Ollaanhan ystäviä jookos.

Minulla oli ihanat naapurit siellä satumetsän maisemissa.

Joulun alla iski kova kaipuu takaisin elämään,

jota todellakin luettiin usein kuin kirjan sivuilta.

Lumiset korkeat kuuset,

hiljaisuus,

luonto sekä yhteisöllisyys.

(Kuvassa ovat mummo ja pappa, jotka me lapset ja lastenlapset mummulan portinpieleen teimme jouluna).

Ei ole onneksi siteemme katkennut.

Edelleen puhuttelen naapurin Simosta,

kun hän tulee kylässä käymään.

Nyt olen saanut kuitenkin myös uusia ihania naapureita.

Toinen on ehkä 80-vuotias

ja toinen yli 70-vuotias,

miehiä molemmat.

"Ollaan me naapurit ystäviä",

jutteli minulle toinen.

Hän kertoi tarinan,

kuinka oli vuonna -57 ensimmäisen moottoripyörän saadessaan ajanut tämän kotini ohi.

Hirsirunkoa oli parhammillaan nostettu talkoovoimin.

"mietin, että kylläpä siitä tuleekin korkea"

katselimme molemmat tien toiselta puolelta kotiani.

Sain kuulla, että kinkereillä on kotini runko kasattu.

Metsänomistajat ovat tuoneet jokainen mukanaan puuta.

Uskomatonta lähimmäisen rakkautta.

(Tervetuloa kotiini).

Ensimmäisen kerran näimme vastapäisen naapurini kanssa jouluaattona,

riensin hänen luokseen postilaatikolle.

Sovimme siinä, että käymme toisillamme kylässä

ja että olemme ystäviä.

Taas minulla on uusia ystäviä.

Olen saanut myös täältä monta uutta tyttöystävää.

Tänään heistä yksi istui päivällä seuranani kuunnellen minun kulkuani tänne.

Kyllä se vain on niin, että vaatii omaa aktiivisuutta päästä mukaan pienen kylän yhteisöön kiinni.

Ja minähän en suostu ulkopuolelle jäämään.

Tulimme tunti sitten salilta. 

Hän on nukahtanut sohvalle odottaessaan minua tästä tietokoneen ääreltä.

Kysyin aiemmin, että mitä kirjoittaisin blogissa,

hän vastasi,

et kirjoita näin

"Nukuin yöllä ja aamulla puhuin unissani huudellen rakkaani nimeä..."

Nauroin, etten oikeasti huutanut nimeäsi unissaan.

Yritin huikata, ettei laita molempia makuuhuoneen ovia kiinni kun minun tulee muutoin kylmä.

Sanna

Kerro siitä tarina.

Mitä uudempi sitä parempi.

Mitä virheettömämpi sitä hienompi.

Mitä kalliimpi sitä statusta nostattavampi. 

Merkkivaate.

Hajuvesi.

Auto.

Mitä merkimpi

sitä parempi mieli.

Pienesti menee kylmät väreet,

olenko se ollut minä?

Kyllä.

Olen onnekas, että minulle annettiin mahdollisuus valita.

Kerro siitä tarina.

Kirpputorit, kierrätyskeskukset ja antiikkiliikkeet,

ne ovat minun tämän päivän merkkiliikkeitä.

Mikä seikkailu on joka ikinen kerta kun näissä upeissa liikkeissä saan vierailla.

Jokaisen esineen taakse kätkeytyy tarina.

Minun kotini on täynnä elämän jättämiä kauniisti hiottuja uurteita.

 "Äiti ja lapsi" kipsitaulu on minun voimatauluni.

Ostin tämän taulun Kalajoen antiikkimakasiinista,

ostin ajatuksella avioliittomme toiseen yhteiseen kotiimme.

Taulu ei koskaan ripustautunut niille seinille,

vaan se lähtikin minun uudelle polulleni suojelemaan jokaista liikettäni.

Nyt nostin sen kolmannen kerran itse seinälle,

minun omaan kotiini.

Seinällä oleva maalaus,

se oli häätaulumme.

Mutta minulle se on aivan muuta.

Uskomattoman urheasta naisesta,

jota edelleen ajattelen usein.

Hän muistuttaa minua elämän hauraudesta joka kerta kun taulun maalausta katson.

Miten mieletön taideteos häneltä.

Ensimmäinen ostoni pieneen Helsingin vuokra-asuntooni oli tämä uskomattoman kaunis pieni pöytä. Tähän kuuluu myös ruokapöytä, josta laitan myöhemmin kuvaa.

Tämä kaksikko lähti matkaani Porvoon kirpputorilta neljä vuotta sitten.

Yllä oleva upea jalkavalaisin löysi tiensä kotiini kun Kainuuseen muutin.

Vaalan Pänikkä ja Piironki,

oletko vieraillut täällä upeassa merkkiliikkeessä?

On kuin kotiin menisit.

Myös tämä senkki päätyi Puolangalta luokseni,

sen minulle kotipihaan saakka toivat ihana pariskunta.

Tämä kaunotar on toistaiseksi saanut olla kauniine elämänjälkineen.

Kuin tehty tähän pieneen sievään olohuoneeseeni.

"Joulupuuni" jalkana toimii vanha voikirnu, jonka ystävältäni lahjaksi sain.

Viikko sitten sain itse ostamani lahjan 40-vuotispäiväni kunniaksi,

joka on huomenna.

Löysin ehkä yhden kauneimmista peilipöydistä Kajaanin kirpputorilta.

Eilen saapui postista siskontyttöni piirtämä huikea lyijykynätyö.

Kehystän taulun vanhoilla kehyksillä, jotka löytyivät pihamaani puuliiteristä.

Kehystäminen on hieman kesken,

mutta eikö tulekin U.P.E.A!

Kerro siitä tarina.

Säästä luontoamme ja lähde retkelle.

Parasta antia ja kotisi täyttyy persoonallisuudella.

Ihanaa iltaa sinulle lukijani.

Laitan lopuksi kuvaa kodin alkuperäisistä pönttöuuneista,

joka ilta elävä tuli luo tunnelmaa ja lämpöä.

Sanna

Elämää remontin keskellä

     

Kolme huonetta.

Keittiö, olohuone ja makuuhuone.

Istuin keittiön lattialla suojapahvin päällä.

Olin poistanut ruokakomerosta hyllyt,

maalannut sieltä seinät ja lattian.

Olin tasoitetapetoinut keittiön yhden seinän.

Yhden seinän maalannut.

Kahdet ikkunapuitteet maalannut.

Olin suojannut pönttöuunien ympäristön muoveilla.

Otin kuvan.

Latasin sen instagramiin.

Pohjamaalasin toisen pönttöuunin.

Istuin välipalalle keittiön lattialle.

Mitä seuraavaksi?

Kolme huonetta.

Ne ovat remonttiväripalettia.

Teen yhden homman sieltä,

toisen täältä.

Odotan.

Päätin lähteä kaupunkiin valitsemaan välitilalaatat.

Miten voikaan suunnitelma muuttua määränpäässä.

Sain valittua laatat,

ja sitten sainkin puhelun miekkoseltani;

"Täytyy ostaa maalinsekoitusastia".

Aloitin Puuilolta.

Puhelimessa saan ohjeistuksen,

mitä etsin,

hän jopa neuvoo et mihin hyllyn väliin menen.

Pyydän myyjän kaveriksi.

Myyjä pyytää toista ja kolmatta,

kysyn neljänneltä.

Ei löydy.

Löysin kuitenkin kolme upeaa jouluvaloa,

jotka ovat kuin tilauksesta tehty meidän makuuhuoneemme tehosteväriin.

Ajan seuraavaksi Motonettiin.

Ei löydy sekoitusastiaa,

mutta löytyy maaliruisku.

Menen K-rautaan.

Ei löydy sekoitusastiaa,

mutta löydän myös hellan taakse laatan.

