torstai 7. heinäkuuta 2016

Sanothan EI kiusaamiselle

"Homo homini lupus" - on latinankieltä. 
Lauseen voidaan tulkita tarkoittavan, että ihminen saalistaa toista ihmistä, ts. kohtelee häntä kaltoin.

Istumme ystäväni kanssa hotellimme terassilla nauttien viiniä ja lomafiiliksestämme. Olimme juuri saapuneet kaupunkireissultamme takaisin hotellillemme.
Puhelin yllättäen soi - yksityinen numero.
Ystäväni kehottaa vastaamaan.

Puhelimesta kuuluu naisääni. Hän esittelee itsensä sekä kaverinsa. Kylmät väreet iskee läpi kehoni, tajusin siltä istumalta, mistä tässä on kyse - ei ollut ensimmäinen kerta.
Puhelu on alkuun asiallinen,
tai paremminkin ivallisen asiallinen.
Vastailen tyttöjen kysymyksiin tyyneen rauhallisesti. Heillä kiinnosti elämäni kovin.
Ääni puhelimessa muuttui.
Kaiutin oli päällä ja puhelua toisessa päässä kuuntelee kuulemma 20 naista.
Minulle naurettiin.
Pilkattiin sisustuksiani.
Pilkattiin yksityiselämääni.
Naurettiin ivallista naurua, joiden kaiku soi edelleen päässäni.
En tunne näistä yhtäkään,
olemme kuuluneet samaan facebook-ryhmään.

Kahteen kertaan he soittivat.
Heidän pilkkansa ei osunut minuun, ei tuntunut missään.
Mutta näin ei ole aina ollut.
Olen koko yli 10-vuotisen urani aikana kantanut harteillani ristiä, jonka aikuiset ihmiset ovat sen sinne nostaneet.

Olin pahasti työpaikkakiusattu.
Rakastuin väärään mieheen, se oli riittävä syy.
Olin vuosia sylkykuppina.
Etenkin aikuiset miehet, esimiesasemassa olevat painoivat päätäni kohti suon pohjaa.
Oli päivä, jolloin sain kuulla olevani huora.
Sain kuulla olevani raha-ahne,
reittä pitkin kulkija.
Minun käskettiin painua v**tuun.
Tilaisuudet, joissa viina maistui ja turpa soi vieläkin enemmän - nämä hetket olivat minulle painajaismaisia. Yleensä kesken juhlinnan lähdin kotiin, 
itkien.

Avioliittoni myötä jouduin maanpäälliseen helvettiin henkisen väkivallan uhrina.
Tällä kertaa kyseessä oli nainen.
Tämä painajainen loppui vasta eroni myötä - seitsemän vuoden jälkeen.
Työpaikalleni tultiin minua nimittelemään harva se päivä.
Minut yritettiin jopa ostaa ulos - sain kuulla rahallisen arvoni, olen normaalin omakotitalon arvoinen.

Kannoin ristini harteillani verta vuotavana, mutta yksikään ei saanut selkärankaani katkeamaan.
Ei.
He päinvastoin vahvistivat sen nikama nikamalta.
Se on nyt lujaa tekoa,
se on lujaa kuin timantti.

Näin ei valitettavasti ole kaikkien kiusattujen kohdalla.
Liian moni on elänyt peläten ihmistä, inhoten itseään, haluten kuolla, tunteneensa olevan yhteiskunnan jäte.
Liian monen sydän on revitty verille, 
jätetty tienlaitaan vuotamaan kuiviin.
Liian monen.

Kateus - yksi perisynnteistämme.
Kateus - yksi liian monen suomalaisen ihmisen sairaus.
Eroni jälkeen piilouduin suuren kaupungin betoniseen kotiin.
Olin näkymätön,
sain olla rauhassa.

Puhalsin haavani ja astuin takaisin areenalle.
Käärmeet pensaissa sihisevät taas ympärilläni.
Heidän kaksiteräinen kielensä etsii iholtani heikoitani kohtaa.
Sellaista kohtaa ei ole.
Kateus kuitenkin muistuttaa minulle siitä, että onnistun yhä uudelleen ja uudelleen.
Kateus - se on polttoaineeni.

Sinulle, joka soitit minulle Rooman auringon alle.
Sinulle ja ystävillesi haluan lähettää terveisiä.
Saitte huomioni, ette itsenne vuoksi, vaan teidän lastenne.
Olet äiti.
Millainen esimerkki olet lapsellesi?

Haluan sanoa EI aikuisten ihmisten myötä tapahtuvalle kiusaamiselle,
sanothan sinäkin.
Annan lämpimän halauksen ystävilleni, jotka ovat olleet koulukiusattuja, väkivaltaisessa parisuhteessa, henkisen väkivallan uhreja - olette upeita ihmisiä.
Rakastaa itseänne, se on suolaa kiusaajan silmille.

Onnenraha heitetty Fontana Di Trevin toivomuslähteelle.
En toivonut onnea vain itselleni, toivoin onnea ja parempaa elämää kaikille <3

Sanna