Kadonnen tunteen jäljillä...

"Sanna sinun poikakaverisi tuli käymään" - huudahti asiakkaani tänään hänen tullessaan kauppareissultaan.

Olin makuuhuoneessa tapetoimassa.

Kävelin olohuoneeseen ja jäin seisomaan käytävän päähän.

"Poikakaverini?" - mietin hetken.

Luolamies astui työvaatteet päällä ovesta sisään.

Kuin hidastettuna -

juuri sillä hetkellä muu maailma ympäriltäni hiljentyi.

Palasin ajassa kahdeksan kuukautta taakse päin.

Palasin elokuiseen iltaan Kajaanin lentokentälle.

Sydämeni teki samalla tavoin kuperkeikkaa.

Ensi kohtaamisesta saakka suhteemme on ollut vuoristoradan matkaa ilman sitä turvakaidetta. 

Meillä jäi kokematta seurustelusuhde. 

Meillä jäi kokematta perhoset vatsassa.

Ne tekstiviestit.

Se odotuksen tunne.

Hyppäsimme suoraan perhe-elämän saappaisiin.

Vuoristoradan juna lähti väärään suuntaan. Se kääntyi ylösalaisin, se teki voltin ja lopulta koko rata oli umpisolmussa.

Hengittäminen sattui, joka hengenveto vaati kovaa työtä. Luulin puristuvani.

Pyysin saada jarrumieheltä aikalisän.

Kävelin korkeat rappuset alas. 

Kävelin kauemmas.

Kävelin ja lopulta pysähdyin.

Käännyin katsomaan taakseni.

Yksi juna roikkui pahoin, mutta ehkäpä tilanne on korjattavissa.

Istuin alas ja lämmittelin nuotion äärellä.

Tänään nuotion tuli lämmitti todella.

Tänään tajusin pitkästä aikaa ensimmäisen kerran, että vuoristorata onkin ehkä korjattavissa.

Se tunne suuteli asiakkaan pihalla huulilleni.

Se rutisti minua lujaa ja sanoi, että huomenna nähdään.

Minulla on ollut ihanat neljä päivää.

Olen saanut toteuttaa taas itseni ja asiakkaan unelmia.

Yksi unelma alkoi käytävästä…

…joka jatkui olohuoneen puolelle.

Unelmat jatkuivat ja ne myös toteutuivat.

Olenko sanonut, että tykkään näistä Korpikuusen asukkaista?

"Minusta tuntuu kuin sinä Sanna olisit aina istunut siinä kahvittelemassa kanssani" - totesi asiakkaani tänään.

Minulla on aivan samanlainen tunne.

Yhteinen sävel löytyy jo siinä eteisessä…

Aloitan työni ja samalla suunnittelen. Asiakkani yrittää pysyä tytön suunnitelmissa mukana. Piirrän käsilläni kuvia ilmaan, luon mielikuvia ja lopulta totean, että luota vain minuun.

Saan kokea jotain niin ainutlaatuista tutuistuessani uusiin ihmisiin. Saadessani olla heidän kodissaan, nähdä ja kuulla.

Tänään oli niin ihana huomata saumaton yhteistyö.

Makuuhuone oli tulossa alkuun maalilla, mutta yllättäen päätimme, että laitammekin tapetin.

Soitto Kajaanin Sisustajille, tytöt laittaa tapeteista kuvia ja yhdessä päätämme.

Parin tunnin päästä saamme tapetit…

Saan elämänreppuuni joka hetki, joka päivä uusia kokemuksia.

Saan tunteita, jotka kertovat onnistumisestani.

Jotka osoittavat, että riski kannatti ottaa.

Osoittavat, että joskus pitää uskaltaa kävellä mukavuusalueen ulkopuolelle -

pitää uskaltaa olla rohkea ja itsekäs.

Luulin kadottaneeni sen tunteen, jonka sain siellä lentokentällä.

Olen todella iloinen siitä, että saan edelleenkin sanoa, ettei se ohut lanka myrskyn keskellä ole katkennut. Ympäriltä kaatui puita, edestä sortui kokonaisia siltoja ja taivas salamoi - mutta se ohut köysi, se ei katkennut.

Rakkautta jokaiseen kotiin.

Rakkautta viikonloppuunne -

muistakaa, sitä ei ole koskaan liikaa.

Sanna