Otan käteeni kuvan.
Puheensorina ympärilläni hälvenee,
aikamatkustan menneeseen,
aikaan,
jolloin en ole vielä syntynyt,
aikaan,
josta en vielä tiennyt.
Katson kuvaa.
Näen pihamaan täynnä elämää,
lapsen naurua,
isännän raavasta työtä,
emännän katraastaan huolenpitämistä.
Jotain niin kaunista,
jotain niin arvokasta.
En tiennyt, että tämä pihamaa tulee olemaan kotini.
En myöskään tiennyt, että vuoden ajan tekemälleni työlleni tullaan antamaan kiitos.
Ei kiitos naapurilta,
ei kiitos ohikulkijalta.
Kiitos tuli lapsilta,
jotka näitä pihamaita temmelsi.
1938 - 2017 välinen kotini elämä kohtasi.
Kiitollisuus.
Se kuvaa tätä hetkeä.
Jos sinä lukijani muistat siitä,
kuinka kerroin tunteesta,
joka valtasi minut ensimmäisen kerran kun kotiini tupaan astuin.
Kerroin siitä halaavasta ja hyvästä hengestä.
Tunteesta,
kuinka täällä hirsiseinien sisällä olo on turvallinen,
minusta pidetään huolta.
Tänään sain sille tunteelle selityksen.
Kotini ensimmäinen emäntä on ollut tämä tunne.
Hän on huolehtinut jokaisen pysähtyneen kulkijan mukaan leivän.
Piha-aitasta kääri leivän esiliinaansa.
Hän antoi siitä vähästäkin.
Hän ei katsonut kokoa, väriä tai uskontoa.
Kaikki sai sen hyvän.
"Meillä oli ihana ja kaunis lapsuus" - sain kuulla useaan kertaan.
"Kiitos, että olet palauttant kotimme hyvän hengen takaisin"
Kuuntelin tarinaa varmaan täysin tajuamatta,
millaisen teon olen tietämättäni tehnyt.
Meillä oli uskomaton yhteys.
Kuin olisimme toisiemme aina tunteneet.
On ollut myös surua,
niinkuin varmasti useassa vanhassa kodissa.
Menetystä ja kaipuuta.
"Kun näin tämän kodin kuvia netissä, tuntui kuin rauha laskeutui sielulleni"
- tämän kuullessani tuntui kuin minua olisi kiitetty jostain paljon ylempääkin.
Tunsin jotain suurta samankaltaista yhteyttä talon emännän kanssa.
Eivät sanani riitä kuvaamaan tätä tunnetta.
Hän on selvästi valvonut untani,
hetkinä jolloin olen pelännyt,
hän on selvästi suojellut minua.
Saarnakirja,
emännän yksi tärkeimmistä asiosta.
Tämä kulkeutui kotiini
ja nyt se löysi uuteen kotiinsa lapsenlapsensa luokse.
Ympyrä sulkeutui.
Kiitos.
❤
VastaaPoista❤
VastaaPoista<3
VastaaPoistaHuh, ihan kylmät väreet tuli tätä lukiessa. Ihanaa ja koskettavaa ❤
VastaaPoistaHieno tarina, mahtava henki. Hyvä löytää hyvän luo. Annetaan hyvän kiertää.
VastaaPoistaSilmät kosteina täälläkin, niin hyvin välittyi tekstistä ja kuvista tuo tunnelma ja fiilikset siellä ❤
VastaaPoista❤ ihanaa ❤
VastaaPoistaIhan mahtavaa <3
VastaaPoistaIhana kirjoitus, mahtavaa että juuri sinä Sanna olet talon nykyinen emäntä.
VastaaPoistaKoskettavaa ja kaunista - ihana historian havina <3
VastaaPoistaHuh, itku tuli. Sanaton ❤
VastaaPoistaAivan ihanaa historian havinaa ❤
VastaaPoistaMahtavaa lukea tällaista❤
VastaaPoistaHarvoin saa lukea näin lämminhenkistä tarinaa ❤
VastaaPoistaIhana, kun tienne kohtasivat entisten asukkaiden kanssa 👍
Ikimuistoisia hetkiä ❤
vanhat asukkaat olivat varmasti hyvillään kun näkivät miten olet kunnostanut ja sisustanut talon ajan henkeä kunnioittaen.Liikutuin kuinka osaat pukea sanoiksi tuon ikimuistoisen hetken ❤
VastaaPoistaSanna sinä tunsit sen, tervetulohalauksen vuosien takaa ja sen lämmön ohjaamana sait talon heräämään uuteen elämään <3 Ihanaa että kohtasitte jälkipolvien kanssa ja saitte tuotua talon menneisyyden tähän päivään, on kuin sinut olisi liitetty tähän sukuun <3 Ihanaa luettavaa ja katseltavaa, Kiitos <3
VastaaPoistaNiin koskettava tarina ja kotisi historiaa <3
VastaaPoistaIhana lämminhenkinen tarina. Tunnelma on käsinkosketeltava. Upeaa, että olet avannut kotisi, sen aikaisemmille asukkaille. Hienoa asua vanhassa talossa kun voi todella aidosti tuntea ja tietää sen historiaa. Uskon, että te kaikki saitte tästä tapaamisesta jotain hyvin arvokasta ja muistelemisen arvoista. Olisi ihanaa lukea näistä aikaisemmista asukeista enemmän. Kiitos tästä ❤
VastaaPoistaTeillä on ollut hieno, upea tapaaminen❤
VastaaPoistaTuollaista tapaamista vain harva pääsee kokemaan. On varmasti todella hienoa kuulla oman talon entisistä vaiheista ja ihmisistä. Ja he näkivät sinun rakkauden taloa kohtaa kun olet sen hyvällä maullasi laittanut.
VastaaPoistaKaunis ja koskettava tarina.
VastaaPoistaTämä olisi kaikkien hyvä lukea. Se miten tämän hetkinen elämä on muuttunut enemmän ja enemmän raadollisemmaksi ja suorittamiseksi. Tämän luettuani on hyvä jatkaa eteenpäin. Kiitos tarinasta ja inhimillisyytä kaikille. Ottakaa pala omaa aikaa
VastaaPoistaTuula Hirvisalmi
VastaaPoistaUpea kirjoitus ja huikeeta, että olet saanut tarinoida tämän talon historiasta!
Historia on niin mahtavaa ja mukanansa vievää. On sinulla parhaat naapurit, kun tulivat sinulle kertomaan talon historian.
VastaaPoistaLuin lehdestä jutun sinusta ja kodistasi. Minulla on paljon muistoja kyseisestä talosta lapsuudestani, tai Törmänmäen mummolasta eli Eskolasta, kuten sitä kutsuimme veljieni kanssa. Talon on rakentanut äitini isovanhemmat. Tuossa ryhmäkuvassa on ukkini alarivissä vasemmalla. Mummolassani asuivat ukkini ja mummoni lisäksi ukkini sisar, joka on kuvassa vasemmalla ylhäällä, ja ukkini veli, joka on kuvassa oikealla äitinsä sylissä. Ajoin Eskolan ohi muutama viikko sitten, ja oli mukava nähdä, miten rakennukset ovat hyvässä kunnossa.
VastaaPoista