Uskomattomia unohtumattomia kohtaamisia.

Olin juuri vienyt ensimmäisen muuttokuorman uuteen kotiimme.

Ajoin tämän jälkeen kyläkauppamme pihaan,

jotain pientä piti kaupasta noutaa.

Olin kävelemässä ostoskärryjeni kanssa kohti kassaa,

kunnes muistin että ketsuppiahan sitä piti vielä.

Peruutin ehkä kolme askelta.

Olin vauvanvaippahyllyn kohdalla.

Hyllyjen välissä oli nainen kyykyssä vaippakassi kädessä.

Mietin, että menisinkö sittenkin toisen hyllyn välistä,

mutta päätin mennäkin kuitenkin juuri tämän hyllyn välistä.

Kävelin käytävää pitkin.

Tässä kohtaa voisi laittaa filminauhan hidastetuksi.

Nainen,

joka oli kyykyssä vaippakassi kädessä.

Hän käänsi katseensa minuun,

tummat silmät katsoivat hieman silmiään siristäen.

Minä katsoin takas.

Katseemme kohtaaminen vain jatkui,

molemmat käänsimme päämme minun ohittaessani naisen.

"Oletko sinä Sanna?" - kysyi nainen hymyillen.

Olenhan minä ja mietin pääni puhki, että kuka hän on?!

Nainen näkee kysyvän katseeni ja vastaa minulle,

että joo sinun ei kuulukaan tuntea minua.

"Olen seurannut sinun tarinoita facebookissa ja tunnistin sinut sieltä".

Meidän juttumme lähtee täyteen vauhtiin heti siltä istumalta.

Kaksi kaunista nappisilmää nauraa siellä hyllyjen välissä kun aina toisensa tunteneet.

Mutta voitteko kuvitella.

Tämä nainen asuu Kaliforniassa.

Silti meitä yhdistää heti monta asiaa.

Olemme molemmat sisustussuunnittelijoita.

Omistamme saman tien varrelta rintamamiestalon,

olemme suurin piirtein saman ikäisiä,

molemmilla on yhtä huikee huumorintaju

ja mikä tärkeintä,

elämme juuri nyt unelmaamme.

Vaihdoimme puhelinnumerot

ja päätimme kutsua toisemme kylään.

Oikeastaan mietimme,

että lähdemmekö piknikille.

Sain myöhemmin viestin,

että hän oli tehnyt U-käännöksen, kun oli meinannut unohtaa kauppareissun.

Miten pienistä päätöksistä monet kohtaamiset ovat kiinni.

Olen muuttamassa uudelle paikkakunnalle.

Tarvitsen ystäviä sieltäkin.

Tarvitsen sen ystävän,

jota voin pyytää pimeään metsään etsimään Korpielämän salaisuuksia.

Ystävän,

jolle voin soittaa et lähde mun kaa salille tai yhdelletoista.

Vaikka tämä upea nainen asuu pääsääntöisesti kaukana,

tiedän jo nyt,

että minä löysin uuden ystävän.

Elämä on väliin liian uskomatonta.

Alkaa olla viimeiset kerrat,

kun tämän ulkosaunan lämmöistä nautimme.

Ihanat löylyt sauna on antanutkin.

Haluaisin teille jo juoruta kaikki uudet sisustusjutut uuteen kotiin liittyen,

mut mistä minä sitten kirjoittaisin? ;)

Tarina siis jatkukoon.

Ihanaa iltaa!

Sanna

Unelmia harvoin yksin rakennetaan.

En löytänyt tarkkaa päivämäärää,

mutta siitä on aikaa noin kaksi vuotta ja kahdeksan kuukautta.

Kävelin tuolloin paikkakuntamme osuuspankkiin.

Minä jännitin hetkeä todella paljon.

Olin löytänyt ne unessani nähdyt ruutuikkunat,

mut minä tarvitsin rahaa, että pääsisin koskettamaan niitä.

Mietin juuri nyt hetkeä, 
kun istun siinä tuolilla kirjaimellisesti hattu kourassa.

Se köyhä pieni tulitikkutyttö.

Tänään istuin siinä tuolilla uudemman kerran,

tai oikeastaan kahteen otteeseen.

Ensin olin myyjän paikalla. 

