Väritin Paltamon kuntaa.

Autoni laskeutuu notkelmaan.

Tässä kohtaa tietää, että puhelinyhteys automaattisesti katkeaa,

pyydän soittajaa odottamaan.

Nousen kauniin vaaran päälle,

maisemat ympärillä muistuttavat matkalaistaan luonnon ylpeästä olemassaolostaan.

Vielä pari mutkaa ja vaaran päälle nousua;

olen saapunut Paltamoon.

Tämä pieni upea kylä kasvaa kesällä väkiluvultaan kolmanneksen

mökkiläisten saavuttua nauttimaan lomastaan

Suomen kauneimmassa luonnossa.

"Soita Sanna Paltamon kuntaan, siellä saattaisi olla sinulle pienesti hommaa"

soitteli naapurini Simo jotain kuukaisia sitten.

Tyttöhän tekee työtä käskettyä.

Pian istuin palaverissa Paltamon kunnan kehitysjohtaja Anu Tervosen kanssa.

"Kerro kuka sinä olet?"

Muistan Anun hymyilevät kasvot

ja minä kerroin pikakelauksella elämäntarinani siihen hetkeen saakka.

Taisin tehdä sillä hetkellä vaikutuksen.

"Pieni projekti" kasvoi kuukausien työmaaksi.

Työ puhui puolestaan,

luottamus kasvoi mukana.

Olen saanut kunnian toteuttaa kunnantalon kasvojen kohotusta.

Mutta siihen palaamme myöhemmin.

Joen rannalla sijaitseva hirsinen yleisö wc kaipaa uutta ilmettä.

"Saanko vapaat kädet?" - kysyin.

Tottahan tässäkin tapauksessa sain.

Idea lähti Paltamon kunnan tehosteväreistä.

Ulkokuori on upeasti kelottunut ja ajan patinoima.

Hetki sisäpuolella voisi olla puhutteleva?

Aloitamme vihreästä.

Se edustaa Paltamon ylpeyttä; golfia.

Minulla oli kolme paitaa mukana,

kun valitsin wc-tilojen värityksiä.

Seuraavaksi fuksia.

"Sinähän täällä hienoa jälkeä teet,

eihän täältä pois haluaisi lähteäkään…"

Sain kuulla ohikulkijoilta mukavaa palautetta maalatessani.

Sininen.

Elämän helminauhan hetket syntyvät niistä pienistä asioista.

Eikö tämä ole juuri sellainen?

"Te kuulostatte ihan 13-vuotialta pikkutytöiltä" - totesi kunnan naistyöntekijä saapuessaan kahvihuoneeseen.

Siellä me kolme naista istumme, ja todellakin kikatamme.

"Sanna tuo meille niin uutta elämää ja väriä tähän meidän arkeen, emme ole ennen tällaista kokeneet"

- nauraa upea nainen vieressäni.

Olin kertonut tarinaa ja näyttänyt kuvia tulevasta Rooman matkastani.

Meillä on se kampa, joka päiviä laskee.

Nauramme kesken palaverin,

ohimennen,

minun maalatessani.

Minulla on jokainen päivä tällä työmaalla ollut se helmi nauhaani.

Kiitos.

Sanna