perjantai 17. kesäkuuta 2016

Vaaleanpunainen unelma.

"On asioita, mitä me ei saada rahalla.
Ja niistä asioista pidä huolta.
Niistä pidä kiinni…
…en tarvii muuta kuin mitä mulla on ja mä pidän niistä kiinni."

Kuuntelen T.L:n Pidä Kiinni - kappaletta.
Samalla tunnen lämpimän halauksen ympärillä.
Kutsun sitä virtulaalihalaukseksi.
Tiesitkö lukijani, että minulla on 90 naisen ympärivuorokautinen tukijoukko?
Meillä on päiväkirjamme, jota tämä naisvoima yhdessä kirjoittaa.
Milloin tsemppaamme toisiamme uuden elämän vaiheessa.
Milloin jaamme yhdessä toisen surun,
milloin onnittelemme uudesta työpaikasta,
uudesta parisuhteesta.
Olemme henkisesti mukana synnytyssalissa,
hautajaisissa,
häissä.
Niillä sivuilla on elämänmakuinen kosketus.
Ei yhtään riitaa.
Ei yhtään mieltä pahoittavaa kommenttia.
Ja tiesitkö lukijani,
minä saan kunnian olla tämän ainutlaatuisen facebook-ryhmän luoja. 
Olen äärimmäisen ylpeä
ja se on todistus siitä, että hyvään energiaan pystyy,
jos vain oikeasti haluaa.

Aikalailla vuosi sitten olin Helsingissä lähdössä työpaikkahaastatteluun.
Olin kuullut, että vaaleanpunaisen värin ja ystävän ajatteliminen antaa positiivista voimaa.
Aamulla lähtiessäni pyysin tytöiltä vaaleanpunaisia ajatuksia.
Sain ainakin 70 kommenttia kera vaaleanpunaisten ruusujen, kuvien ja ajatusten.
Tytöt latasivat tietämättään sellaisen energiamäärän, jota emme kukaan osanneet arvata.
En saanut työpaikkaa.
Sanoin puhelimessa haastattelijalle,
että minulle tuli tunne siitä, että minua odottaa jotain paljon suurempaa.
Tästä kuukausi eteenpäin olin muuttanut Korpikuuseen.

Tämän jälkeen vaaleanpunainen väri on ollut minun elämäni punainen lanka.
Se kulkee käyntikortissani.
Vaatteissani.
Se kulkee ajatuksissani
ja tänään toteutin yhden unelmistani -
vaaleanpunaisen prinsessahuoneen.
Minun vierailleni,
ystävilleni.




"Pitäisiköhän minun tullakin itse tänne nukkumaan?" - mietin ääneen Luolamiekkoselle, joka kovin jaksaa auttaa pirttihirmua.
"Milloin on liian vanha uskomaan satuihin, prinsessoihin ja onnelliseen loppuun?"





Minä haluan uskoa.
Haluan toteuttaa unelmiani.
Teen sen vaikka aina ei jaksais.
Aina ei ole voimia vaikka minulle välillä kaadetaan saavilla kehuja päälleni.
Uskon, että olen se isän pikku prinsessa.
Olen se, vaikka taivas tummuu.
Rankkasade riepottaa ja tuuli piiskaa ullakon heikkoja ikkunaruutuja.
Minä käperryn unelmiini.
Haluan elää pienesti saduissa -
joka päivä.



Tähän loppuun haluan antaa nöyrimmän kiitokseni uudelle upealle yhteistyökumppanilleni.
Am-Markkinointi - satumainen tapetti on heidän Esta homen valikoimasta.
Kiitos, olitte osana yhdessä unelmani toteutuksessa.

Minulla häämöttää loma.
Se tulee enemmän kuin oikeaan saumaan.
Oikea käteni on sanomassa, et nyt voisi hetkeksi riittää.
Sitä satuuu.
Sitä täytyy puhaltaa…..

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Minun polkuni - minun asiakkaani - minun helminauhani.

