"Ota Sanna kuntaan yhteyttä ja ehdota heille, jos saisit vähän päivittää julkisia tiloja tähän päivään" - sain kuukausia sitten viestiä eräältä puolankalaiselta.
Toiveena oli, että aloittaisin Monitoimitalosta.
Tästä hetkestä muutaman päivän päästä etsin Kunnallistekniikan työpäällikön Ismo Moilasen puhelinnumeron käsiini ja soitin automatkalta kohti Oulua.
Hieman sydän pamppaillen mietin, et mitähän minä nyt sanon?
Kuka olen ja miksi soitan - kukaan ei vielä tiedä minusta mitään Korpikuusessa.
Olin kuullut, että saatan saada kommentin
"mitäpä se hyvejää".
Päätin uskaltaa kaikesta huolimatta.
Se kannatti.
Löysimme Ismon kanssa heti samansuuntaisen keskustelun.
Totta kai sana pintaremontti ja sisustussuunnittelu saivat myös Ismon alkuun varovaiseksi. Pyysin saada kuitenkin palaverin.
Sain sellaisen.
Sain myös toisen.
Ja kolmas yhteinen palaveri olikin jo lehtihaastattelu.
"Laiva tarvitsee kapteenin…" - aloitin ensimmäisen palaverin.
"Haluaisin, että voisimme esimerkillisesti näyttää, että kunta välittää asukkaistaan. Välitämme yhteisestä hyvästä.
Välitämme ihmisistä, kodeista, julkisista rakennuksista.
Monitoimitalossa äidit käyvät ottamassa pienen irtioton arjesta.
Nuori haluaa hengähtää koulunkäynnin lomassa viihtyisässä ympäristössä.
Eikö olisi kiva olla keulakuvana tällaisessa projektissa?"
- minä pyörittelin käsiäni ja taisinpa taas muutaman viivan ilmaan piirtää.
Missään vaiheessa en saanut kieltävää vastausta. Ismo otti mahtavasti esitykseni vastaan ja hän todellakin halusi välittää.
Tein laskelmat.
Laskin materiaalimenekin.
Laskin työtunnit.
Tein selkeän tarjouksen ja suunniteman ja esitin Ismolle sekä Elinkeinoasiamies Heikki Kanniaselle.
Sisustussuunnittelu on kuulemma kovin outo käsite, he ymmärtävät lukujen päälle ja luottavat ammattilaiseen.
Niinpä sain "vapaa kädet".
Monitoimitalo.
Halusin vielä pienesti monipuolistaa tilan käyttöä.
Mietin, että nyt saliin on helppo järjestää myös juhlat - häät, syntymäpäivät tai vaikka lapsen kastajaiset.
Julkisen tilan suunnittelu ei ole niin helppoa kuin yksityisen kodin suunnittelu.
Tilan täytyy palvella yleensä vauvasta vaariin - käyttäjää.
Voin myöntää, että väliin tuli olo, et mitähän kukanenkin on mieltä - totta kai sitä miettii, koska haluaa parhaimman lopputuloksen, joka on kaikille mieleen.
Verhot olivat oleellinen osa lopputulosta. Ikkunoiden päällä kulkevat vesiputket antoivat oman haasteensa verhojen suunnittelulle.
Yhdessä Utajärven eläkeläisjärjestön kanssa saimme suunniteltua ja toteutettua verhot, jossa pystyimme hyödyntämään vesiputket verhotangoiksi.
Kalustus on vielä hieman kesken
Työn äärellä otettu kuva.
Väriskaala oli ennen suhteellisen kirjava. Kymmeniä ikkuna- ja ovilistoja riitti perä toisensa jälkeen - keltainen väritys oli pakko saada piiloon ja siihen tarvittiin jopa neljä kerrosta uutta pintaa.
Tyttöhän maalasi.
Kuunteli musiikkia ja maalasi.
"Tämä on niin harmoninen nyt, ettei edes muista sitä alkuperäistä" - totesi eräs työntekijä minulle.
Palaute on tärkeää.
Minulla meinasi tulla vettä silmään, kun haastattelun aikana kuuntelin Ismon ja Heikin antamaa palautetta.
Tunsin sillä hetkellä itseni todella erityiseksi - työni paras palkka!
"Yhteistyömme Sannan kanssa tulee ehdottomasti jatkumaan" - tuumasivat molemmat minulle sekä haastattelijalle.
Uusi projekti onkin jo suunnitteluvaiheessa. Täytyy yrittää taas saada kiireiset miehet ja naiset yhteisen pöydän äärelle.
Ennen sitä ehtii kuitenkin Monitoimitalon ulkokuori saada myös uuden ilmeen.
Loppuun haluan mainita erittäin hyvistä yhteistyökumppaneista, jotka myös mahdollistivat ja tukivat minua hyvän tarjouksen tekemisessä materiaalien suhteen:
Kiitos,
Oulun Sisustajat Oy
Fintex Oy