Myin kodin, jonka ruutuikkunoita pääsin koskettamaan.

Sitten istuin ostajan paikalle

ja ostin uuden unelmani.

Olethan lukijani ymmärtänyt, 

harvoin unelmat yksin toteutuu.

Tarvitset ympärillesi tukiverkoston, jonka sinun itse täytyy luoda.

Tämä nainen tänään pankissa, 

joka istui pöydän takana jo silloin vajaat kolme vuotta sitten.

Hän on ollut se hiljainen tuki taustalla,

hän on ollut aina valmiina auttamassa minua,

kun päätän jatkaa unelmieni toteuttamista.

Hän on ollut se yksi vahvin tuki.

Nyt saa siis onnitella.

Tuplaonnitella.

Tai oikeastaan triplaonnitella.

Myin kotini.

Ostin uuden.

Ja minusta tulee avopuoliso.

Katsokaa nyt meitä.

Me teemme mitä me haluamme.

Nämä upeat veistokset on pakattu peräkärryyn,

huomenna olemme kyläpäivillä synnyinkotini pihamaalla.

Siellä on moottorisahaveistosnäytös.

Sitä varten kaadoimme puun.

Yhdessä ison painavan pölkyn kärryyn käsin vedimme,

koska me voimme.

Olemme jo uuden kotimme keittiönovet saaneet maalaukseen.

Duunasimme niitä ja nyt niissä on ensimmäinen maalipinta.

Koska me voimme.

Loppuun laitan sen täydellisen pariskuntakuvan.

Eikö se oli juurikin tällainen?

Kohta pääsette näkemään mallitapetteja, joita posti lähettää.

Yhtä joulua tulee olemaan tää.

Nöyrä kiitos minun tukiverkostolleni,

teitä on suuri joukko,

kiitos <3

Hyvää viikonloppua!

Sanna

Mä olen tässä

"Mikä tuo koputus oli?"

Kysyi ääni vierelläni meidän ollessamme illalla jo peiton alla.

"Mistä se koputus kuului?" - kysyin

"Tuolta eteisen suunnalta"- sain hiljaisen jo uneliaan vastauksen.

Sammutin huoneesta valon ja koko talo pimeni.

Mietin ääneen katsellen ikkunoiden suuntaan, että onko joku pihallamme taas varkaissa?

Jotain kuukausia sitten navetan takaa oli kadonnut sähköinen puuhalkomakone.

Huone hiljeni.

Ääriviivat selkeytyi.

Katselin ikkunaruutuja, joiden edessä ei ole ollut minun aikana koskaan verhot kiinni.

Olin siinä kainalossa, turvallisen käsivarren päällä nojasin vasten olkapäätä.

"Minua vähän pelottaa" - kuiskasin.

Ote ympärilläni tiukkeni.

"Minä olen tässä, ei sinulla ole mitään pelättävää"

Uskalsin käydä kuitenkin hiippailemassa tuvassa,

että näkyykö liikettä pihamaalla.

Pihamaa oli jo unessa.

Käperryin siihen turvalliseen syliin,

vedin peiton ja nukahdin ajatukseen,

ettei minulla oikeasti ole mitään hätää.

Jo ensimmäisten yhteisten kuukausien jälkeen nimesin meidän lauluksi

Mikko Harjun kappaleen;

"Mä olen tässä,

sua varten,

sua aina suojelen."

Meillä tulee reilu puoli vuotta yhteistä taivalta.

Alkuun mietin, että mistä johtuu kun me emme riitele?

Emme huuda?

Emme pilkkaa tai yritä alentaa toista?

Aiemmissa suhteissa saatoin raivostua 0-100 sekunnissa.

Huusin niin että kaulavaltimot oli revetä.

Huusin niin, etten edes itse itseäni tunnistanut.

Miksi?

Vastaus on yksinkertainen.

En ollut päästä varpaisiin sinut sen suhteen kanssa.

En ollut joka osa-alueella onnellinen.

Sisälläni velloi pahaolo,

sillä huijasin sitä tärkeintä.

Huijasin omaa sydäntäni.

Älä koskaan ikinä erehdy tekemään sitä virhettä.

Maksat siitä kalliisti.

Tässä suhteessa toisen epätäydellisen täydellinen olemus omineen tapoineen

saa minut hymyilemään.

