Kell onni on, se siitä kertokoon.

Oliko syy kohtalon,

oliko syy ylemmän voiman.

Kun vapauduin häkkilintu-avioliitostani,

 oli muotin reunat liian pitkään puristaneet kasvojani.

Sinun täytyy olla se, minkä massa sanelee,

jos et ole,

olet epänormaali.

Oliko syy kohtalon,

vaiko pelkän hyvän tuurin?

Kävelin maailmaan, jossa olin vapaa,

mutta samalla opettelin ensimmäisen kerran tuntemaan.

Sinä olit kuu,

minä aurinko.

Täydelliset vastakohdat.

Rakkaripoika ja uskovaisen perheen tyttö.

He ottivat toisiaan kädestään kiinni,

he päättivät uhmata jotain suurempaa voimaa.

Olit minulle haaste,

väliin ihan liian suuri.

Puhuin tunteja ystävieni kanssa puhelimessa,

he tukivat minua päätöksissäni.

En voi antaa tämän antaa olla,

minä elämäni ensimmäisen kerran tunnen.

Rakkauden tavoitteleminen on riski,

ja tälläkin kertaa otin sen.

Joskus se on lähempänä kuin osaat nähdä

tai tajuta.

Vuoden se on ollut lähelläni,

se etsimäni tunne.

Tämä hieman jopa polttelee.

Ensimmäisen kerran voin sanoa rakastavani.

Ja se tunne polttelee.

Olen tästä huolimatta kyennyt työntekoon.

Asiakas-ystäväni joutui toki katsomaan vierestä kun tyttö maalailee ruusunpunaiset lasit päässään.

Hän ei voinut estää edes sitä, kun Luolis astuu työvaatteissaan sisään tupaan;

"Tuli tätä tyttöä ikävä" - hän virnistää ja hukuttaa maalisen tytön syleilyynsä.

Tätä kotia olen stailannut aiemminkin.

Asiakkaasta tuli minulle äärimmäisen tärkeä ystävä.

Kaksi huonetta jäi vielä vaille Sannan taikasauvan heilatusta.

Ennen kuvat otimme hiukan liian myöhään ;)

Asiakas-ystäväni soitti aamulla ja sain erityisesti hänen ystäviltään sekä häneltä itseltään pisteitä siitä, etten heitä kaikkea roskiin ja vaadi ostamaan uutta.

Tämä on oma osuuteni pelastaa luontoa turhalta jätemäärältä.

Mahdollisimman moni olemassa oleva käytetään.

Kalkkimaali on oikeasti aika ihmeellinen maali.

Maalilla, vahalla ja hiekkapaperilla saa helposti vanhanajan näköistä.

Ja sitten seuraava huone…

Kahden jo kodista muuttaneen lapsen huoneet,

miten ihana heidän on tulla kylään lapsuudenkotiinsa.

Ja melkein kaatopaikalle pelastettua…

Onnistuin hankkimaan tämän projektin myötä itselleni pahan fasettilukon sekä uusiutuneen tenniskyynärpään.

Viikon ajan olen ollut todella kipeä!

Päätin,

että nyt alkaa rankkaakin rankempi salitreeni,

nämä kivut pakotetaan ulos kehostani,

piste!

Kauneinta viikonloppua lukijoilleni.

Muistathan, että nautit juurikin tästä hetkestä.

Huomenna kaikki voi olla toisin…

Sanna