sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Asun Suomen surkeimmassa paikassa ja olen ylpeä siitä.

"Kainuu on Pohjoismaiden surkein paikka…" 
Kirjoittaa Iltasanomat helmikuun 16. päivänä 2016.
"Sijoitusta painoivat heikot työllisyysnäkymät, muuttoliike ja vanheneva väestö."

Se on varmastikin hyvin pitkälle näin ja se on äärimmäisen surullista.
Iltasanomat ovat valinneet vielä otsikon alle kuvan sadepilvistä Kuhmon yllä.
Minä en näe sadepilviä asuinpaikkakuntani yllä.
Näen kauniin luonnon.
Luonnon, joka tarjoaa sinulle elämysmatkan kaikessa puhtaudessaan.
Miten kukaan voi sanoa tätä paikkaa surkeaksi?


Luin netistä löytynyttä Kajaanin ammattikorkeakoulun Jari Järviluoman tekemää Kainuun maakuntakuvatutkimusta vuodelta 2012.
"Puhelinhaastattelujen ja postikyselyn perusteella Kainuussa on parasta alueen luonto.
Puhdas luonto, luonnonläheisyys, metsät, vaarat, erämaat, eläimistö ynnä muut vastaavat. Rauha, hiljaisuus, puhtaus, avaruus, maisemat, kauneus ja retkeilymahdollisuudet" Otin lauseita, joissa kerrottiin tutkimukseen osallistuneiden kommentteja Kainuun parhaista puolista.


"Piste Suomen kartalla hämmästyttää - miksi täällä on näin lumista?" Kirjoittaa Iltasanomat vuonna 2012.
"Puolangan automaattinen mittausasema on vaaran päällä. Paikan korkeus vaikuttaa siihen, että aikaisessa vaiheessa maahan satanut lumi säilyy Puolangalla lumena eikä muutu vedeksi kuten muualla" - toteaa meterologi Henri Nyman ilmatieteen laitokselta.


Istummeko aarrearkun päällä? 
Meillä on jotain sellaista, minkä moni muu on menettänyt eikä tule sitä koskaan takaisin saamaan.
Sain ajatuksen tämän päivän blogitekstiin Luolamieheni kanssa tehdystä maakuntamatkailusta. Nappasin kameran varmuuden vuoksi mukaan. Ajelimme monta tuntia postikorttimaisemissa. 
"Haluaisin tämän kauneuden näyttää maailmalle" - juttelin miehelleni kuvatessani auringon säteitä lumisten puiden oksilla.

 

Kävimme Paljakan luonnonpuistossa, jossa kasvavat Suomen pisimmät kuuset. Kunnassa sijaitsee luonnonsuojelualue, joka on kasvillisuudeltaan sekä maisemallisesti Suomen arvokkaimpia luonnonsuojelualueita.


Olen surullinen siitä, että ihminen pakotetaan lähtemään synnyinseudultaan työn perässä muualle. Pakataanko kohta koko Suomi etelään asumaan? Jätetään vanhukset pitämään huolta Suomen ylpeydenaiheestamme?
Asuin puolitoista vuotta Helsingissä enkä kaipaa sieltä mitään muuta kuin ystäviäni. 
Se jatkuva kiire. 
Elämää kellokortti kaulassa sai ahdistumaan. 
Ei ollut aikaa oikealle elämälle. Olin outo lintu istuessani katukivetyksellä nauttien auringosta ihmisvilinän keskellä. Ainoina juttelukavereinani olivat hampaattomat reilun alkoholin vaikutuksen alaisena olevat mieshenkilöt - heillä oli aikaa istua viereeni.
Sain varoa omalla takapihallani etten astu huumepiikin päälle. Sain omin silmin nähdä käytävälläni makaavan miehen, joka piikitti liikaa. Elokuvaa vuokratessani sain varoa, etten jää huumausaineen vaikutuksen alaisena olevan nuorisoporukan riehuimsen alle keskellä päivää.