Hän saa olla juuri se, miksi hän on syntynyt

ja minä rakastan häntä.

Hän on sydämeni valittu

ja miksi mitään kohtaan siinä inhoaisin?

Hän saa heittää jääkylmää vettä saunassa päälleni,

siitä vain.

Heitän takas <3

Olen pakannut ensimmäisen muuttolaatikon.

Päivät ovat minulla kuluneet puuhastellessa uuden kodin keittiön kimpussa,

mottomme on tässä projektissa,

ettei mitään hankita uutta niin kauan kuin on pakko.

Tämä keittiö on toisen vanha

ja meidän uusi.

Sisustussuunnittelija sekä puuseppä muuttavat saman katon alle asumaan,

voiko kodista tulla muuta kuin täydellistä?

Eihän ole tuohon vastaukseen vaikea vastata.

Kohta pääsemme jo uuden kotimme pohjapiirustusta yhdessä lukijani tarkastelemaan.

Kohta pääsette näkemään,

mitä kaikkea meidän käsistämme syntyykään.

Olethan mukana!

Minä, Hän ja Metsäkumpumme.

Unelmat on tehty elettäväksi.

Olen valmis.

Minun jalkani ovat jo lähteneet kulkemaan kohti uusia seikkailuja.

"Sinä teet oman tiesi,

joka vie minne viekin..."

Allekirjoitin virallisen tarjoukseni toivottavasti meidän uudesta kodistamme.

Huomenna tähän aikaan olen saanut kuulla,

onko minun sydämeni löytänyt polkuni uuden pysäkin.

"Kaiken rakkauden

minkä annat sen,

sä saat aina takaisin.."

Tämä nykyinen koti kasvatti minut ottamaan unelmat, 

ne hulluimmatkin vastaan pelkäämättä.

Tämä koti opetti minua auringosta maahan saakka.

"Pelko milloinkaan,

ei saisi johdattaa.."

En eläissäni olisi osannut kuvitella,

että saisin kokea näin upean seikkailun Korpikuusen suojeluksessa.

Eikä se seikkailu ole loppumassa.

Oikeastaan pääsin juuri vasta vauhtiin.

"Jätätkö nyt Kainuun?"

"Me emme sinua ole päästämässä mihinkään"

"Me tarvitsemme sinua"

Kyllä ja minä tarvitsen Kainuun Korpimaisemia

ja teitä ihmisiä täällä.

Ihania uusia ystäviäni.

Elämääni.

Meitä odottaa toivottavasti uusi koti pönttöuuneineen,

vanhoine lattialautoineen,

kylmine kellariportaineen.

Uusi Korpikuusen koti on alkanut kertoa jo aivan uutta tarinaa.

Aivan uusin sisustuksin.

Ympäristöineen.

Sillä kodilla on jo nimi.

Hän,

elämäni valo,

nojasi vasten mahdollisen uuden kotimme puuhellaa.

Minä istuin pyöreän pöydän äärellä,

juttelin kiinteistövälittäjän kanssa.

Katseeni kohtasi ne silmät takanani

"Tuo jääkaappi kannattaisi kääntää tuota pitkää seinää vasten"

Naurahdin.

Olin juuri sillä hetkellä miettinyt samaa.

Olen selannut iltaisin tapettivalikoimia.

Mitannut huonekaluja.

Piirtänyt ja suunnitellut.

Olen valmis.

Nämä hirsiseinät saivat nähdä taas yhden matkan,

kohta ne seinät kuulevat uusia tarinoita.

Suljen vanhan

ja

avaan uuden.

Polkuni mun.

Polkuni meidän.

Sanna

Kotini on myytävänä!

"Koska minulle on annettu taito,

koen, 

että minun tarvitsee sitä jakaa mahdollisuuksieni mukaan muillekin..."

Seisoimme siinä kiinteistövälittäjän kanssa kahden vanhan talon keittiössä.

Minä kädet piirtäen ilmaan selitän tuttuun tyyliini.

Lautalattia jalkani alla natisi,

"niin kodikas ääni"

hymyilin hänelle.

Olin katsomassa itselleni uutta mahdollista remontoitavaa kotia.

Vanha pieni hirsitalo pönttöuuneineen selvästi puhutteli minua.

