maanantai 29. tammikuuta 2018

Hyötyliikuntaa parhaimmillaan

Kävelen vielä päivänvalossa kohti navettarakennustani.
Lapioin hiukan lumikinosta edestä,
jotta saan työnnettyä isot puuovet auki.
Huomaathan lukijani,
että pihamaallani on myös sinun lumesi ;)


On aika hakea taas uusi puukuorma sisälle.
Kotini on vailla lämmitystä.


Lastaan puita ensin kuormalavalta neljä sylillistä ahkioon,
vedän ne kotiovelleni.
Kyykistyn, lastaan sylin täyteen puita,
ponnistan ja kannan puut sisälle.
Joka kerta tunnen, 
kuinka lihas vastaa.

Ja taas uusi samanlainen kuorma.

Viimeisenä vielä haen pönttöuunien puut
ja samalla vien 10l maaliastiat lämpimään kattilahuoneeseen.


Otan esille potkukelkan.
Potkuttelen roskapaikalle ja vien roskat.
Käyn tekemässä  samalla 4km:n potkukelkkalenkin.

Olen moittinut itseäni, kun en urheile säännöllisesti.
En käy salilla.
Kaikki käyvät salilla,
ja minä en.

Eilen lähdimme naapurini kanssa moottorikelkkailemaan.
Neljän vuoden tauon jälkeen hyppäsin kylmiltään kelkan selkään.
Olin varma, etten jaksa ajaa,
ja jos jaksan ajaa,
niin aamulla olen todella kipeä.


En ollut aamulla kovinkaan kipeä.
Miten se on mahdollista?
Ennen kun harrastin moottorikelkkailua,
olin todella jumissa.
Kävin vieläpä salilla.

Niin.

Sisustussuunnittelutyö on vaihtunut fyysiseen oikeasti kovaan työhön.
Olen töissä liikkeessä koko ajan.
Kannan maalipurkkeja, nostelen telineitä,
telaan, pensselöin, kiipeän, laskeudun,
kaadan, kumarran ja sitä rataa.

Tulen kotiin.
Kannan puita, kolaan pihaani.
Puuhailen yhtenään kodissani pieniä remontteja,
sahaan, naulaan, puran ja korjaan.


Kotini kylmenee parissa päivässä,
jos en lämmitä kahta isoa uunia.
Ei ole nykyajan sähkölämmitystä.


Hyötyliikunta pitää minut melkoisen hyvässä kunnossa.
Se pitää minut jopa paremmassa kunnossa, kuin koskaan aikaisemmin olen ollut.
Se ei ole pakkopullaa.
Sitä tekee enemmän kuin mielellään.


Oma elämäni on minun juoksumattoni.
Ja jos tuntuu, että pitää saada oikein tehokkaimmaista tehokkain hyöty,
päättää tyttö kaivaa pihamaan lumisimpaan kohtaan maahan asti ulottuvan kolon.
Voin sanoa, että hiki virtasi ja pulssi löi :D 
(anteeksi vähän huono kuvanlaatu).


Kuten voit lukijani päätellä,
ei aika Korpikuusessa vain pääse käymään tylsäksi.
Jos te koskaan mietitte, kun ajelette näiden syrjäkylällä olevien hiljaisten kotien ohi,
et mitä ihmettä he tekevätkään elämässään?
Täällä Korpikuusessa ollaan todellisia
ikiliikkujioita ja he tekevät enemmän kuin arvaattekaan <3


"Hanki itsellesi ilmalämpöpumppu, 
että pääset helpommalla".

Hanki itse,
en ole edes haluamassa helppoa elämää,
olen sen kerran kokenut ja se kerta riitti.

Sanna