Pimeä oli jo vallanut pihamaani,
kun saavuin viikon mittaiselta työreissulta takaisin kotiin.
Lopettelin puhelua erään mieshenkilön kanssa, joka asuu 600km:n päässä.
Uutta tuttavuutta kovasti kiehtoi elämäni Korpikuusessa.
Tiedän sen.
Se kiehtoo joka päivä minua itseänikin.
Tuvassa oli +13.5 astetta lämmintä.
Riisun vain kengät ja vaihdan villasukat jalkaan.
Tyhjennän auton,
sytytän tulet leivin- sekä pönttöuuniin.
Minulla oli neljä asiakastapaamista etelässä.
Kaksi ensimmäistä olivat Tampereen seudulla.
Sain kunnian suunnitella Ideaparkkiin avattavan hoitolan sisustuksen kokonaisuudessaan.
Voitteko kuvitella, että teimme asiakkaan kanssa koko suunnitelman pelkkien
whatsapp-viestien välityksellä.
Ei ainuttakaan puhelua,
ja asiakas sai täysin sitä, mitä hän tilasikin.
Maanantaina minulla oli tapaaminen Porvoossa mahdollisen uuden yhteistyökuvion merkeissä.
Tiistaina oli taas tapaaminen Vantaalla.
Ei kilometrit ole esteenä.
Asiakas on minulle tärkeintä.
Muistattehan,
sitä minun helminauhaani.
Siihen samaan helminauhaani kuuluu tädin rakkaat.
Minun perheeni.
Heille löytyy aikaa.
Vietimme yhden päivän ulkoillen.
Keksimme aina tekemistä, joka sopii aikuisille ja lapsille.
Taisi tulla kilometrejä 1600.
Varoittelivat liukkaista ja lumituiskuista.
Varoittelivat kovasta lumisateesta.
Minä joudun varomaan muita autoilijoita,
liian monta kertaa huono kuski on suurin vaara tien päällä.
Kylmä kutittelee varpaitani,
päätän sytyttää tulet myös makuuhuoneeni pönttöuuniin.
Se päätös ei mennyt ihan nappiin.
Lumi, kylmä, kosteus,
mikä lie tukki piipussa reitin ja niinpä savu tunkeutui makuuhuoneeseeni.
Katselin savuverhoa katon rajassa ja mietin,
että olisihan tää nyt ollutkin liian helppoa.
Varovasti nostelin puut pois uunista ja annoin tuohen ja paperin palaa loppuun.
Ikkuna auki ja ovi kiinni.
Pakkasta ulkona -15 astetta.
Rakastan työtäni ja työreissujani.
"Anna käsi"
- hetki, kun 2-vuotias ottaa tiukasti sormestani kiinni,
eikä sitä saa pois ennenkuin uni pienen silmiin on tullut.
Reissuni ehdottomasti paras hetki.
Kauniita unia myös sinulle lukijani.
Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti