tiistai 23. toukokuuta 2017

Emmin muistolle.

Onko maanpäällisiä enkeleitä olemassa?
Voiko sellainen tulla elämääsi muodossa missä tahansa?
Voiko se suojella sinua koostaan huolimatta?

Kyllä, hän vastaa.

Suojelusenkelini syntyi elämääni kahdeksan vuotta sitten.

Sen nimi oli Emmi.


Se oli rakkautta ensi kosketuksesta.
Sinä niin pieni ja hauras,
mutta niin voimakas ja täydellinen.


Osoitit minulle sekä isoveljellesi kuinka ainakin uskallat yrittää.
Näytit meille ensi askeleista lähtien,
että täältä on kasvamassa todellinen
prinsessa.


Sinusta kasvoi vallottavin persoona, 
mitä koskaan olen saanut kohdata.
Osasit näyttää minulle tunteesi.
Taisit ottaa ehkä minusta mallia,
sillä liian usein näin itseni hetkinä,
jolloin päätit osoittaa minulle mieltäsi.
Sinun ei on ei,
eikä yhtään vähempää tai enempää.




Halusit olla varjoni joskus rasittavuuteen asti.
Sinun kunnioittamisesi ja ikäväsi minua kohtaan ei jäänyt koskaan epäselväksi.
Usein harrastimme tuijotuskilpailua kanssasi.




Te osasitte isoveljesi kanssa riidellä ja rakastaa.
Sinä  opetit veljellesi, että olet pikkusisko ja prinsessa.
Opetit hänet palvomaan sinua.
Pyytämään sinulta anteeksi;
toisinpäin se taisi aina unohtua.



Sinä sait olla persoona hetkenä jokaisena;
muut joko sen ymmärsi
tai ymmärsi.


Kuljit kanssani pitkän matkan,
Olit rinnallani kun itkin, nauroin, ikävöin, vihasin, huusin, rakastin, rakastuin, erosin.
Olit rinnallani kun elämältäni hetkeksi meni pohja,
olit rinnallani kun sen elämän uudelleen rakensin.
Tuliko sinulle tunne, että nyt minä pärjään tästä eteenpäin ilman sinua?

Sinun sydämesi ei enää jaksanut.
Annoit joka ikinen päivä kaikkesi,
tänään elämänilosi sammui.

Kuivaan kyyneleitäni,
sinä olet vapaa kivuistasi.
Tiedätkö rakas, että ikäväni on nyt jo kova.
Yhteiset muistomme säilyvät ikuisesti,
niitä ei kukaan minulta vie.

Maailman kaunein asia elämässäni lähti ikuiselle matkalleen,
lähetä rakas viesti
kun olet päässyt perille.
Rakastan joka hetki.

Kauniita unia <3 

Sinun mamisi


keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Kevätsiivousta nro 2.

Siinä kuvassa istui äiti, isä ja terapeutti.
Pieni poika kokoaa palapeliä olohuoneessa pöydän äärellä,
veli istuu hiljaa sohvalla seuraten ympärillä tapahtuvaa.
Nojatuolissa istuu pieni tyttö.
Tyttö hakkaa käsillään päätään, keinuttaa itseään ja ulisee oudosti.
Palapeliä kokoava autistinen poika saa kohtauksen;
"körö körö kirkkoon,
papin muorin penkkiin…"
hokee poika yhä kiihtyvin sanoin.
"Haluan koota palapelin,
haluan koota palapelin"
ääni on jo lapsella hysteerinen.
Poika nousee sohvalta, hätääntyy, itkee ja lorun toistaminen kiihtyy. 
Yksi pala oli tipahtanut lattialle.
Viidessä minuutissa oli koottu 1000 palan palapeli,
täysin ylösalaisin kuvaa näkemättä.
Yksi pala puuttui,
ja elämä oli totaalisen sekaisin.
Keinuva uliseva tyttö tulee hiljaa lähelle ja ojentaa kadonneen palan.

Tilanne rauhoittuu.

Olen asettunut äärettömän mielenkiintoisen elokuvan äärelle.
Olen käärinyt itseni viltin alle,
villasukat jalassa tapitan elokuvassa tapahtuvaa.

Ulkomaailma katoaa pääni sisältä.
Pystyn kahdeksi tunniksi unohtamaan kaiken kiireen,
velvollisuuden,
työni 
ja ajatukseni.

Elokuvat ovat ehdoton ykkönen hetkelle,
jolloin tahdon vain rentoutua.

Olen yrittäjä,
joka antaa itselleen aikaa.

Tykkään haastaa itseäni myös elokuvilla.
Löydän niistä usein hetkiä omasta arjestani,
yrittäjyydestäni.

Palaamme hetkeksi kotiin, jossa aloitimme aikaisemmassa päivityksessäni kevätsiivouksen.
Asiakkaalla oli ajatuksena sisustaa yksi huone;
sisustimme olohuoneen, keittiön, tv-huoneen, eteisen, makuuhuoneen, takkahuoneen 
ja vierashuoneen.

Hups.



Välitila sai uuden maalipinnan Tikkurilan Taika helmiäismaalilla.



Se, mitä et voi peittää
korosta sitä.

"Emme tykkää keittiön vihreistä kaapeista,
mitä näille voisimme tehdä?"
- asiakas kyseli toivekkaana uusista maalatuista ovista.
Ammattilaisena laskin ja puntaroin,
tulimme yhteistuumin tulokseen ettei ovia maalata.

