Luota siihen että elämä kantaa.

Katselin siinä makuuhuoneessa maatessani kattolistan alla juoksevaa sähköjohtoa.

Katselen sitä aina, kun sängylläni pohdin ja suunnittelin.

Minähän teen töitä oikeastaan aina,

luova työ työskentelee melkein joka hetki minun ollessani hereillä.

Edellisenä päivänä olin miettinyt, että pitäisi ehkä jotain mainosta miettiä.

Kainuun aluetta voisi taas muistuttaa olemassaolostani.

Nousin sängyltä.

Puhelin soi.

Naisääni esitteli itsensä.

Puhelimessa oli lehtitoimittaja,

joka tahtoi tehdä minusta ja yrityksestäni jutun kevään

Kajaanin Rakenna-Sisusta-Asu - messujen lehteen.

Asioilla on tapana järjestyä.

Palaan tässä kohtaan taas hetkeksi elämässäni taaksepäin.

Hetkeen,

kun elät sitä elämäsi kulta-aikaa

ja yhtäkkiä huomaatkin seisovasi paljain jaloin pihalla.

Seisot siinä yksin.

Taivaalta satoi ehkä lumirakeita keskellä kirkasta päivää.

Siinä yksin seisoessani päätin,

että elämä saa luvan nyt kantaa.

Annoin elämälle tunnuslukuni,

annoin vapaat kädet,

ja lupasin luottaa.

Se ex-elämä jäi taakse.

Siellä Helsingin ihmispaljoudessa kuljin.

Kävelin paikalliseen istumaan iltaa,

yksin.

Sillä hetkellä tapasin ystävän pyörätuolissa.

Sen illan jälkeen vietimme aikaa yhdessä tehden ikimuistoisia reissuja,

istuimme iltaa,

ja nautimme.

Sain työpaikan.

Sieltä löytyi toinen ystävä.

En ollutkaan koskaan yksin.

Sain elämältä uuden täydellisen kokemuksen.

Elämä etelässä oli aikani parantumiselle.

Sydän oli haavoilla

ja haavat piti parantaa.

Lähdin taas matkaan.

Käänsin uuden sivun.

Korpikuusen elämä oli täydellinen vastakohta Helsingin tapahtumarikkaille päiville.

Taakse jäi hetket, kun mies päätti kävellä takaperin ruuhka-aikaan ihmispaljoudessa kainalossa kolme kahvipakettia.

Jäi hetket, kun näen porraskäytävässä huumausaineiden vaikutuksen alaisena olevan miehen saamassa kohtausta.

Hetket, kun katusoittaja laulaa minulle ja huudahtaa kesken kaiken,

"katsokaa, miten tyylikäs hän onkaan".

Uusi elämäni.

Olin toivonut yritystäni.

Elämä vihdoin laittoi takaoven kiinni, enää ei ollut vaihtoehtoja.

Sen elämä antoi.

Olin toivonut mummonmökkiäni.

Sen elämä antoi.

Entinen helppo elämä on nyt täynnä jännitystä.

Kohtasin vesivahingon,

se valitsi kohteekseen juurikin sen tilan, jota en ollut remontoinut.

Sain uudet pinnat,

vakuutukset olivat kunnossa.

Saan yllättäen uuden erittäin tärkeän ystävän elämääni,

ja se tapahtui yhdellä puhelinsoitolla.

Nyt niitä puheluita otetaan vähintään kaksi kertaa päivässä.

Rahojen ollessa tiukilla muistan käyttämättömän tilini.

Saan laskuni maksettua.

Tarvitsen kipeästi töitä nyt.

Sain Paltamon kunnalta melkein puolen vuoden kestävän projektin.

Oma kuntani on vastannut pyyntöihini jo kolme kertaa.

Minulla oli hieman paha mieli,

ja yhtäkkiä kahvipöydässäni istuu iloisesti nauraen jo aikuinen kummipoikani, 

jota olen nähnyt viimeksi en edes muista milloin.

Ne elämäni enkelit.

Aloitin kuntosalin kolme viikkoa sitten.

Käyn kuusi kertaa viikossa siellä.

Elämä näytti minulle, että kuntosalilla paranee sekä keho,

ja siellä paranee myös mieli....

Luotatko sinä lukijani huomisen päivän kantavaan voimaan?

"Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan"

minulle elämä on sen monta kertaa todistanut.

Paljon on vaatinut töitä, hikeä ihon pinnassa,

valvottuja öitä

ja turhia kipuja.

Mutta niin monta kertaa olen saanut vastauksen.

Kauneinta naistenpäivää.

Sanna