Hyvää Uutta Vuotta!

Tammikuu 2016,

vuosi taaksepäin.

Minulla ei ollut silloin vielä omaa yritystä.

Minulla ei ollut silloin omaa kotia.

Minulla ei ollut omaa autoa.

Ei työpaikkaa.

Olin uuden elämäni käännekohdassa.

Uudella paikkakunnalla,

ketään en tuntenut.

Käänsin varovasti sivua.

Uskalsin sanoa ensimmäiselle kohtaamalleni ihmiselle unelmani ääneen - hän oli yritysneuvojani.

Puhua kilkatin tajuamatta edes mitä olin tekemässä.

Yritysneuvojan sanat soivat vieläkin päässäni ja ne ovat heikkoina hetkinä antaneet voimia.

Sain oman yritykseni.

Olen kiitollinen siitä.

Elämäni suurin unelmani toteutui.

Heti perään toteui seuraava unelmani,

se unissani usein vieraillut mummonmökki.

Pakopaikkani ja piilopirttini.

Olen äärimmäisen kiitollinen tästä kodista.

Minun turvani ja minun happeni.

Kuinka siitä kuoriutui näköiseni.

Haluan muistuttaa, mistä lähdimme.

Seuraava unelmani,

monelle turhake, minulle välttämättömyys.

Yhdeksän kuukauden aikana mittariin ajettu 28.000km, joista suurinosa työajoja.

Turvallisesti on minua kuljettanut jokaisen kilometrin,

pari kertaa on Korpikuusen teillä suojelusenkeliä tarvittu.

Yksi suurimmista kiitollisuuden aiheista ovat ehdottomasti ystävät!

En sanoja löydä kuvamaan sitä tunnetta -

huolenpitoa, välittämistä, rakkautta -

oikeaa ystävyyttä.

"En ole koskaan omistanut näin monta ystävää" - sanoin tänään kampaajalleni, jota en ollut ennen tavannut.

Tämä alla oleva kuvaa kaikkea sitä tunnetta, mitä ystävyys voi olla.

Olen kiitollinen karvarakkaistani ja upeasta hiirivahdistani.

Kissa on kulkeutunut etelästä pohjoiseen,

ja hän on uskomattoman hyvä talonvahti!

Olen kiitollinen Kainuun luonnosta ja sen puhtaudesta.

En jaksa lakata ihmettelemästä sen upeita maalauksia.

Jokainen työ- ja kaupppareissuni ovat elämys.

Kaikista suurimman kiitoksen saa puolisoni.

Luolamieheni.

Paras ystäväni, tuki ja turvani.

Kiitos <3

Tähän loppuun laitan vielä ennen ja jälkeen kuvat erään pienelle ihmiselle tehdystä yllätyksestä, jonka hänelle järjestimme hänen ollessaan joululomalla.

Yksi tärkeimmistä perheenjäsenistämme.

Toivon sinulle lukijani parempaa Uutta Vuotta 2017,

terveyttä ja ennen kaikkea rakkautta.

Hymy, jonka annat -

se palaa aina luoksesi.

- Sanna -

Keittiöni joulusiivous

"Toiset ne stressaa joulusiivouksesta,

niin Sanna purkaa koko keittiön"

- kirjoitti ystäväni facebookin kommentiin huomatessaan minun aloittaneen uuden projektin.

Mennään ehkä kuukausi taaksepäin kun totesin yllättäen ääneen luolamiekkoselleni, 

että nyt minä tajusin!

Tämä keittiö tarvitsee väriä, se minulla on tökkinyt koko ajan.

Jatkoin ääneen miettimistä,

"Keväällä viimeistään teen muutoksen,

keittiöstäni tulee joko vanhan roosan tai vihreän sävyinen".

No ei ehtinyt kevätaurinko paistaa.

Ei ehtinyt edes joulu tulla.

Hirveän hidas kalenteri minulla kyllä on,

odotinhan minä ainakin kuukauden…

Kaapinovi toisensa jälkeen tipahteli kuin itsestään ja niinpä he saivat kauniin vanhan roosan sävyn.

"Olenko minä vähän hullu?"

- kyselin väliin oikeasti vähän pelokkaana luolikseltani.

Kuulemma olen, mutta sain rohkaisun toteuttaa unelmani, sillä tekisin sen kuitenkin.

Karvakorvani kovin hyvin tuntee oman pirttihirmunsa.

Siinä samalla sai myös pöytä uuden ilmeen.

