tiistai 30. elokuuta 2016

Punainen tupani, se on minun kotini.

Koti.
Se merkitsee turvallisuutta, rauhallisuutta, menneisyyden muistoja ja tulevaisuuden suunnitelmia.
Se on paikka, jossa ihminen kokee olevansa oma itsensä ja jossa hän voi tehdä itselleen tärkeitä asioita.
Näin wikipedia kuvailee sanaa koti.


Kun astun sisään tupaani, 
tunnen kuinka hirsiseinät ottavat minut vahvaan syleilyynsä.
Kuin ne kuiskaisivat minulle;
"täällä olet turvassa".
Mitä ikävempi ilma ulkona on,
mitä sateisempi tai pimeämpi,
sitä tiukemmin ne halaavat.

En ole teille lukijani näyttänyt ihanaa pihapiiriäni.
Näytän kuvan mistä lumien vihdoin sulattua aloitin.


Näky oli hetkittäin lohduton.
Miten ikinä saan tästä tehtyä yksin pienellä budjetilla edes hitusen siedettävämmän näköisen. Asiathan eivät yleensä kummastelemalla etene.
Puhelu naapuriin;
täällä tarvitaan kuitenkin kättä järeämpää lapiota.


Yksinäinen nainen "miesten hommissa" saa miehen kuin miehen sydämen sulamaan.
Minua ohjeistettiin siinä, että osaan tilata oikeanlaisen sorakuorman.
Katsottiin että selviän mahdollisimman vähällä lapioimisella.


Piha alkoi pikku hiljaa muodostumaan. Rakennukset odottivat kasvojen kohotustaan.
Maalauksille onneksi sainkin apua ihanilta ystäviltäni ja Luolamieheltäni.
Epätoivo saattoi hetkellisesti halailla tyttöä kun hän katseli tiluksiaan.
Itsepähän halusit, hän itselleen kuiski.

Äsken otettu kuva pihaltani. Eikö se olekin aika söpö. Se on sellainen turvallisuutta huokuva myös.


Samaa kasvojen kohotusta odotti myös minun oma linnani.
Minähän en tunnetustikaan malta odottaa, josko sit vuoden päästä tai ensi kesänä.
Se hetki on nyt.
Ja sitten hän ihmetteli että mistä saikaan tenniskyynärpään...





Kävi Kyläyhdistys toivottamassa uuden asukkaan tervetulleeksi.
"Olemme seuranneet sinun puuhiasi ja näytät olevan niin tomera laittamaan paikkoja kuntoon, ettemme nyt sitten sinua haluan täältä lähtevän koskaan pois, me tarvitsemme sinua".
Se lämmittää mieltä edelleen.



Olen saanut aidon punaisen tuvan.
Se on ehkä yksi kauneimmista asioista, mitä maaseudut näitä maita koristaa.
Perunamaa puuttuu.
Kukkapenkit puuttuu.
Ne eivät ole juttuni.
Keskityn itselleni mukaviin asioihin...



Navettarakennukseni upeine hirsineen antaa minulle mahdollsuuksia vaikka ja kuinka.
Järjestänkö kylän tanssit täällä?
Vai pidänkö juhlatilaisuuksia.
Vain taivas on rajana mielikuvituksilleni.

Sanovat etten olisi muka tarpeeksi vakuuttava kodinvartija.
Pyh.



Nautinnollista syksyä lukijoilleni.
Syksy on tunnelman ja kynttilöiden aikaa.
Takkatulta ja lämpöä.
Nauti ystäväiseni.

Sanna


maanantai 8. elokuuta 2016

Lämpöiset löylyt on kotisaunan.


Lämpöiset löylyt on kotisaunan,
toisin on vierahassa.


Tarina kertoo saunan valmistuneen ennen päärakennusta.
Tarina kertoo kylän miesten saunoneen juuri minun saunassani metsätöiden päätyttyä.
Kohta sadan vuoden ajan tämä sauna on löylyttänyt kävijänsä,
ehkä pehmeimmillä löylyillä mitä olen koskaan saanut tuntea.

Edellinen talon isäntä oli tehnyt uudet lauteet ja seiniä saunan puolelle, minä sain siis helposti vain jatkaa pienellä pintaremontilla.

"Ajattelin myrkynvihreitä lattioita" - aloin kertoa suunnitelmastani Luolikselle.
"Seinät voisivat olla mustat ja lauteet tammen sävyiset" - jatkoin rakentaen jo lopputulosta päässäni.
"Pinkki lattiakin olisi kyllä söpö" - nyt jo vähän hihittelin ja katselin miekkoseni reaktiota.
"Joo'o, teit sinä mitä tahansa, tiedän että lopputulos on täydellinen" - hän vastaa.

Rakennan suunitelmaa päässäni, mutta yksityiskohdat saattaa matkan varrella muuttua moneenkin kertaan. Myrkynvihreä lattia, pinkki Porin Matti, mikä voisi olla taustaseinän sävy? - pohdin ajatuksissani.
Työtä alottaessani yleensä mietin, mitä pintoja en käsittelisi. Työni valmistuttua on yleensä kaikki pinnat käsitelty.

