Minun polkuni - minun asiakkaani - minun helminauhani.

Ajoin autoni bussipysäkille. 

Ajatukseni kävivät pientä karusellin pyörähdystä. Olin tullut juuri tapaamiselta, jossa keskustelimme negatiivisesta energiasta.

"Negatiivinen energia tihkuu ympäristöstä sekä ihmisistä ja vetää helposti mukanaan. Negatiivista energiaa levittävät ihmiset murskaavat unelmia, luovat hämmennystä ja saavat iloiset, lahjakkaat ja vahvat ihmiset tuntemaan itsensä pieniksi, saamattomiksi ja heikoiksi…" 

Luen Meri-Tuuli Talsin kirjoitusta.

"Tiedätkö, että sinä Sanna olet uskaltanut olla itsekäs. Sinä olet uskaltanut jättää elämänrepustasi tienvarteen ne kivet, jotka ovat liian painavia…"

Kuuntelen viisaan ihmisen sanoja ja nyökkään.

37-vuotiaana päätin laittaa kaulaani helminauhan, josta jokainen helmi antaa minulle voimaa. Kutsuisin sitä positiivisuuden nauhaksi.

"Tiedät olevasi onnistunut negatiivisen energian karkotuksessa, kun elämä tuntuu valoisammalta, kotisi on järjestyksessä, olet onnellisempi ja energisempi. 

Hyvänä sivuvaikutuksena saatat jopa inspiroida ihmisiä ympärilläsi karsimaan omaa negatiivisuuttaa ja kukoistamaan kanssasi!" 

Laitoin suuntavilkun päälle, käänsin autoni keulan kohti Oulua.

Autoni täytyisi rekisteröidä.

Sain matkalla puhelun ystävä-asiakkaaltani.

"Se meidän olohuone" - ääni puhelimessa aloitti.

Niin me sitten päätimme, että minä ostan samalla sisustusmateriaalit heidän kotinsa olohuoneeseen - ainoaan huoneeseen, johon Sannan käsi ei ole vielä koskettanut :) 

Toimistopäiväni muuttui tapetointi- ja stailauspäiväksi.

Otin asiakkaalle kaupassa kuvan sisustustaulusta.

Otin kuitenkin oikeuden muuttaa sen toiseksi valinnaksi.

Ilman vahvistusta ehdin ostaa valaisimen ja tapetit.

Auto oli täynnä viiden asiakkaan sisustustarvikkeita ja matkalla kohti korpikuusen vaaroja muistin, että se auto sit jäi rekisteröimättä.

Ystävä-asiakkaani oli päivän töissä.

"Sinä olet Sanna taikuri" - sain viestiä.

Perään tuli puhelu

"Tämä on juuri sellainen, kuin mitä ajattelinkin"

"En tiennyt edes meillä olevan tuollaista pientä pöytää" - kikattaa iloinen, kiitollinen ääni.

Tällä kertaa ei ole ennen kuvia, sillä ne kirjaimellisesti unohtuivat.

"Valitsin teille sellaisen mustan tapetin" - kuvailin asiakkaalleni valintaa.

Hän oli pelkkä ääneen kuuluva kysymysmerkki.

"No kyllä sä siitä tykkäät" - jatkoin.

Oulun Sisustajien Minnan kanssa katselimme vaihtoehtoja. Minä piirtelin kuvia ilmaan ja Minna toi vaihtoehtoja.

"Se on täydellinen" 

Punottu kuosi tapetin pinnassa antoi pisteen ajatukselleni saada lopputuloksesta sopivasti rouheisen ja luonnonläheisen.

Muutama huonekalu maalautui siinä sivussa.

Aarikan pöytälamppu on huutanut nimeäni joka kerta, kun KodinYkkösessä käyn. 

Nyt se tarttui hihaani kiinni ;)

Tv puuttuu tasolta, sillä pinta ei ole ehtinyt kuivua.

"Sinun käsissäsi on lahja, jollaista ei voi opiskella" 

Tänään helminauhani kaulalla lämmitti ihoani useaan kertaan.

Sain yllätysvieraita kahteen otteseen kesken työnteon.

Tänään minä tunsin sen, että minusta pidetään huolta.

Leivinuunissa tulet lämmittää. 

Lähdemme karvalasteni kanssa hakemaan puita navetan takaa.

Mikä asia sinut lukijani sai tänään iloiseksi?

-Sanna-