"Mun reviirille ei kantsi enää tulla näyttäytymään"

Siinä kohtaa, 

kun ihminen käyttää toisen kipeitä, haavoittuvia kohtia kilpenään omille väärille teoille, 

ja valheilleen,

viimeistään siinä kohtaa ymmärtää ihmismielen julmuuden, 

tunteettomuuden ja 

kylmän sydämen.

Tätä ihmislajia mahtuu kolmetoista tusinaan.

Se on surullista.

Sain lukea viesteistä olevani isopäinen ihmishirviö,

jolla on tirritävät siansilmät sekä joutaisin pakkopaitaan mielisairaalaan.

Olen täysi sekopää.

Minunlaiseni "pöökit" mielenvikaiset on helppo kirjoittajan mielestä tunnistaa.

Jouduin lukea vieraan naisen kirjoittamana kaikki viime vuosien aikana kokemani vaikeudet.

Tämä samainen minulle täysin tuntematon nainen soitti viikkoja taakse päin uhkapuhelun, jossa kertoi tulevansa oveni taakse ja lupaavansa, että jään toiseksi.

Järjettömän puhelun aiheutti minun yksi blogipäivitykseni.

"Oon saanut särkyä ja se sattuu yhä.

Oon mennyt eteenpäin, paljon taakse jättäin..."

Soi Vestan laulunsanat taustalla.

Lähdin ystäväni kanssa Roomaan lomalle.

Pahan pölyn sirotimme taivaan tuuliin lentokoneen siipien pinnalla.

Vuosia sitten olisin ollut hiljaa ja niellyt kyyneleeni.

Tänä päivänä en sitä tee.

Julkistan joka ikisen minuun kohdistuvan julmuuden.

Ei mikään vaikenemalla muutu.

Tämä isopäinen ihmishirviö kävelee Rooman upeilla kaduilla.

Hän tuntee kasvavansa taas vahvuutta, ymmärrystä ja parempaa tulevaisuutta.

Joka ikinen negatiivinen kommentti

 ja käytös toiselta ihmiseltä minua kohtaan on sulka omaan hattuuni.

Olen kiinnostava.

Olen uhka.

Ihastutan ja vihastutan.

Se on merkki siitä,

että minussa on jotain kadehtittavaa.

Tämä säälittävä lehmä pitää itseään kauniina.

Kaunis lehmä.

Sen kertoo ympärillä oleva maailma.

Katseet.

Yrittäjyydessä onnistumiset.

Sen kertoo tunne siitä,

että voitan aina.

Sinkkuystävät pyyhki pahan pölyn pinnalta.

He nauttivat lomastaan niinkuin jokaisen naisen kuuluukin.

Roomalainen kauneus kosketti tyttöjen ihon pintaa päivisin ja öisin.

He ottavat joka hetkestä sen, mikä heille kuuluukin.

Koska he voivat.

Uusi luku elämässäni häämöttää jo tulevaisuudessa.

Myyn säälittävän prinsessaunelmani,

näin tuntematon nainen muisti mainita vaaleanpunaisesta hörhöilystäni.

Myyn ihanan kotini ja jatkan kohti uusia seikkailuja.

Mutta sen aika ei ole vielä.

"Uutta vanhan päälle,

jotta vanha ei hengitä.

Uusi piiri ympärille,

ettei menneisyys määritä".

- Sanna -