Minun näköistä tunnetta.

Moni teistä lukijoistani tietää vanhemmuuden tuoman onnellisuuden.

Te tiedätte tunteen kun vastasyntynyt lapsi nostetaan syliin,

sydän meinaa puskea läpi rinnasta - 

silkasta onnen ja ilon tunteesta.

Moni kertoo kuinka se on elämän paras tunne

ja sen voisi elää yhä uudestaan ja uudestaan.

Minä en tiedä siitä tunteesta mitään.

Tunteesta kun lapsi nostetaan äidin rinnalle.

En tule koskaan sitä tunnetta kokemaan.

En ole surullinen siitä.

Lapsettomuuteni on puoleksi oma päätökseni.

Tiedän, että päätökseni on minun kohdallani se oikea.

En silti ole jäänyt täysin paitsi tuosta tunteesta.

Kun perustin yritykseni,

olen varma että koin osittain tunnetta synnytyssalissa.

Sillä hetkellä syntyi jotain minun näköistä.

Minun omaani.

Syntyi jotain sellaista, jonka vain minä itse pystyin saamaan aikaiseksi.

Tätä tunnetta tunnen jokaisen projektin jälkeen yhä uudelleen ja uudelleen.

Minun luomukseni, kädenjälkeni.

Minun lapseni,

miten ylpeä olenkaan hänestä.

Tällainen tunne syntyi jälleen kerran.

Neljän päivän työmatkani vei minut Suomen syrjäisiä teitä pitkin Vesantoon.

Sunnuntai-iltana saavuin kylälle nälkäisenä ja väsyneenä.

Tietenkinhän kaikki ovat paikat suljettuna siihen aikaan illalla,

syrjäisellä seudulla - siihen on vielä osittain totutteleminen.

Söin aamulle tarkoitetun eväsleipäni tunkkaisessa tupakansavuisessa likaisessa huoneistossa. 

Vaihtoehtoja ei yöpymiseen juurikaan ollut.

Hetken oli koti-ikävä.

Aamulla suuntasin asiakkaani luo.

Kohtasimme toisemme ensimmäisen kerran sillä hetkellä.

Projekti oli haastava ja pariin kertaan nuhtelin itseäni,

hullu sinä!

Päätin selvitä.

Keittö tarvitsee kevennystä.

Maalasin.

Maalasin.

47 tuntia vain maalasin.

Neljän päivän ajan sain toteuttaa perheen äidin monen vuoden haavetta uudesta keittiöstä.

Neljän päivän ajan sain kunnian tutustua taas yhteen upeaan perheeseen.

Keskiviikkona 16. päivä täytin vuosia.

Ehdottomasti paras lahjani oli 5-vuotiaan pienen pojan lahja.

"Minulla on sinulle yllätys" - hän saapui kädet selkänsä takana.

Hän otti esille piirustuksensa;

"Piirsin sinulle merirosvolaivan" - hän silmät nauraen kertoi upeasta luonnoksestaan minulle.

Sydän täynnä hyvää oloa minä jatkoin maalaamista.

Jälleen kerran on parhautta se kun koko perhe osallistuu muodonmuutokseen. 

Isän ja tyttären kanssa liukuhihnatyönä asensimme vitriinien lasit takaisin paikalleen.

Lämmin ja kotoinen tunnelma vallitsee ympärilläni,

miten paljon saankaan kokea.

(Verhot vielä uupuu)

"Minulla jää seinämaalia sen verran, että voisimme maalata teidän eteisen samalla"

Haluan antaa itsestäni mahdollsimman paljon irti sinä aikana kun projektia toteutan.

Jokainen tunti käytetään tehokkaasti.

Jos sinä et löydä tarpeeksi sanoja kertoaksesi tunteesta lapsen syntymästä,

minä voin vastata etten minäkään löydä tarpeeksi sanoja kertoakseni onnistumisen tunteesta,

asiakkaan tyytyväisyydestä,

hyvänmielen tuottamisesta kaksisuuntaisella kaistalla.

Kynttilänvaloa viikonloppuusi.

Sanna