Menen Tokamannille.

Ei löydy sekoitusastiaa,

mutta löytyy uuninluukkujen spraymaali.

Menen Prismaan.

Ei löydy sekoitusastiaa,

mutta kun lähden pihasta,

näen ehkä upeimman taivaan,

mitä olen aikoihin saanut nähdä

Kävin viime viikolla kolmen päivän työreissussa Porvoossa.

Ensimmäinen kuva on napattu hetkeä ennen asiakkaalle menoa.

Tämän työreissuni aikana oli ärsyttävän ihana hän päättänyt yllättää minut! <3

Hän oli irroittanut vanhat lattialaudat keittiöstä,

eristänyt lattian,

laittanut uudet lattialaudat,

maalannut ne,

levyttänyt seinät

ja vieläpä tapetoinut seiniä.

Huh.

Porvoosta löytyi tuliaisia mukaan korpikuuseen.

Vanha matkalaukku on yksi kotimme uudesta sisustuselementistä.

Osaatko arvata makuuhuoneemme tehosteväriä?

Huomasithan lukijani,

kuinka hyödynsin kaupunkireissuni.

En kulkenut putket silmillä,

vaan katselin ympärilleni 360 astetta,

eli täyden kierroksen verran.

Mutta maalinsekoitusastiaa ei löytynyt.

Äsken maalasin vielä uuninluukut spraymaalilla ja vieläkin nenässä tuntuu.

Huomenna alamme tositoimiin, kun pönttöuunit saa uuden pinnan

ruiskumaalaamalla.

Nähdään taas pian.

Sanna

On aika jäähyvästien

Kävelin makuuhuoneeseeni.

Se oli melkein tyhjä.

Pysähdyin keskelle huonetta, katsoin tuttuja peltomaisemia ikkunasta

ja silloin kyynelkanavat aukesivat.

Kyynelten virratessa pitkin poskiani jatkoin siitä huolimatta.

Huonekalu kerrallaan turvasatamani tyhjeni.

Kuin lyhytelokuva olisi lähtenyt sillä hetkellä ajatuksissani pyörimään.

On aika jäähyvästien.

Millaisen oikean sadun tämä koti minulle mahdollisti.

Sain elää monta uskomatonta hetkeä.

Vaikka kotini on kaukana,

siellä Korpikuusessa,

oli se koti täynnä elämää.

Kerron teille kuvin ja sanoin tässä tämän lyhytelokuvan.

Aloitan ehdottomasti minulle tärkeimmistä.

Naapureistani.

Heitä tässä on ehkä tuskallisin hyvästellä.

Lukuisat saunaillat savusaunan löylyissä.

Siellä mustien seinien sisällä kerrotut tarinat.

Heidän uskomaton apu tilanteessa kuin tilanteessa.

Jäi tyttö lukkojen taakse tai puuttui häneltä työkaluja.

Joulukuusi piti hakea pellolta, missä lunta on liikaa.

Naapurit, minulle rakkaimmat,

he auttoivat.

Kiitos.

Ikävä on jo nyt hetkiämme,

mutta ero ei ole lopullinen <3

Tänä päivänäkin minun tärkeämpiin kuuluvat ystävät

matkustivat kaukaa luokseni.

Minun ihanat.

Unohtumaton prinsessaleiri.

Sain itsekin hetken elää pienen prinsessatytön elämää.

Mikä voima näissä hetkissä, kun näkee miten he nauttivat.

Muistatteko tämän ihanan pöllön, joka tuli viimeiselle matkalleen pihapiiriini.

"Mitä ajattelit kun näit pöllön, se kertoo siitä, millaisen viestin pöllö sinulle halusi tuoda".

Ajattelin pelkkää hyvää.

Ajattelin, että elämäni on kuin satua, jossa suloiset pöllötkin tulee aamupalalle tervehtimään minua.

Kotini oli remonttia remontin perään.

Intohimoni,

harrastukseni

sekä työni.

Oli murhettakin,

joka kuitenkin päättyi hyvin.

Vesivahinko, jonka yöllä ennen ulkomaanmatkaani löysin yllättäen.

Silloinkin naapuri riensi auttamaan ja tyttö pääsi matkaan.

Mutta heti perään saan laittaa kuvaa ympäröivästä kauneudesta,

joka taulun lailla loisti joka ikkunasta.

Joku tuntematon taiteilija ikuisti myös tauluksi yhden luonnon itse tekemän taideteoksen.

Viime talven uskomaton lumen paljous,

niin hyvässä kuin pahassa,

se lumosi ja tuhosi.

Viime joulu on ehdottomasti lapsuuden joulujen jälkeen parhain.

Minun puoli elämääni matkusti etelästä joulun viettoon.

Joulumme oli kuin olisimme kopioineet itse joulukortteja.

Loppuun se kaikista tärkein.

Löysin sen kadonneen sielunkumppanini.

Meillä on koko pitkä tulevaisuus aikaa nyt jatkaa tätä sadun kirjoittamista.

Ehkä se vasta nyt alkaakin?

On aika jäähyväisten.

Yksi ovi sulkeutuu

ja toinen perään avautuu.

Päällimmäisenä ajatuksena on kiitollisuus.

Ei ole kaikilla mahdollisuutta kokea jotain näin upeaa oman  kodin ympäröimänä.

Kiitos.

Sanna

Ps. Onnea uuteen kotiin uudelle perheelle <3

Sen nimi on Metsäkumpu

Pelkään kellareita.

Pelkään niitä kylmiä kiviportaita,

jotka johtaa alas maan uumeniin,

pimeään ja vähän kylmään.

Nauran itselleni.

Ostan kodin,

jossa on juuri tällainen kellari.

Olen selvästi huomannut nyt sen, että oikeasti pelon voittaa sen kohtaamalla.

Tämä aiempi ihana turvasatamani opetti minulle sen!

Vielä en ole uuden kotimme kellariin yksin mennyt,

mutta tiedän että se päivä tulee pakostakin eteen.

"Minä rakennan sinulle portaikon sellaiseksi,

ettei se sinua pelota.

Ajattelet sit minua kun kellariin menet,

ja kaikki on hyvin".

Mun turvaukkoni juttelee

ja nostaa minut ilmaan.

Olemme saaneet avaimet uuteen kotiimme.

Sen nimi on Metsäkumpu.

Sievä, suloinen, joka huokuu täydellä voimallaan lämpöä.

Lattialaudat keittiössä narahtaa niin kodikkaasti.

Mikä tunnelma,

sitä voi oikeasti käsin koskettaa.

Istun kuvassa meidän tulevassa olohuoneessamme.

Olen onnellinen!

Koko keskikerros on ylösalaisin.

Vanhat tapetit on otettu seiniltä.

Listat poistettu -

ne hiotaan ja uudelleen maalataan.

Pönttöuunista on maali rapattu.

Se tulee saamaan upean metallihohtopinnan ruiskumaalattuna.

Keittiöovet ovat myös valmiina,

ruiskumaalauksella saimme upean lopputuloksen,

minun taitava rakkausukkoni teki sen.

Kolmen huoneen tapetitkin on nyt valittu ja laitettu tilaukseen.

Ne saapuvat viikon päästä,

vielä en näytä kuvaa valinnoista ;)

Lattiat olohuoneesta ja makuuhuoneesta ovat maalattuina.

Olemme ehtineet jo viikossa puuhailla.

Miksipä emme olisi,

remonttia rakkauvella.

Kodimme nimi on Metsäkumpu.

Tule seuraamaan meidän instagram tiliämme,

sen löydät nimellä metsäkumpu.

Huomenna lähdemme ostamaan puutavaran sängynpäätyymme.

Teemme niin pitkälle kuin mahdollista kaiken itse.

Ollaan tee se itse pariskunta.

