keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Uskomattomia unohtumattomia kohtaamisia.

Olin juuri vienyt ensimmäisen muuttokuorman uuteen kotiimme.
Ajoin tämän jälkeen kyläkauppamme pihaan,
jotain pientä piti kaupasta noutaa.

Olin kävelemässä ostoskärryjeni kanssa kohti kassaa,
kunnes muistin että ketsuppiahan sitä piti vielä.
Peruutin ehkä kolme askelta.
Olin vauvanvaippahyllyn kohdalla.
Hyllyjen välissä oli nainen kyykyssä vaippakassi kädessä.
Mietin, että menisinkö sittenkin toisen hyllyn välistä,
mutta päätin mennäkin kuitenkin juuri tämän hyllyn välistä.

Kävelin käytävää pitkin.
Tässä kohtaa voisi laittaa filminauhan hidastetuksi.
Nainen,
joka oli kyykyssä vaippakassi kädessä.
Hän käänsi katseensa minuun,
tummat silmät katsoivat hieman silmiään siristäen.
Minä katsoin takas.
Katseemme kohtaaminen vain jatkui,
molemmat käänsimme päämme minun ohittaessani naisen.

"Oletko sinä Sanna?" - kysyi nainen hymyillen.
Olenhan minä ja mietin pääni puhki, että kuka hän on?!

Nainen näkee kysyvän katseeni ja vastaa minulle,
että joo sinun ei kuulukaan tuntea minua.
"Olen seurannut sinun tarinoita facebookissa ja tunnistin sinut sieltä".

Meidän juttumme lähtee täyteen vauhtiin heti siltä istumalta.
Kaksi kaunista nappisilmää nauraa siellä hyllyjen välissä kun aina toisensa tunteneet.

Mutta voitteko kuvitella.
Tämä nainen asuu Kaliforniassa.
Silti meitä yhdistää heti monta asiaa.

Olemme molemmat sisustussuunnittelijoita.
Omistamme saman tien varrelta rintamamiestalon,
olemme suurin piirtein saman ikäisiä,
molemmilla on yhtä huikee huumorintaju
ja mikä tärkeintä,
elämme juuri nyt unelmaamme.

Vaihdoimme puhelinnumerot
ja päätimme kutsua toisemme kylään.
Oikeastaan mietimme,
että lähdemmekö piknikille.

Sain myöhemmin viestin,
että hän oli tehnyt U-käännöksen, kun oli meinannut unohtaa kauppareissun.

Miten pienistä päätöksistä monet kohtaamiset ovat kiinni.

Olen muuttamassa uudelle paikkakunnalle.
Tarvitsen ystäviä sieltäkin.
Tarvitsen sen ystävän,
jota voin pyytää pimeään metsään etsimään Korpielämän salaisuuksia.
Ystävän,
jolle voin soittaa et lähde mun kaa salille tai yhdelletoista.

Vaikka tämä upea nainen asuu pääsääntöisesti kaukana,
tiedän jo nyt,
että minä löysin uuden ystävän.

Elämä on väliin liian uskomatonta.


Alkaa olla viimeiset kerrat,
kun tämän ulkosaunan lämmöistä nautimme.
Ihanat löylyt sauna on antanutkin.

Haluaisin teille jo juoruta kaikki uudet sisustusjutut uuteen kotiin liittyen,
mut mistä minä sitten kirjoittaisin? ;)

Tarina siis jatkukoon.

Ihanaa iltaa!

Sanna