sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Missä sydän siellä koti!

Johdannossa kerroin tunteesta. 
Tunteesta, joka kiiri läpi kehon. Tunteesta, joka varmistaa sen, että olet kääntymässä risteyksessä juuri sinulle tarkoitettuun suuntaan.
Tänään tämä tunne otti minua kädestä kiinni.
Kävimme tänään meidän mahdollisessa uudessa kodissamme.
Se on sopivasti karu. 
Se on sopivasti rosoinen.
Epätäydellisen täydellinen.
Näin jo sieluni silmin meidän pienen perheemme istumassa leivinuunin lämmössä pelikorttia pelaillen.
Hymyilin.

Pidän teitä nyt kuitenkin vielä jännityksessä. En avaa edes ulko-ovea teille.
Palaan elämässäni vuosia taaksepäin.
Meidän homelöydöksen jälkeen on ollut paljon puhetta ennen vanhaan ja tämän päivän talojen rakentamisen eroavaisuuksista.
Minun ja ex-puolisoni yhteinen koti valmistui vuonna 2009. Siitä päivästä lähtien neljän vuoden ajan taistelimme rakennusliikkeen tekemistä rakennusvirheistä. Lista oli loputon. Valvonta oli pettänyt jo alkumetreillä. Tee se itse - miehet kävivät leikkimässä työmaallamme leikkimökkiä rakentaen. Isi unohti seurata poikiensa naulan naputusta ja lopputuloshan oli kaikkea muuta kuin hyväksyttävä.
Kotimme saivat kauniit pinnat. 
Suorastaan täydelliset. 
Jokaista listaa ja vedintä myöten suunnittelimme kaiken itse. Jokainen tapetti ja laatta asennutettiin ammattilaisen ottein. 
Mutta niin myös tämän kodin seinät alkoivat kuiskia.



Ennen vanhaan kotia rakennetiin rakkaudella. Jokaista käsinveistettyä hirttä kunnioitettiin. Rakennustekniikka oli vastuullista eikä virheitä hyväksytty.
Tänä päivänä elementtitaloja nousee kuin sieniä sateella. Päivässä koti on pystyssä. Seinät tiivistetään. Seiniltä viittä vaille viedään happi. Rakentamisen tahti on hurja. Virheitä katsellaan läpi sormien liian usein. Kilpailu kiristyy. Aikataulu on tiukka ja aidan matalin kohta alitetaan usein.
Millaisen ongelman äärellä olemme näiden elementtitalojen kohdalla 30-vuoden kuluttua?
Haluaisin olla väärässä. Mutta sain omin silmin todistaa, ettei rakentamisessa jostain syystä kaikkia koske samat pelisäännöt.

Sain kuitenkin tuntea elämää uuden kodin täydellisyyden yltäkylläisyydessä. 
Moni kakku päältä kaunis - kertoiko se minun sen hetkisestä elämästäni? 
Olen kiitollinen siitä, että minulla on ollut ainutlaatuinen mahdollisuus tuntea ja kokea elämää "rahalla saa ja hienolla autolla pääsee ja hemmetin lujaa, jos vain uskaltaa."
En ikinä osaisi arvostaa tätä nykyistä elämääni. En ikinä olisi tiennyt, että nykyinen elämäni on enemmän minua. Tämä on mielenkiintoisempaa ja jännittävempää. Syvällisempää.

Olenko ensimmäistä kotiani suunnitellessa nähnyt jo tulevaisuuteen? 
Halusin jo silloin yhdistää radikaalisti uuden ja vanhan, kiiltävän ja rosoisen. 



Pienesti haaveilin hirsitalosta, joka olisi minun pakopaikkani.
Tänään kerroin kotimatkallamme Luolamiehelleni, että olen nähnyt tuon tulevan kotimme enneunissani. Olen tiennyt, miten sen sisustan. Olen tiennyt sen olemassaolosta vuosien ajan. En vain ollut löytänyt sitä.
Koti löysi minut.

Minulla oli syyni tuoda elettyä elämääni blogiini. Halusin lukijoilleni näyttää pienen palan elämäni matkaa ennen korpikuuseen matkustamista. Olen pystynyt itkemättä jättämään kaikki nämä kuvissa olevat kauniit pinnat. Tämä koti ei ollut minua varten. Sydän ei löytänyt paikkaa - sen tahti ei rauhoittunut, vaikka kuinka yritin uskotella itselleni kaiken näyttävän yhtä täydelliseltä kuin samenttikuvioisen tapetin pehmeä pinta.
Se ääni valehteli.

Mutta silti se on ollut elämääni ja kunnioitan sitä. 
Se on osa minua ja se kuuluu minulle.
Ja olen myöskin ylpeä siitä.




Haluan loppuun laittaa kopion vuonna 1961 tehdystä rakennustyöselityksestä. On edelleen harmi, että nykyinen kotimme on vahingoittunut, mutta uskallanpa väittää ettei syynä ole rakennustekniikka. Tämä teksti on jotenkin niin mieltä rauhoittava.



Elämme jännittäviä aikoja.
Sisustusaivoni surraa yötä päivää. En malttaisi pysähtyä. 
Elämässäni avautuu kohta taas uusi ovi.
Yhtäaikaa se pelottaa ja saa sormeni hikoamaan jännityksestä.

Kauniita unia!
Lähden huomenna pienelle matkalle äitini synnyinseuduille Sieviin. 
Pientä pintaremonttia luvassa ;)