Ajoin autoni bussipysäkille. 
Ajatukseni kävivät pientä karusellin pyörähdystä. Olin tullut juuri tapaamiselta, jossa keskustelimme negatiivisesta energiasta.
"Negatiivinen energia tihkuu ympäristöstä sekä ihmisistä ja vetää helposti mukanaan. Negatiivista energiaa levittävät ihmiset murskaavat unelmia, luovat hämmennystä ja saavat iloiset, lahjakkaat ja vahvat ihmiset tuntemaan itsensä pieniksi, saamattomiksi ja heikoiksi…" 
Luen Meri-Tuuli Talsin kirjoitusta.

"Tiedätkö, että sinä Sanna olet uskaltanut olla itsekäs. Sinä olet uskaltanut jättää elämänrepustasi tienvarteen ne kivet, jotka ovat liian painavia…"
Kuuntelen viisaan ihmisen sanoja ja nyökkään.
37-vuotiaana päätin laittaa kaulaani helminauhan, josta jokainen helmi antaa minulle voimaa. Kutsuisin sitä positiivisuuden nauhaksi.

"Tiedät olevasi onnistunut negatiivisen energian karkotuksessa, kun elämä tuntuu valoisammalta, kotisi on järjestyksessä, olet onnellisempi ja energisempi. 
Hyvänä sivuvaikutuksena saatat jopa inspiroida ihmisiä ympärilläsi karsimaan omaa negatiivisuuttaa ja kukoistamaan kanssasi!" 

Laitoin suuntavilkun päälle, käänsin autoni keulan kohti Oulua.
Autoni täytyisi rekisteröidä.
Sain matkalla puhelun ystävä-asiakkaaltani.
"Se meidän olohuone" - ääni puhelimessa aloitti.
Niin me sitten päätimme, että minä ostan samalla sisustusmateriaalit heidän kotinsa olohuoneeseen - ainoaan huoneeseen, johon Sannan käsi ei ole vielä koskettanut :) 

Toimistopäiväni muuttui tapetointi- ja stailauspäiväksi.
Otin asiakkaalle kaupassa kuvan sisustustaulusta.
Otin kuitenkin oikeuden muuttaa sen toiseksi valinnaksi.
Ilman vahvistusta ehdin ostaa valaisimen ja tapetit.
Auto oli täynnä viiden asiakkaan sisustustarvikkeita ja matkalla kohti korpikuusen vaaroja muistin, että se auto sit jäi rekisteröimättä.

Ystävä-asiakkaani oli päivän töissä.
"Sinä olet Sanna taikuri" - sain viestiä.
Perään tuli puhelu
"Tämä on juuri sellainen, kuin mitä ajattelinkin"
"En tiennyt edes meillä olevan tuollaista pientä pöytää" - kikattaa iloinen, kiitollinen ääni.


Tällä kertaa ei ole ennen kuvia, sillä ne kirjaimellisesti unohtuivat.
"Valitsin teille sellaisen mustan tapetin" - kuvailin asiakkaalleni valintaa.
Hän oli pelkkä ääneen kuuluva kysymysmerkki.
"No kyllä sä siitä tykkäät" - jatkoin.


Oulun Sisustajien Minnan kanssa katselimme vaihtoehtoja. Minä piirtelin kuvia ilmaan ja Minna toi vaihtoehtoja.
"Se on täydellinen" 
Punottu kuosi tapetin pinnassa antoi pisteen ajatukselleni saada lopputuloksesta sopivasti rouheisen ja luonnonläheisen.


Muutama huonekalu maalautui siinä sivussa.
Aarikan pöytälamppu on huutanut nimeäni joka kerta, kun KodinYkkösessä käyn. 
Nyt se tarttui hihaani kiinni ;)


Tv puuttuu tasolta, sillä pinta ei ole ehtinyt kuivua.
"Sinun käsissäsi on lahja, jollaista ei voi opiskella" 

Tänään helminauhani kaulalla lämmitti ihoani useaan kertaan.
Sain yllätysvieraita kahteen otteseen kesken työnteon.
Tänään minä tunsin sen, että minusta pidetään huolta.