Navetan vintiltä pelastetut vanhat lattialaudat saivat uuden käyttötarkoituksen.

Ensimmäistä kertaa kyselin ihmisten mielipiteitä.

Sain hyviä neuvoja facebookin sisustetaan vanhoja taloja - ryhmästä.

Vaikka itse olen ammattilainen, en koskaan sulje korviani uusilta ideoilta!

Olen tämän lopputuloksen nähnyt jo vuosia sitten silmissäni.

Minun nukkekotini.

Kunpa voisit koskettaa tätä tunnelmaa!

Pöytäryhmääni löytyivät penkki Luolamieheni vanhalta kansakoululta.

Ihanat tuolit Kajaanin kirppikseltä.

Minun remontilleni tuli hintaa huikeat 260€.

Toiset rakastavat valkoista, selkeyttä, modernia.

Sanna rakasti eilen valkoista, selkeyttä ja vähän modernia.

Tänään se rakastaa mummolatunnelmaa,

missä elämä näkyy ja koskettaa.

Joulu on jo ovella.

Tein joulusiivouksen.

Nyt käperryn vahvojen käsivarsien syleilyyn,

ne käsivarret mahdollistaa minun toteuttaa unelmani.

Kiitos <3

- Sanna

Pieni pala Paljakkaa - Kainuun elämyksiä.

Tieni kulkeutuu Paljakan lumisia maisemia.

Olin ääneen sanonut, että haluaisin saada käsittelyyni edes yhden mökin.

Avasin suuni oikeassa paikassa,

oikeaan aikaan.

Muistan hetken.

Seisoimme toisen yhtä vahvan ja upean yrittäjänaisen kanssa katsellen Paljakan vielä silloin vihertäviä rinteitä.

Emme siinä hetkessä tienneet, mitä toisillemme lupasimme.

Kaksi Korpikuusen yrittäjää solmi ehkä elämänpituisen sielunsiskouden.

Minun hieronnassa käyntini sai jatkon siirtyen minun omaan työhöni.

Yllättäen istummekin Paljakan mökin yläkerran sängyllä jutellen todella syvällisiä.

Samalla teimme sopimuksen,

ystävä-asiakkaani juuri ostama mökki saa uuden ilmeen mahdollisimman pian.

Tahdoimme olla tienviittana.

Pienesti paljon.

Silti paljon enemmän.

Mökki on lepoa,

arjen pakopaikka,

hetken levähdys.

Tahdon sen syleilevän.

Matala tila vaatii valoisuutta.

Hopean sävy yhdistettynä lämpimään puun sävyyn,

tummaan ja sopivasti rohkeaan.

Ensimmäisenä päivänä meitä maalaili tyttötrio.

Ystävä-asiakkaani alkoi kertoa ystävälleen;

"Minulla olisi Sannalle esittää vaihtoehtoja sohvista, joita katselin alustavasti" - hän aloittaa.

"Minun vain täytyy aina kerätä pienesti voimia, sillä tämä minun suunnittelijani ampuu vaihtoehtoni säälittä alas, jos ne ei häntä miellytä" - nainen ihan kasvot peruslukemilla tarinoi.

Nauran vedet silmillä,

en minä ole tuollainen, en varmasti.

Kuuntelen keskustelua korvat ja posket punastellen ja ymmärrän, että kyllähän hän minusta todellakin puhuu.

Sain kuitenkin kiitosta siitä, että sanon asiat rehellisesti,

sitähän asiakas tällaisissa valinnoissa ammattilaiselta tahtoo.

Sanon mielipiteeni siis just enkä melkein.

Huomaatkos lukijani, 

se on vain maalia.

Sillä se muutos saatiin aikaan.

"Seinissä ja katossa voisi olla poltettu oranssi ja lauteissa hiilenharmaa" 

- vastasin juurikaan miettimättä kun asiakas mietti saunan väritystä.

Pientä hämmästystä ja kummastusta oli sieltä ja täältä,

mutta yksikään ei vastustellut.

"Minä Sanna luotan sinuun" - vastasi ystäväni.

Tässä kohtaa annan upean kiitoksen myös ystävä-asiakkaalleni.

Hän maalasi mukana,

hän hankki kaikki uudet kalusteet ja tekstiilit.

Hän aktiivisesti etsi ja laittoi hyväksymispyynnön tarkalle suunnittelijalleen.

En todellakaan aio yksin ottaa siis kaikesta kunniaa.

Jos tahdot kokea luontoelämyksen,

 kiirettömyyden, sekä hiljaisuuden.

