Stailaamista 1800-luvun kodissa.

"Voitko kuvitella, että saan tehdä oikeasti unelmatyötäni" - juttelin automatkalla pikkusiskolleni puhelimessa.

"Saan tehdä kaikkea sitä, missä tunnen olevani hyvä ja josta nautin täydellä sydämellä" - puhkun energiaa kuvaillessani siskolleni tunteitani.

Olin ajelemassa asiakkaani luota päivän tuntien kierähtäneen jo kellon ympäri. 

Tunsin vieläkin talon rouvan lujan halauksen.

Työstäni saadun parhaimman palkan -

asiakkaan onnellisen, helpottuneen ja hymyilevän kiitoksen.

Olin käynyt aiemmin antamassa toimintaohjeita ja tein myös kauppalistan sisustuskauppaan.

Perheen miehet olivat tehneet haastavimmat työt - vaihtaneet makuuhuoneeseen uuden katon ja lattian, sekä purkaneet vaatekaapit.

Valmiilta pöydältä oli huomattavasti mukavempi lähteä tapetoimaan seiniä.

Päätimme myös keventää muutaman tumman huonekalun ilmettä luonnonvalkoisella maalilla.

Nälkä kasvoi tällä kertaa talon rouvalla,

oli ottanut Sannalta oppia heti kättelyssä - siinähän sit maalattiin seinäkello, pöytä, keinu, kaksi kaappia ja pojan tekemä lipasto :D

Työpäiväni ovat olleet niin parhautta. Yleensä koko perheen voimin tehdään kodista uutta. Saan kuunnella kivoja tarinoita, tutustua uusiin ihmisiin. 

Saan nauraa ja nauttia.

Työ ei tunnu työltä, vaan se tunne on enemmänkin kuin hyvän harrastuksen parissa olisi.

Isoa tupaa haluttiin stailata raikkaammaksi.

Halusin saada sohvan pois ikkunan edestä - meillä kotosuomessa ei ole luonnonvaloa yhtään liikaa, sille kannattaa antaa tilaa.

Verhoilla kehystettiin kauniit ikkunat.

Tein isoon tupaan selkeitä kokonaisuuksia, joita yhdistin isoilla matoilla.

Makuuhuone muutti ilmettään hieman enemmän. Seinät saivat kauniin pehmeät ornamenttitapetit. Kalusteita siivottiin melkoisen rankalla kädellä ja huoneen ilmettä kevennettiin huomattavasti.

Asiakkaan itse kutomat pyöreät matot olivat täydellinen lisämauste kokonaisuuteen.

Sähkötyöt ovat vielä hieman kesken - katosta puuttuu valaisin. Tauluja vielä stailaamme muutamia seinille, kunhan löydämme sopivat.

Tapetointi oli haasteellista, sillä jokaisella seinällä oli oma "hidaste" vastassa - kaksi lämpöpatteria ja seinän vierellä kulkevat putket. Sähkökeskus ja ikkuna vierekkäin. Onnistuin onneksi!

Tänään puhuimme aamulla Luolamieheni kanssa rakkaudesta.

Tänään myös sain suhteemme ensimmäisen ruusun.

Vaikka en ole kukkanaisia, en voinut olla hymyilemättä hetkeä, jolloin puolisoni ojentaa ruusua työssä mustaksi likaantuneilla sormillaan <3 

Huomaa taustalla upea hirsiseinä - se on kotiamme ja siitä enemmän seuraavalla kerralla.

Aurinkoista viikonloppua!