tiistai 21. helmikuuta 2017

Uskalsin yrittää - puusängyn entisöintiä.

"Oletko sinä Sanna?"
- kysyi iloisesti tänään naishenkilö kävellessäni koulun pihalla.
"Tunnistin sinut blogisi kautta".
Sain sylillisen kehuja mukaani.

Hetki tuntui hyvältä.

"Sinä kirjoitat tavalla, johon pystyt eläytymään täysin"
- tarinoi toinen ihana naishenkilö myöhemmin iltapäivällä.
"Kirjoituksesi koukuttaa"

Juuri äsken sain puhelun tuntemattomasta numerosta.
75-vuotias naishenkilö soittaa.
"Olen kuullut, että sinä pystyt melkein ihan mihin tahansa".
"Tämä kunta tarvitsee sinua".
Sain pyynnön lähteä kunnallisvaaliehdokkaaksi,
se oli jo kolmas kerta.

Puhelun jälkeen jäin ajatuksiini.
Nojasin tiskipöytää vasten ja kurkistin vieressäni olevaa kahvikuppia;
sielläkin oli hiirenpapana.
Hiiri oli vallannut keittiöni.
Hän oli myllännyt kaikissa laatikostoissa.
Tiskikone pyörittää astiostoani läpi.

Otin ilmastointiteippiä lisää,
tukin viimeisen lattiarajassa olevan kolon.
Ei hiiri lannista.

Ei edes korkeat lumikinokset.
Oli lämmin keli pudottanut navetan katolta lumet alas,
puiden haku hetkeksi hidastui,
mutta se ei estynyt.


Mietin hetkeä elämässäni vuosia taaksepäin.
En olisi voinut ikinä olevani tilanteessa,
jossa minut haluttaisiin ehdolle vaaleihin.
"Tämä on tuhannen taalan juttu, en päästä sinua käsistäni"
- päätti Rouva puhelun.

"Uskalla aloittaa,
kyllä sinä onnistut".
Työhuoneessani seisoi vanha puusänky vailla kaunistautumista.
Eihän tämä oikeastaan ole lainkaan koulutusta vastaavaa,
mutta haluan silti työn toteuttaa.


Istuinosa puuttui.
"Tahtoisin samanlaisen kuin sinun pöytäsi kansi on"
oli asiakkaani pyyntö.

Kaksi päivää aiemmin olimme puolisoni kanssa tehneet löydön navettani vintiltä.
Iso kasa vanhaksi patinoituneita viisi metriä pitkiä lautoja.


Näistä taiomme kansi osan.

Irroneet puuosat liimaukseen.
Kuten kuvasta huomaa, ei ole tyttö ihan täysin valmistunut ottamaan vastaan entisöintitöitä ;)
Mutta se on vain hidaste.


Kun aloitan,
en osaa lopettaa.
Saunan jälkeen minä vain pienesti vielä…


Taustalla soi musiikki.
Olen unelmissani.

Istuinosan tekemiseen tarvitsin puolisoni apua.
Vinot vääntyneet laudat eivät välttämättä halua olla kanssasi samaa mieltä.




Toteutin juuri jotain sellaista,
mitä en olisi uskonut osaavani.
Minä uskalsin yrittää.

Sain äsken keväällä alkavasta isosta projektista tarjouksen hyväksymisen sähköpostiini.

Tunnen kiitollisuutta.

- Sanna -



8 kommenttia:

  1. Niin kauniisti heräsi vanha puusänky taas eloon! ❤

    VastaaPoista
  2. Wow mitä sait taas aikaan, mäkin haluan tuollaisen sohvan 😍😍😍

    VastaaPoista
  3. Vau taas uskomatonta työtä kyllä Sanna osaa todella upea lopputulos !!!

    VastaaPoista
  4. Vähän tuli hieno, kyllä sinulta onnistuu kaikki mihin ryhdyt. :)

    VastaaPoista
  5. Käden jälki - tehty rakkaudella ja tyylillä niin häikäisevän kaunista - herättää nostalgiaa antiikkia kunnioittaen ❤

    VastaaPoista
  6. Sohvan henkiin herätys ja tulos on upea 👍😃

    VastaaPoista
  7. Todella kaunis, hyvää työtä teet :)

    VastaaPoista