perjantai 15. heinäkuuta 2016

"Sen nimi on nyt mummola"

"Joka keinussa Jumalten keinuu,
väliä taivaan ja helvetin heiluu,
hän kokee huiput ja kuilut
kun keinuu,
kun keinuu.
Joka selässään ristinsä kantaa,
kohtalon haltuun itsensä antaa,
 hän kokee huiput ja kuilut
kun keinuu,
kun keinuu"

Cheekin laulunsanat sivelee ihoani saaden aikaan kylmät väreet.
Tunnen istuvani tässä keinussa. Aamuna toisena herään tiukasti peittoon kääriytyneenä, sydän ja mieli peläten. Olen varma siitä, että mörkö sängyn alta nappaa nilkastani kiinni.
Susi ullakollani ulisee.
Rotta nakertaa välissä hirsien.
Aamuna toisena herään katsellen kuinka koppakuoriainen taiteilee katossani, hämähäkki yrittää löytää reitin ulos ikkunaraosta.
Nousen mieli vapautuneena,
hymyilen ja tykkään juuri sillä hetkellä olla minä.

Pidin pienen loman. Elämäni paras loma.
Kotiin palatessani minua odotti täällä jotain sellaista, joka alkoi kirjoittamaan päiväkirjaani jotain täysin suunnittelematonta.
Vuoristoradan turvakaide selvästi yrittää pitää minua tippumasta huipulla kyydistä.
Kerron lukijani tästä myöhemmin lisää,
haluan olla hetken huipulla ja nähdä maailmani ylhäältä,
selkeämmin.

Rakastan luoda tunnelmaa.
Rakastan toteuttaa päässäni syntyviä mielikuvia.
Tänään sain valmiiksi yhden sellaisesta.
"Haluaisin tehdä tästä teidän kesähuoneestanne mummolan" - juttelin kerran ystävälleni.
"Mitä se niinku tarkoittaa" - hän pyytää tarkennusta.
"Se tarkoittaa sinistä tai roosan sävyä, räsymattoja, kukkia verhoissa. Se tarkoittaa jotain sellaista, mitä vain mummoloissa on…" - jälleen kerran piirtelin sormillani ilmaan.





"Olet sinä kyllä uskomaton, miten ihmeessä sinä pystyit näkemään kaiken tämän päässäsi" - taivasteli ystäväni ties kuinka monennen kerran.
Yhdessä maalasimme.
Huoneessa kuumuus ja kosteus painoi päälle. Ovi tiukasti kiinni, ulkopuolella odotti parvi vihaisia paarmoja. Hiki valui otsaa pitkin, mutta tämä kaksikko ei luovuttanut.



Olen pahoillani tästä ennen kuvan laadusta, jostain syystä se on nyt erittäin epätarkka tässä.



"Taidan muuttaa tänne koko kesäksi" - tuumaili ystäväni.
Tällaiset palautteet aina saa mieleni iloiseksi, tuntemaan sen keinun, joka huipulla keinuu. On helppoa hymyillä, millään muulla ei ole väliä kuin sillä, että asiakkaani on uskomattoman tyytyväinen - kestäisin tyhjän jääkaapinkin paremmin kuin sen, etten näkisi asiakkaani hymyä.



Tässäkään kohteessa ei ole ostettu uutena kuin maalit ja verhokankaat.
Moni aarre ystäväni kätköistä sai uuden mahdollisuuden.



Lopuksi istuimme syömään vastaleivottua mustikkapiirakkaa.
Ikäeroa meillä on yli kolmekymmentä vuotta,
se ei ole este.
Minun rikkauteni erilaiset ystäväni.
kiitos.

torstai 7. heinäkuuta 2016

Sanothan EI kiusaamiselle

"Homo homini lupus" - on latinankieltä. 
Lauseen voidaan tulkita tarkoittavan, että ihminen saalistaa toista ihmistä, ts. kohtelee häntä kaltoin.

Istumme ystäväni kanssa hotellimme terassilla nauttien viiniä ja lomafiiliksestämme. Olimme juuri saapuneet kaupunkireissultamme takaisin hotellillemme.
Puhelin yllättäen soi - yksityinen numero.
Ystäväni kehottaa vastaamaan.