Leivinuunissa tulet lämmittää. 
Lähdemme karvalasteni kanssa hakemaan puita navetan takaa.
Mikä asia sinut lukijani sai tänään iloiseksi?

-Sanna-


keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, ilman suunnittelua se valmistuu.

"Hei" - kuulin taakaani hiljaisen äänen.
Säpsähdin, sillä olin ajatuksissani maalatessani ulkona Monitoimitalon yläosapaneelia.
Käännyin katsomaan alas taakseni.
Siellä seisoi vanhempi herra pyöränsä kanssa pyöräilykypärä päässä. 
"Sinähän olet Sanna?" - hän katsoi minua hieman ujosti.
"Kyllä, minä olen Sanna" - vastasin hymyillen.
Sydämeni suli miehen aseistariisuvalle olemukselle.
"Sinä olet tehnyt todella kaunista jälkeä tuolla sisällä" - hän jatkaa.
"Luin netistä"
"Ja näyttää tulevan ulkopuolestakin sievä…"
Jatkamme hetken jutustustelua, kunnes suloinen herra hyppää pyöränsä selkään. 
Kuulen, kuinka hän kasvojaan kääntämättä toivottaa minulle kaikkea hyvää ja paljon onnea työlleni.

Jatkan hymyillen maalaamista.
Kuinka moni saa tällaista kohtelua? Kuinka monelle tullaan työmaalle kyselemään kuulumisia ja kertomaan, et on kiva tutustua sinuun?

Päiväni on täynnä huolenpitoa, ystävyyttä, huomioimista.
Se osoittaa sen menemällä autolla ohi, painamalla äänimerkkiä saadessani katseeni kääntymään, jotta näen iloisen hymyn ja sen käden huiskutuksen.
Se osoittaa sen tulemalla luokseni kysyäkseen, että miten sinä Sanna jaksat?
Se kuuntelee, se kannustaa.
Se nauraa ja se välittää.
Minne menenkin, tunnen olevani se pieni keiju satumaassa.

Kiitos siis kysymystä -
Korpikuusen asukkaat pitävät huolen minusta.

He myös pitävät huolen siitä, etteivät rattaani pysähdy.
He huolehtivat, että minulla on töitä -
tarviiko muuta elämää ollakaan?

Kuinka stailata myyntikohde vuorokaudessa?
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja ilman suunnitelmaa se toteutuu :D
Lauantaina saan puhelun.
Sunnuntaina käyn paikan päällä.
Maanantaina klo. 7.00 olen maalikaupassa.
Maanantaina klo. 20.00 annan viimeistelyohjeet viidelle upealle apulaiselleni.
Tiistaina kello kaulassa käydyn Oulu-reissun päätteeksi ajan kohteeseen tekemään pienen hienosäädön ja otan kuvat.



Saan tehdä työtä, jota rakastan.
Puhun työstäni minun parisuhteenani ja perheenäni.
Se on juurikin sitä.
Minulla ja vanhimmalla apulaisellani on vuosia välissä 30-vuotta.
Yhteisymmärrys on käsinkosketeltava koko kuuden naisen koplassa - nauru raikaa ja pensseli heiluu.
Elämä on - se tunne sanoo jopa ääneen.



Tämä upea koti on myytävänä.



Takapihalta näet järvelle.
Sijainti on keskustan tuntumassa, rauhallisella paikalla - suosittelen harkitsemaan.
Tästä sinulle vapaa-ajan asunto upeissa maisemissa?



Tänään istuimme yhden apulaiseni/ihanan uuden tuttavuuteni kanssa työmaamme olohuoneessa. 
Tykkään siitä, että Korpikuusen asukkaat käskevät minun hetken hengähtää.
Painoin pääni keinutuolin pehmusteeseen, istuin maaliset vaatteet päällä - keinuin hiljaa ja kerroin päiväni tapahtumia.
Se tunne on käsinkosketeltava.