Täällä kiireetön elämä pitää minua todellakin kädestä kiinni.
Kaupan kassalla edessä oleva vanha herra nostaa jopa kävelykeppinsä hihnalle. Juttelee myyjälle kuulumisiaan samalla kun kaivaa kolikoita kukkarostaan.
Täällä on aikaa kuunnella. On aikaa toiselle. Sinusta välitetään.
Luolamies kertoo ihmeellisiä tarinoita - "He asuvat kodissaan ilman sähköä, juoksevaa vettä ja käyvät ehkä kerran kuukaudessa kylällä…" kuuntelen kuin upeaa satua.
Omasta mielestäni olen saapunut satumaailmaan, jota maailman pahuus ei löydä. 
Täällä luonto pitää meidät turvassa.
Se pitää huolta omistaan.





14 kommenttia:

  1. Kirjoitit taas ihanasti <3
    Koti on siellä missä sydän on <3

    VastaaPoista
  2. Puolanka ....ehdottomasti paras paikka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuret on täällä Kainuussa ja äidinäidin sekä osittain -isänkin elämä kirjoitettuna tuossa kirjahyllyssä.

      Aska on rakas kotipaikka, minulle paras :)

      Poista
  3. Kylläpä teillä onkin kauniit ympäristöt.

    VastaaPoista
  4. Kylläpä teillä onkin kauniit ympäristöt.

    VastaaPoista
  5. Aahhh... niin mieltäni ottaisin perheeni ja muuttaisin juurikin tuollaiselle seudulle... kumpa olisi mahdollista hypätä tästä oravanpyörästä pois... ihanasti taas kirjoitit ❤

    VastaaPoista
  6. Aivan ihania kuvia talvisista maisemista. Mielenrauhaa henkiviä kuvia ja teksti täyttä totta. Tuolla ei onneksi ole oravanpyörää nähtykään.
    Terveisin Sirpa Koo

    VastaaPoista
  7. Kauniisti kirjoitit isovanhempieni ja äitini synnyinseudusta <3

    - Nina Hunt

    VastaaPoista
  8. Minä olen aina rakastanut pilkupaikkoja Suomessa! Muutin valmistuttuani ihan vapaaehtoisesti pieneen kuntaan järvien läheisyyteen. Parasta Suomessa on juuri luonto, puhtaus ja turmeltumattomuus. Siellä ei tiivistä jokaisesta puusta oksia lämmittämiseen, kuten täällä Chilessä. Täällä ihmiset raiskaavat jopa oman pihansa puut! On kurjaa, kun Suomessa maaseutu on niin autioitunutta. On hienoa, kun nuoria muuttaa maalle. Itsekin muutin Chilessä maalle ja jos joskus Suomern palaisin, se olisi varmaan jokin pikkupaikka maaseudulla.

    VastaaPoista
  9. Kirjoitat todella kauniisti ja toivon että vielä 5/10 vuoden päästä olet samaa mieltä. Pikkukunnassa asuessa näkee paljon ihmisiä jotka tulevat innosta hehkuen asumaan ja elämään luonnon rauhassa ja hehkuttavat asumista. Mutta muutaman vuoden jälkeen se asuminen ja oleminen ei olekaan enää mukavaa joten heippa vaan. Toivottavasti sinun kohdalla ei käy näin. Toivon että sinun kotisi olisi nyt löytynyt ja löytäisit Puolangalta pysyvän kodin Luolamiehen rinnalla.

    VastaaPoista
  10. Viimeinkin pääsin blogisi pariin ja on kyllä kivaa luettavaa. Sinulta saa kyllä kivoja vinkkejä. Sisustusartesaani kun itsekkin olen niin tulee kaikkea tuunailtua. Tässä kirjoituksessa erityisesti piristi, kun olit näpännyt kuvan ukkini savusaunasta :)) ainakin oletan että jälkimmäinen kuva on kotilan vaaralta, erehdyttävästi muistuttaa samaa saunaa :))

    VastaaPoista