"Tulehan monitoimikone väliin pois sieltä maalinhöyryistä" - Luolis komentaa minua, kun näkee millaisen maalipölyn keskellä olen sprayatessani kiuasta.
Hän usein puistelee päätään ja nauraa "otahan vielä toiseen käteen maalipensseli ja varpaanväliin vasara" :D 



Minulle on tulossa koko syksyn ajan erittäin tärkeitä ihmisiä kylään.
Ystävilleni vain parasta, eikä yhtään vähempää <3



Pukuhuoneessa on nyt paljon kivempaa riisutua ja pukeutua.
Porin Matti on myös täysin toimintakunnossa, eli talvella myös pukutilasta saa lämpimän.
Kaikilla mausteilla on typyn ulkosauna ;)



Ja jälleen kerran kierrätys kunniaan. Verhot ovat ystäväni kätköistä ja pöytä miekkoseni vanhan kansakoulun ullakon kätköistä.
Arvatkaapa, meninkö yksin ullakolle?
En.
Kädestä pitäen raahasin mörönsyötin mukanani. Pitäkööt porukka minua hulluna, mutta minulla ei ole epäilystäkään, etteikö koulun henki ole suuttunut minulle kun sillä tavoin möykkäsin vasaran ja maalipensseleiden kanssa.
Minun lähdettyäni kaikki oudot tapahtumat loppuivat…



Tervetuloa ystäväni ulkosaunani upeaan tunnelmaan.
Parannetaan löylyn pehmeydessä maailma,
puhelletaan sen tuoksua ja puhtautta koko maailmalle.

Huomenna saan ystäviä, joiden olemassaolon olen tiennyt ex-elämästäni lähtien, mutta emme ole koskaan tavanneet.
Meitä yhdistää sama sukunimi ja myöhemmin ehkä toivottavasti jokin muukin - se ei liity ex-elämään, se liittyy paljon parempaan <3

maanantai 1. elokuuta 2016

Carpe diem!

"Tämä yrittäjyys väliin pelottaa minua" - kyyneleet valuivat vuolaana tyynylleni.
"Miksi en saa vain tehdä töitä ja nauttia työni tuloksista?" - pyyhin silmiäni.
Turvallinen käsi silitteli poskeani.
"Kyllä me selviämme" - ääni vierelläni kuiskaa.

Kahden viikon päästä tulee vuosi täyteen siitä, kun se pieni pelottava huojuen nouseva ja laskeva lentokone lennätti tytön Kajaanin lentokentälle.
Tulee vuosi täyteen siitä, kun kahden ihmisen välillä sekunniksi muu maailma pysähtyy - on vain se katse, se varovainen hymy.
Tulee vuosi täyteen siitä, kun ajamme yhä syvemmälle pimeään korkikuuseen.
Onneksi minulla ei ollut kristallipalloa.
Onneksi minulla oli vain se hetki, se tunne.
Onneksi.

Nousin siihen puuvuoristorataan.
Ei jarrumies varoittanut ruostuneista muttereista.
Ei varoittanut mutkille vääntyineistä kiskoista.
Hän ei myöskään kertonut, että tällä kertaa juna kulkee myös väärinpäin.
Ei kertonut, että se jättää sinut ylösalaisin roikkumaan kohti hyytävää tyhjyyttä.
Ehkä jarrumies tiesi jotain enemmän.

Voittaako todellinen rakkaus sittenkin kaiken?
On uskomatonta rakastua kaiken jälkeen oikeastaan ensimmäisen kerran.
Rakkaus tulee vasta rakastumisen jälkeen. 
Jos pystyt rakastamaan toista senkin jälkeen kun tiedät hänen kaikki epäkohdat, eikö se kerro jo paljon vahvemmasta?

"Tämä on rakkaani tähtiin kirjoitettu" - runoilee Luolamieheni.
"Olkoon vaikka viimeinen tekoni, mutta sinua en päästä ikinä enää käsistäni.
Olet minun nainen ja näytän sen kaikille" - kuuntelen hymyillen.

Tämä tuntuu oikealta.
Todelliselta.

Rakastuneena haluaa maalata pehmeitä värejä.
Olisin voinut maalata sydämiä eteisen seinille, mutta tällä(kin) kertaa jätin sen väliin…



Tästä kohtaa kotiani lähtee ns. elintasosiipi. Vuonna -84 on rakennettu wc, eteinen, kodinhoitohuone sekäpesutilat saunoineen.
Aluperäinen lattia on muovimatolla, mikä mielestäni on hyvä ratkaisu tiloissa, joissa on kulutusta sekä kosteutta.
Päätin kokeilla ensimmäistä kertaa itse asentaa muovimattoa
ja minä onnistuin :)



Samalla vedolla tuli myös uusi kodinhoitohuone. Aloittavalla yrittäjällä raha on tiukassa ja kaikessa pitää säästää.
Mutta en  pelkästään säästä lompakkoa, vaan myös luontoa.
Kaapit on kaivettu ystäväni navetan kätköistä. Pölyn ja hämähäkkien peitossa, kosteuden runtelemat. Kyllä minä näistä toimivat saan,
päätin.
Irroitin kaikki osat. Saranat tiskikoneeseen. Kaapien pesu, pohjamaalaus sekä kaksi kertaa pintamaalaus.
Uudet kauniit vetimet ja johan kelpaa.




Minua odottaa päivällinen pöytään katettuna. Porsasta sekä paistettuja kasviksia ja sieniä. 
Minulle on tänä aikana myös asennettu uusi pyykinpesukone sekä valaisin.
Olen kuulemma pieni prinsessa, jota pitää joka päivä kohdella kuin oikeaa prinsessaa.

Carpe diem <3

Sanna