Rakennan taidoillani kaunista,

myyn eteenpäin

ja jatkan kauneuden luomista.

Eikö sen näin kuulukin mennä?

Olen nyt tehnyt 100%:sen päätöksen myydä tämän kotini.

Olen valmis menemään eteenpäin.

Se on vielä täysin tuntematon,

mutta se ei pelota minua ollenkaan.

Sinä lukijani,

katsopa kuvia vielä kerran ja anna ajatuksen viedä.

Kerro se hänelle,

jonka uusi koti mahdollisesti odottaa täällä luonnon

kauneuden helmassa.

Elämä täällä ei ole ehkä helpointa,

mutta jokainen päivä on täydellinen elämys.

Kauppareissu on jokaisena vuoden aikana sukellus postikorttimaisemiin.

Olen pyrkinyt tekemään kodista sellaisen,

joka syleilee asukkaan jokaisena hetkenä.

Käännätpä katseesi minne vain,

se sama tunne koskettaa.

Ota yhteyttä,

annan kaiken tarvittavan tiedon ja saat tulla milloin tahansa katsomaan.

Ota yhteyttä,

tule ja rakastu tähän paikkaan.

Lupaan ettet pety <3

Kiitos lukijani, että jaoit tämän päivitykseni,

se on minulle kovin tärkeää.

Minä olen valmis muutokseen,

olethan sinäkin?

Yhteystietoni;

Sanna Tilanto

p. 045-6018655

tilantosanna@gmail.com
Kohde Puolanka

Sanna

Ne on niistä pienistä arjen hetkistä tehty.

Katsoin Netflixiltä Avicii-dokumentin.

Nuoresta taiteilijasta,

pojasta,

 joka 16-vuotiaana nousi maailmantähdeksi.

Meistä jokainen on kuullut hänen uskomattomia kappaleitaan radiosta.

Dokumentti näytti, 

miten kovan hinnan nuori tähti maksoi menestyksestään.

Hän takoi kymmenen vuoden ajan melkein taukoamatta miljoonia.

Häntä rakasti koko maailma.

Noin kuukausi sitten tämä upea taitelija lähti oman käden kautta

ikuiselle matkalleen kohti ääretöntä rauhaa.

Minut tämän kauniin nuoren miehen tarina pysäytti.

Olen monena päivänä miettinyt häntä,

lukenut ja etsinyt tietoa.

Katsellut hänen videoitaan hänen soittaessaan musiikkiaan

miljoonayleisölleen.

Hänen oikea kätensä oli aina ylhäällä musiikin tahtiin...

Ja yhtäkkiä se käden liike hiljeni.

Olisi voinut kuvitella, että tämä nuori mies eli jokaisen unelmaa.

Hän eksyi vieraalle maalle,

eikä löytänyt tietään ulos vaikka kuinka kysyi neuvoa.

Pysähtyin katselemaan omaa elämääni.

Pysähdyin todella.

Mistä onnellisuuteni on tehty?

Se on tehty rauhallisista koti-illoista.

Työstä, josta pidän.

Kuuntelen kehoani ja omaa jaksamistani.

Levähdän tarvittaessa vaikka keskellä asiakkaan kodin lattiaa.

Se on tehty hetkistä, jolloin nauran päästä varpaisiin saakka.

Kameran takana oleva kuvaaja pitää huolen, 

että tämäkin hetki hymyillään.

Siitä, kun saan hoitaa omaa kotiani.

Vaikka se usein on raskasta,

mutta se kaikki on suurimmalta osaa pelkkää nautintoa.

Se on tehty rakkaudesta,

jossa ei riidat määrää,

eikä liika viina virtaa.

Ei pelko sanele, eikä pilkka asu eteisessä.

Minäkin olen eksynyt elämässäni vieraalle maalle,

maksanut siitä kovan hinnan niin henkisesti kuin fyysisesti.

Mutta minä löysin tien sieltä ulos.

Olen ollut vahva, siinä on ollut ripaus riskiä,

onnekkuutta, sekä lujaa tahtoa.

Lupaa lukijani, 

 että katsot tämän luettuasi ympärillesi,

sekä sanot ääneen,

mitä kaikkea elämässäsi on hyvin.

Ja ole niistä tänäkin päivänä kiitollinen.

Sanna