maailma pysähtyy - on vain se katse, se varovainen hymy.
Tulee vuosi täyteen siitä, kun ajamme yhä syvemmälle pimeään korkikuuseen.
Onneksi minulla ei ollut kristallipalloa.
Onneksi minulla oli vain se hetki, se tunne.
Onneksi.
Nousin siihen puuvuoristorataan.
Ei jarrumies varoittanut ruostuneista muttereista.
Ei varoittanut mutkille vääntyineistä kiskoista.
Hän ei myöskään kertonut, että tällä kertaa juna kulkee myös väärinpäin.
Ei kertonut, että se jättää sinut ylösalaisin roikkumaan kohti hyytävää tyhjyyttä.
Ehkä jarrumies tiesi jotain enemmän.
Voittaako todellinen rakkaus sittenkin kaiken?
On uskomatonta rakastua kaiken jälkeen oikeastaan ensimmäisen kerran.
Rakkaus tulee vasta rakastumisen jälkeen.
Jos pystyt rakastamaan toista senkin jälkeen kun tiedät hänen kaikki epäkohdat, eikö se kerro jo paljon vahvemmasta?
"Tämä on rakkaani tähtiin kirjoitettu" - runoilee Luolamieheni.
"Olkoon vaikka viimeinen tekoni, mutta sinua en päästä ikinä enää käsistäni.
Olet minun nainen ja näytän sen kaikille" - kuuntelen hymyillen.
Tämä tuntuu oikealta.
Todelliselta.
Rakastuneena haluaa maalata pehmeitä värejä.
Olisin voinut maalata sydämiä eteisen seinille, mutta tällä(kin) kertaa jätin sen väliin…
Tästä kohtaa kotiani lähtee ns. elintasosiipi. Vuonna -84 on rakennettu wc, eteinen, kodinhoitohuone sekäpesutilat saunoineen.
Aluperäinen lattia on muovimatolla, mikä mielestäni on hyvä ratkaisu tiloissa, joissa on kulutusta sekä kosteutta.
Päätin kokeilla ensimmäistä kertaa itse asentaa muovimattoa
ja minä onnistuin :)
Samalla vedolla tuli myös uusi kodinhoitohuone. Aloittavalla yrittäjällä raha on tiukassa ja kaikessa pitää säästää.
Mutta en pelkästään säästä lompakkoa, vaan myös luontoa.
Kaapit on kaivettu ystäväni navetan kätköistä. Pölyn ja hämähäkkien peitossa, kosteuden runtelemat. Kyllä minä näistä toimivat saan,
päätin.
Irroitin kaikki osat. Saranat tiskikoneeseen. Kaapien pesu, pohjamaalaus sekä kaksi kertaa pintamaalaus.
Uudet kauniit vetimet ja johan kelpaa.
Minua odottaa päivällinen pöytään katettuna. Porsasta sekä paistettuja kasviksia ja sieniä.
Minulle on tänä aikana myös asennettu uusi pyykinpesukone sekä valaisin.
Olen kuulemma pieni prinsessa, jota pitää joka päivä kohdella kuin oikeaa prinsessaa.
Carpe diem <3
Sanna