Nähdä kauneuden,

ja puhtauden.

Minä paljon nähnyt ja kokenut,

sen kolikon molemman puolen katsoneen,

lupaan, että sielusi lepää näissä maisemissa.

Kuva ladattu Paljakan facebook-sivuilta.

Hyvää joulunodotusta!

Yhteistyöterveisin,

Sannan Sisustus ja Stailaus

Pororajan Body & Fitness

Minun näköistä tunnetta.

Moni teistä lukijoistani tietää vanhemmuuden tuoman onnellisuuden.

Te tiedätte tunteen kun vastasyntynyt lapsi nostetaan syliin,

sydän meinaa puskea läpi rinnasta - 

silkasta onnen ja ilon tunteesta.

Moni kertoo kuinka se on elämän paras tunne

ja sen voisi elää yhä uudestaan ja uudestaan.

Minä en tiedä siitä tunteesta mitään.

Tunteesta kun lapsi nostetaan äidin rinnalle.

En tule koskaan sitä tunnetta kokemaan.

En ole surullinen siitä.

Lapsettomuuteni on puoleksi oma päätökseni.

Tiedän, että päätökseni on minun kohdallani se oikea.

En silti ole jäänyt täysin paitsi tuosta tunteesta.

Kun perustin yritykseni,

olen varma että koin osittain tunnetta synnytyssalissa.

Sillä hetkellä syntyi jotain minun näköistä.

Minun omaani.

Syntyi jotain sellaista, jonka vain minä itse pystyin saamaan aikaiseksi.

Tätä tunnetta tunnen jokaisen projektin jälkeen yhä uudelleen ja uudelleen.

Minun luomukseni, kädenjälkeni.

Minun lapseni,

miten ylpeä olenkaan hänestä.

Tällainen tunne syntyi jälleen kerran.

Neljän päivän työmatkani vei minut Suomen syrjäisiä teitä pitkin Vesantoon.

Sunnuntai-iltana saavuin kylälle nälkäisenä ja väsyneenä.

Tietenkinhän kaikki ovat paikat suljettuna siihen aikaan illalla,

syrjäisellä seudulla - siihen on vielä osittain totutteleminen.

Söin aamulle tarkoitetun eväsleipäni tunkkaisessa tupakansavuisessa likaisessa huoneistossa. 

Vaihtoehtoja ei yöpymiseen juurikaan ollut.

Hetken oli koti-ikävä.

Aamulla suuntasin asiakkaani luo.

Kohtasimme toisemme ensimmäisen kerran sillä hetkellä.

Projekti oli haastava ja pariin kertaan nuhtelin itseäni,

hullu sinä!

Päätin selvitä.

Keittö tarvitsee kevennystä.

Maalasin.

Maalasin.

47 tuntia vain maalasin.

Neljän päivän ajan sain toteuttaa perheen äidin monen vuoden haavetta uudesta keittiöstä.

Neljän päivän ajan sain kunnian tutustua taas yhteen upeaan perheeseen.

Keskiviikkona 16. päivä täytin vuosia.

Ehdottomasti paras lahjani oli 5-vuotiaan pienen pojan lahja.

"Minulla on sinulle yllätys" - hän saapui kädet selkänsä takana.

Hän otti esille piirustuksensa;

"Piirsin sinulle merirosvolaivan" - hän silmät nauraen kertoi upeasta luonnoksestaan minulle.

Sydän täynnä hyvää oloa minä jatkoin maalaamista.

Jälleen kerran on parhautta se kun koko perhe osallistuu muodonmuutokseen. 

Isän ja tyttären kanssa liukuhihnatyönä asensimme vitriinien lasit takaisin paikalleen.

Lämmin ja kotoinen tunnelma vallitsee ympärilläni,

miten paljon saankaan kokea.

(Verhot vielä uupuu)

"Minulla jää seinämaalia sen verran, että voisimme maalata teidän eteisen samalla"

Haluan antaa itsestäni mahdollsimman paljon irti sinä aikana kun projektia toteutan.

Jokainen tunti käytetään tehokkaasti.

Jos sinä et löydä tarpeeksi sanoja kertoaksesi tunteesta lapsen syntymästä,

minä voin vastata etten minäkään löydä tarpeeksi sanoja kertoakseni onnistumisen tunteesta,

asiakkaan tyytyväisyydestä,

hyvänmielen tuottamisesta kaksisuuntaisella kaistalla.

Kynttilänvaloa viikonloppuusi.

Sanna