tiistai 16. lokakuuta 2018

Elämää remontin keskellä

     

Kolme huonetta.
Keittiö, olohuone ja makuuhuone.

Istuin keittiön lattialla suojapahvin päällä.
Olin poistanut ruokakomerosta hyllyt,
maalannut sieltä seinät ja lattian.
Olin tasoitetapetoinut keittiön yhden seinän.
Yhden seinän maalannut.
Kahdet ikkunapuitteet maalannut.
Olin suojannut pönttöuunien ympäristön muoveilla.


Otin kuvan.
Latasin sen instagramiin.
Pohjamaalasin toisen pönttöuunin.
Istuin välipalalle keittiön lattialle.


Mitä seuraavaksi?

Kolme huonetta.
Ne ovat remonttiväripalettia.
Teen yhden homman sieltä,
toisen täältä.
Odotan.


Päätin lähteä kaupunkiin valitsemaan välitilalaatat.
Miten voikaan suunnitelma muuttua määränpäässä.
Sain valittua laatat,
ja sitten sainkin puhelun miekkoseltani;
"Täytyy ostaa maalinsekoitusastia".

Aloitin Puuilolta.
Puhelimessa saan ohjeistuksen,
mitä etsin,
hän jopa neuvoo et mihin hyllyn väliin menen.
Pyydän myyjän kaveriksi.
Myyjä pyytää toista ja kolmatta,
kysyn neljänneltä.
Ei löydy.

Löysin kuitenkin kolme upeaa jouluvaloa,
jotka ovat kuin tilauksesta tehty meidän makuuhuoneemme tehosteväriin.


Ajan seuraavaksi Motonettiin.
Ei löydy sekoitusastiaa,
mutta löytyy maaliruisku.

Menen K-rautaan.
Ei löydy sekoitusastiaa,
mutta löydän myös hellan taakse laatan.

Menen Tokamannille.
Ei löydy sekoitusastiaa,
mutta löytyy uuninluukkujen spraymaali.

Menen Prismaan.
Ei löydy sekoitusastiaa,
mutta kun lähden pihasta,
näen ehkä upeimman taivaan,
mitä olen aikoihin saanut nähdä


Kävin viime viikolla kolmen päivän työreissussa Porvoossa.
Ensimmäinen kuva on napattu hetkeä ennen asiakkaalle menoa.

Tämän työreissuni aikana oli ärsyttävän ihana hän päättänyt yllättää minut! <3
Hän oli irroittanut vanhat lattialaudat keittiöstä,
eristänyt lattian,
laittanut uudet lattialaudat,
maalannut ne,
levyttänyt seinät
ja vieläpä tapetoinut seiniä.

Huh.



Porvoosta löytyi tuliaisia mukaan korpikuuseen.
Vanha matkalaukku on yksi kotimme uudesta sisustuselementistä.
Osaatko arvata makuuhuoneemme tehosteväriä?




Huomasithan lukijani,
kuinka hyödynsin kaupunkireissuni.
En kulkenut putket silmillä,
vaan katselin ympärilleni 360 astetta,
eli täyden kierroksen verran.

Mutta maalinsekoitusastiaa ei löytynyt.

Äsken maalasin vielä uuninluukut spraymaalilla ja vieläkin nenässä tuntuu.
Huomenna alamme tositoimiin, kun pönttöuunit saa uuden pinnan
ruiskumaalaamalla.

Nähdään taas pian.

Sanna







keskiviikko 3. lokakuuta 2018

On aika jäähyvästien

Kävelin makuuhuoneeseeni.
Se oli melkein tyhjä.
Pysähdyin keskelle huonetta, katsoin tuttuja peltomaisemia ikkunasta
ja silloin kyynelkanavat aukesivat.
Kyynelten virratessa pitkin poskiani jatkoin siitä huolimatta.

Huonekalu kerrallaan turvasatamani tyhjeni.
Kuin lyhytelokuva olisi lähtenyt sillä hetkellä ajatuksissani pyörimään.

On aika jäähyvästien.
Millaisen oikean sadun tämä koti minulle mahdollisti.
Sain elää monta uskomatonta hetkeä.

Vaikka kotini on kaukana,
siellä Korpikuusessa,
oli se koti täynnä elämää.

Kerron teille kuvin ja sanoin tässä tämän lyhytelokuvan.


Aloitan ehdottomasti minulle tärkeimmistä.
Naapureistani.
Heitä tässä on ehkä tuskallisin hyvästellä.
Lukuisat saunaillat savusaunan löylyissä.
Siellä mustien seinien sisällä kerrotut tarinat.


Heidän uskomaton apu tilanteessa kuin tilanteessa.
Jäi tyttö lukkojen taakse tai puuttui häneltä työkaluja.
Joulukuusi piti hakea pellolta, missä lunta on liikaa.
Naapurit, minulle rakkaimmat,
he auttoivat.

Kiitos.
Ikävä on jo nyt hetkiämme,
mutta ero ei ole lopullinen <3



Tänä päivänäkin minun tärkeämpiin kuuluvat ystävät
matkustivat kaukaa luokseni.
Minun ihanat.


Unohtumaton prinsessaleiri.
Sain itsekin hetken elää pienen prinsessatytön elämää.
Mikä voima näissä hetkissä, kun näkee miten he nauttivat.


Muistatteko tämän ihanan pöllön, joka tuli viimeiselle matkalleen pihapiiriini.
"Mitä ajattelit kun näit pöllön, se kertoo siitä, millaisen viestin pöllö sinulle halusi tuoda".

Ajattelin pelkkää hyvää.
Ajattelin, että elämäni on kuin satua, jossa suloiset pöllötkin tulee aamupalalle tervehtimään minua.


Kotini oli remonttia remontin perään.
Intohimoni,
harrastukseni
sekä työni.


Oli murhettakin,
joka kuitenkin päättyi hyvin.
Vesivahinko, jonka yöllä ennen ulkomaanmatkaani löysin yllättäen.
Silloinkin naapuri riensi auttamaan ja tyttö pääsi matkaan.


Mutta heti perään saan laittaa kuvaa ympäröivästä kauneudesta,
joka taulun lailla loisti joka ikkunasta.
Joku tuntematon taiteilija ikuisti myös tauluksi yhden luonnon itse tekemän taideteoksen.



Viime talven uskomaton lumen paljous,
niin hyvässä kuin pahassa,
se lumosi ja tuhosi.


Viime joulu on ehdottomasti lapsuuden joulujen jälkeen parhain.
Minun puoli elämääni matkusti etelästä joulun viettoon.
Joulumme oli kuin olisimme kopioineet itse joulukortteja.



Loppuun se kaikista tärkein.
Löysin sen kadonneen sielunkumppanini.
Meillä on koko pitkä tulevaisuus aikaa nyt jatkaa tätä sadun kirjoittamista.
Ehkä se vasta nyt alkaakin?


On aika jäähyväisten.
Yksi ovi sulkeutuu
ja toinen perään avautuu.

Päällimmäisenä ajatuksena on kiitollisuus.
Ei ole kaikilla mahdollisuutta kokea jotain näin upeaa oman  kodin ympäröimänä.

Kiitos.

Sanna

Ps. Onnea uuteen kotiin uudelle perheelle <3