Väliin törmäillään kun mielikuvituksemme tarvitsee tilaa,

mut sit löydämme jo pian taas yhteisen sävelemme.

Otin toissapäivänä kuvan makuuhuoneemme ikkunasta.

Totesin, ettei taida muuta taulua huoneemme tarvita.

Lopuksi kiitän, 

jos jaksat jakaa tämän postaukseni.

Toivon,

että mahdollisimman moni löytää instatilin, 

jotta voi päivittäin seurata elämää Metsäkummulla.

Ihanaa iltaa lukijoilleni!

Sanna ja <3

Uskomattomia unohtumattomia kohtaamisia.

Olin juuri vienyt ensimmäisen muuttokuorman uuteen kotiimme.

Ajoin tämän jälkeen kyläkauppamme pihaan,

jotain pientä piti kaupasta noutaa.

Olin kävelemässä ostoskärryjeni kanssa kohti kassaa,

kunnes muistin että ketsuppiahan sitä piti vielä.

Peruutin ehkä kolme askelta.

Olin vauvanvaippahyllyn kohdalla.

Hyllyjen välissä oli nainen kyykyssä vaippakassi kädessä.

Mietin, että menisinkö sittenkin toisen hyllyn välistä,

mutta päätin mennäkin kuitenkin juuri tämän hyllyn välistä.

Kävelin käytävää pitkin.

Tässä kohtaa voisi laittaa filminauhan hidastetuksi.

Nainen,

joka oli kyykyssä vaippakassi kädessä.

Hän käänsi katseensa minuun,

tummat silmät katsoivat hieman silmiään siristäen.

Minä katsoin takas.

Katseemme kohtaaminen vain jatkui,

molemmat käänsimme päämme minun ohittaessani naisen.

"Oletko sinä Sanna?" - kysyi nainen hymyillen.

Olenhan minä ja mietin pääni puhki, että kuka hän on?!

Nainen näkee kysyvän katseeni ja vastaa minulle,

että joo sinun ei kuulukaan tuntea minua.

"Olen seurannut sinun tarinoita facebookissa ja tunnistin sinut sieltä".

Meidän juttumme lähtee täyteen vauhtiin heti siltä istumalta.

Kaksi kaunista nappisilmää nauraa siellä hyllyjen välissä kun aina toisensa tunteneet.

Mutta voitteko kuvitella.

Tämä nainen asuu Kaliforniassa.

Silti meitä yhdistää heti monta asiaa.

Olemme molemmat sisustussuunnittelijoita.

Omistamme saman tien varrelta rintamamiestalon,

olemme suurin piirtein saman ikäisiä,

molemmilla on yhtä huikee huumorintaju

ja mikä tärkeintä,

elämme juuri nyt unelmaamme.

Vaihdoimme puhelinnumerot

ja päätimme kutsua toisemme kylään.

Oikeastaan mietimme,

että lähdemmekö piknikille.

Sain myöhemmin viestin,

että hän oli tehnyt U-käännöksen, kun oli meinannut unohtaa kauppareissun.

Miten pienistä päätöksistä monet kohtaamiset ovat kiinni.

Olen muuttamassa uudelle paikkakunnalle.

Tarvitsen ystäviä sieltäkin.

Tarvitsen sen ystävän,

jota voin pyytää pimeään metsään etsimään Korpielämän salaisuuksia.

Ystävän,

jolle voin soittaa et lähde mun kaa salille tai yhdelletoista.

Vaikka tämä upea nainen asuu pääsääntöisesti kaukana,

tiedän jo nyt,

että minä löysin uuden ystävän.

Elämä on väliin liian uskomatonta.

Alkaa olla viimeiset kerrat,

kun tämän ulkosaunan lämmöistä nautimme.

Ihanat löylyt sauna on antanutkin.

Haluaisin teille jo juoruta kaikki uudet sisustusjutut uuteen kotiin liittyen,

mut mistä minä sitten kirjoittaisin? ;)

Tarina siis jatkukoon.

Ihanaa iltaa!

Sanna