Puhelimesta kuuluu naisääni. Hän esittelee itsensä sekä kaverinsa. Kylmät väreet iskee läpi kehoni, tajusin siltä istumalta, mistä tässä on kyse - ei ollut ensimmäinen kerta.
Puhelu on alkuun asiallinen,
tai paremminkin ivallisen asiallinen.
Vastailen tyttöjen kysymyksiin tyyneen rauhallisesti. Heillä kiinnosti elämäni kovin.
Ääni puhelimessa muuttui.
Kaiutin oli päällä ja puhelua toisessa päässä kuuntelee kuulemma 20 naista.
Minulle naurettiin.
Pilkattiin sisustuksiani.
Pilkattiin yksityiselämääni.
Naurettiin ivallista naurua, joiden kaiku soi edelleen päässäni.
En tunne näistä yhtäkään,
olemme kuuluneet samaan facebook-ryhmään.

Kahteen kertaan he soittivat.
Heidän pilkkansa ei osunut minuun, ei tuntunut missään.
Mutta näin ei ole aina ollut.
Olen koko yli 10-vuotisen urani aikana kantanut harteillani ristiä, jonka aikuiset ihmiset ovat sen sinne nostaneet.

Olin pahasti työpaikkakiusattu.
Rakastuin väärään mieheen, se oli riittävä syy.
Olin vuosia sylkykuppina.
Etenkin aikuiset miehet, esimiesasemassa olevat painoivat päätäni kohti suon pohjaa.
Oli päivä, jolloin sain kuulla olevani huora.
Sain kuulla olevani raha-ahne,
reittä pitkin kulkija.
Minun käskettiin painua v**tuun.
Tilaisuudet, joissa viina maistui ja turpa soi vieläkin enemmän - nämä hetket olivat minulle painajaismaisia. Yleensä kesken juhlinnan lähdin kotiin, 
itkien.

Avioliittoni myötä jouduin maanpäälliseen helvettiin henkisen väkivallan uhrina.
Tällä kertaa kyseessä oli nainen.
Tämä painajainen loppui vasta eroni myötä - seitsemän vuoden jälkeen.
Työpaikalleni tultiin minua nimittelemään harva se päivä.
Minut yritettiin jopa ostaa ulos - sain kuulla rahallisen arvoni, olen normaalin omakotitalon arvoinen.

Kannoin ristini harteillani verta vuotavana, mutta yksikään ei saanut selkärankaani katkeamaan.
Ei.
He päinvastoin vahvistivat sen nikama nikamalta.
Se on nyt lujaa tekoa,
se on lujaa kuin timantti.

Näin ei valitettavasti ole kaikkien kiusattujen kohdalla.
Liian moni on elänyt peläten ihmistä, inhoten itseään, haluten kuolla, tunteneensa olevan yhteiskunnan jäte.
Liian monen sydän on revitty verille, 
jätetty tienlaitaan vuotamaan kuiviin.
Liian monen.

Kateus - yksi perisynnteistämme.
Kateus - yksi liian monen suomalaisen ihmisen sairaus.
Eroni jälkeen piilouduin suuren kaupungin betoniseen kotiin.
Olin näkymätön,
sain olla rauhassa.

Puhalsin haavani ja astuin takaisin areenalle.
Käärmeet pensaissa sihisevät taas ympärilläni.
Heidän kaksiteräinen kielensä etsii iholtani heikoitani kohtaa.
Sellaista kohtaa ei ole.
Kateus kuitenkin muistuttaa minulle siitä, että onnistun yhä uudelleen ja uudelleen.
Kateus - se on polttoaineeni.

Sinulle, joka soitit minulle Rooman auringon alle.
Sinulle ja ystävillesi haluan lähettää terveisiä.
Saitte huomioni, ette itsenne vuoksi, vaan teidän lastenne.
Olet äiti.
Millainen esimerkki olet lapsellesi?

Haluan sanoa EI aikuisten ihmisten myötä tapahtuvalle kiusaamiselle,
sanothan sinäkin.
Annan lämpimän halauksen ystävilleni, jotka ovat olleet koulukiusattuja, väkivaltaisessa parisuhteessa, henkisen väkivallan uhreja - olette upeita ihmisiä.
Rakastaa itseänne, se on suolaa kiusaajan silmille.

Onnenraha heitetty Fontana Di Trevin toivomuslähteelle.
En toivonut onnea vain itselleni, toivoin onnea ja parempaa elämää kaikille <3

Sanna