Elämässäni kääntyy uusi sivu.

"Älä kato mun historiaa,

koska en oo ollut siellä pitkään aikaan.

Se kummittelee mun maailmaa,

voin kertoo,

et haluisin sen melkein vaihtaa".

Ovat Mikael Gabrielin laulunsanat soineet päässäni viikkoja.

Lukijani.

Tästä alkaa elämäni ja blogini uusi luku.

Pahaolo on laitettu romukoppaan,

ja jos ihmettelet,

myös useita päivityksiä poistettu.

Ne päivitykset lähtivät bittiavaruuteen,

"koska en oo ollut siellä pitkään aikaan".

Heräsin aamuna aurinkoisena,

katsoin peilistä ja sanoin peilikuvalleni, 

et sovitaanko, et tästä päivästä tulee hyvää päivä!

Siitä se sitten lähtikin.

Myönteinen päätös saapui vesivahingosta.

Aamulla kiitin hyvästä asiakaspalvelusta,

sain vastaukseksi, että vakuutusyhtiö korvaa minulle myös asumishaitasta.

Kolme vaihtoehtoa sain,

ehdotin neljänneksi kuukauden täysihoitoa Malediiveilla.

En jostain syystä saanut ehdotustani läpi.

Tänään kipitin kauneimmillani autoni kanssa Katsastusmies Pertin luo.

Pertti sanoi, että kaikki osani ovat kunnossa

ja autonikin sain vuoden leiman.

Pertti tahtoi vaihtaa minulle myös uudet pyyhkijät,

ajoi auton hallista ulos

ja hymyillen toivotti mukavaa päivän jatkoa.

Otin sen hetkellisesti kadonneen asenteeni käteeni;

minä teen, mitä minä haluan,

muut tekevät,

mitä he ehkä osaavat.

Naapurikunnasta ostin lennosta maalia.

Kerroin suunnitelmastani.

Sain makeat naurut, kun kuiskasin et näytän keskisormea

ja maalaan taas niin kuin tämän tytön kuuluukin tehdä.

…ja sitten taloon muutti nainen.

Sävy sävyynhän sen pitää olla muuhun ympäristöön nähden.

Uusi maamerkkini.

Tulevat viikkoni ovat kiireisimpiä kuin koskaan.

Ensi viikolla saan kunnian olla työvuorossa

Mikkelin asuntomessuilla.

Autoni mittariin pyörtähtää lähiviikkojen aikana tuhansia uusia kilometrejä,

ja sehän sopii Duracellalle.

Ja osoite on;

Polkuni mun,

ikioma.

Sanna