maanantai 31. heinäkuuta 2017

Työmatkani Mikkelin asuntomessuille.


Sisustussuunnittelijaksi opiskelu tapahtui oikeastaan vähän vahingossa.
Mietin synnyinkotini sängyllä n. 16-vuotta sitten, että mikä minusta tulee isona,
selailin opiskeluvaihtoehtoja.
Silmiini oppaasta osui sisustusartesaanin tutkinto.
"Toi on varmaan ihan ok ammatti"
ajattelin.

Opiskeluaikoina olin se kahdeksan oppilas,
menin massan mukana ja tein niinku pyydettiin.
En loistanut muussa kuin muiden naurattamisessa.
Taidetunnilla toki onnistuin saamaan 10+ numeroita.

En tuolloin olisi ikinä osannut aavistaa, 
että mitä kaikkea ammattiin valmistuminen minulle tuo.
Rumasta ankanpoikasesta kasvoi ja kasvaa yhä edelleen huippuosaaja.

Tällä kertaa tämä ammattitaito ja osaaminen kuljetti minut Mikkelin asuntomessuille.
Sisustusklinikalla annettiin neuvoja kävijöiden sisustuspulmiin.
Olen kuin kala vedessä messuilla,
saan puhua ja olla huomion keskipisteenä,
mitä muuta voi ihminen tarvita?


Se tunne, kun näet asiakkaan tyytyväisyyden.
Kun hän sanoo ääneen
"Olipa hyvä idea, ei olisi tullut mieleenkään itsellään"
Kun pariskunta katsoo toisiaan
"Tämä idea me todellakin toteutetaan".

Se paras palkka.
Se tunne kerta toisensa jälkeen vetää sähköiskuna läpi kehon.


Yöpymispaikaksi messujen ajaksi sain virtuaaliystäväni äidin mökin lainaan.
Ajatelkaa miten ihania ihmisiä,
ei koskaan olla nähty ja saan mökin järvenrantamaisemista.


Istuin laiturilla päivän päätteeksi.
Ajattelen, että miksi ihmeessä nautin yksin tästä kaikesta?
Päätin tehdä työmatkastani pienen seikkailun.
Pyydän minulle silloin vielä tuntemattoman seuralaisen luokseni.

Hetken päästä jo vahvat käsivarret on saanut veneen vesille,
hyppään kyytiin muovikipossa punaviiniä.
Istun veneessä,
ja nautin.
Annan aallon ja jokaisen airon vedon viedä.


Uitan varpaitani järvessä,
juttelemme hiljaa kuin aina toisemme tunteneet.
Hymyilen.
Käymme ulkosaunassa ja uimme järvessä.
Istumme portailla, syömme herneitä muovipussista ja
katselemme hiljaa nukkuvaa järveä.

Saan olla vahvojen käsivarsien ympäröimänä,
hiuksiani silitellään.

Minun hetkeni.

Halusin minua kannustaville naisyrittäjille kertoa myös tämän työmatkani
seikkailun,
tykkäykset ja kommentien määrät puhukoon puolestaan.

Meillä on oikeus tehdä elämästämme itsemme näköinen.
Minä tein taas niin.


Tee yksi ihminen onnelliseksi joka päivä
- vaikkapa vain itsesi.

- Sanna -