Satumaailmani mun.

Siinä sinä seisoit liikkumatta.

Tuijotimme toisiamme, minä autoni kuskin paikalla istuen,

sinä upean navettarakennukseni välikössä.

Koitin havannoillistaa ja tunnistaa.

Hitaasti annoin autoni valua sinua kohden,

mutta säikähdit, käännyit ympäri ja juoksit metsään.

Näytit koiralta, ketulta ja ilvekseltä.

Et käyttäytynyt kuin koira,

ne harvoin pakenevat ja varsinkaan metsään.

Et ollut karkulainen.

Ei naapurit tunnistaneet kenenkään lemmikiksi.

Uskon vahvasti sinun olevasi ilves,

kävit esittäytymässä.

Olemme saapuneet Sannan satumaailmaan.

Tämä paikka yhtäaikaa pientä tiitiäistä hämmästyttää, kummastuttaa,

pelottaa, haastaa ja antaa voimaa.

Olivat hiiret myllänneet taas ullakollani villoja.

Olivat kysymättä sotkeneet lautalattiani ja jättäneet rikospaikalle selvät tuntomerkit.

Ullakoni on täysin eristämätön.

Se on kotini pelottavin paikka.

Joka kerta kun liikun iltaisin pihamaallani,

juttelen ääneen,

katselen ympärilleni ja varmistan selustani.

Sain eilen illalla uuden vieraan.

Hän istui pihakoiuvulleni niin, että sai nähdä minut tuvassani sohvalla istuen.

Halusin ikuistaa sinut.

Ei kuva ikkunan läpi onnistunut, avasin oven hiljaa.

Liikuin äänettömästi järkkärini kanssa,

sinä seurasit minua tarkkaavaisena.

Sain kuvan.

Aamulla kävit taas moikkaamassa,

lensit auton katolleni.

"Hitsit sinun kanssasi, raavit kynsilläsi autoni maalipinnan" - totesin ääneen ja kävelin ikkunaan ottamaan taas kuvan.

Katseemme kohtasivat,

levitit upeat siipesi ja istuit postilaatikkoni päälle passiin aamupalan pyydystämistä varten.

Hetken päästä olit taas poissa.

Aivan kuin olisit käynyt kertomassa, että minulla on kaikki hyvin. 

Katseesi on paljon puhuva ja suoraan sydämestä.

Tarvii asennetta, ehkä ripaus hulluutta ja uskoa, ettei ympärilläni oleva elämä minua hukka peri.

Tarvii asennetta kohdata myös sisälle tulleet vieraat, jotka kipittävät jättiläisen elkein kohti määränpäätä samalla kun syöt täydellistä sunnuntailounastaan.

Tulin juuri kotiin, työpäiväni pyörähti melkein kellon ympäri.

Pimeys syleilee kotiani.

Laitoin leivinunneen tulet, sillä kylmä viima puskee läpi lattialistojen.

Hyvää alkanutta viikkoa.

Tykkäisin, jos annat kommentin,

se antaisi minulle taas virtaa kirjoittaa todellisille lukijoilleni.

Kiitos!

Sanna