Maalataan sit koko keittiö vihreällä.
Minä se varsin kiva suunnittelija olen ;)



Samaa vihreää jatkoimme takkahuoneen puolelle.
Enemmän on parempi.


Ja siitä sulavasti olohuoneen puolelle,
joka maalattiin helmenharmaalla.



Ammattilaisena en saisi suositella maalausta tapetin päälle,
mutta olen sitä tehnyt silloin kun itse totean, että tapetti hyvin todennäköisesti pysyy seinällä.
Kaikissa huoneissa kahta lukuunottamatta tapetin pinta sai maalipinnan.



Vierashuoneessa teimme uutta kalustejärjestelyä ja mitä nyt pari vaatekaappia ja yhden sängyn tyttö kannatti asiakkailla ulos ;) 



"Pienestä autistisesta pojasta tuli suurten rahojen äärellä oleva tilintarkastaja, 
joka oli kylläkin peitetarinaa jollekin aivan muulle.
Poika oli uskomaton kaikessa omituisuudessaan…"

Kova työ ja usko itseensä kasvatti autistisesta lapsesta menestyjän.


- Sanna -


keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Pieni rakkauteni.

Mitä rakkaus on?
He sanoivat, että sinä sen teit todellisesta rakkaudesta.
Onko rakkaus myös luopumista?
He sanoivat, että sinä olit vahva pystyessäsi laittamaan oman tunteen sivuun.
Onko rakkaus hyvää ikävää?
He sanoivat, että se on sitä silloin, kun tietää tehneensä oikean päätöksen,
vaikkakin itselleen tuskallisen,
se oli täysin oikea rakkauttasi kohtaan.

Kuukausi sitten tein elämäni raskaimman päätöksen.
Laitoin musertuneen sydämeni jääkaappiin,
itkin silmistäni tuskaa,
pakkasin laukkuja sumussa.

Lähdin matkaan 700km:n päähän.
Siellä odotti minun ainokaisteni lasteni uusi koti.

Minun oli hyväksyttävä se tosiasia,
etten voinut antaa pienille enää heille sitä aikaa ja rakkautta,
jota he todellakin tarvitsivat.
Se yrittäjyyden ja yksineläjän tummempi puoli.

Heidän kuuluu saada se auringonpaiste.


Heidän kuuluu saada edelleen se kaikki mihin ovat tottuneet.


Vapaus.


Väliin luopuminen on sitä todellisinta rakkautta.

Pieniä suuria asioita.

Pieni pala pienestä suunnittelukohteesta.
Eteinen.
Pienellä muutoksella voidaan saada jotain paljon enemmän.



Tuntuu hyvältä olla apuna näinkin pienessä muutoksessa.
Asiakas itse toteutti.
Hän vain tarvitsi ohjeet…



Eteinen on kodin käyntikortti,
tämän tunteen asiakkaani tahtoi myös omaan kotiinsa.



Pienestä tilasta tuli valoisa ja kutsuva.
Kodin käyntikortti.

Tänä aamuna heräsin kyyneliin.
Emmi-prinsessalla on löydetty sydänvika ja keuhkot ovat täynnä nestettä.
Pyydän rukouksia, enkeleitä ja vahvuutta.
Emmi on parhaassa hoidossa.
Hänen toinen mami hellii, rakastaa ja huolehtii.
Elämä on ihmeellistä.


Sitä todellista rakkautta.
Lähimmäisen rakkautta.


Rakastan <3

Sanna


keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

On kevätsiivouksen aika.


Kevät ja aurinko.
Suttuinen ikkunaruutu ja auringon paljastama hämäkinseitti.
Tässä kohtaa alkaa minun puhelimeni soida.
Olisi kevätsiivouksen aika.

Aurinko löytää pitkän pimeän talven jälkeen takaisin kotiimme.
Se kiertää valaisten huoneemme jokaisen kohdan.
Se herättää nukkujan vuoteestaan,
se säteillään antaa voiman.

Aurinko.
Joka kerta uudestaan ja uudestaan se muistuttaa.
Olethan muistanut toteuttaa unnelmasi,
se kysyy?




Myös tämän kodin asukkaita se tahtoi muistuttaa.
Minä sain kunnian jälleen kerran olla siinä unelman luomisessa mukana.
Minä sain kunnian toimia auringonsäteinä.
Sain kunnian rohkaista ottamaan siitä kiinni.





Olen saanut kunnian tutustua taas uusiin paikkakuntani mahtaviin yrittäjiin.
Olen etuoikeutetussa asemassa saadessani kutsun kotiin tuntematta entuudestaan.
Minua joka kerta odotetaan.



Rohkaisin käyttämään väriä.
Halusin itsenikin samalla haastaa.



Työni paras palkka on asiakkaan 110% luotto minun ammattitaitoani kohtaan.
Sen tunteen osaa ymmärtää jokainen.
Se on sitä jatkuvaa onnistumisen tunnetta.
Se on sitä minun auringonvaloa.



Tästä kodista tulee vielä jatko-osa.
Odotamme saapuvaksi taulua, pöytää, valaisinta.
Olohuone, keittiö ja vierashuone;
koko talo sai kevätsiivouksen.

Tämän viimeisen kuvan osalta jäi ennen kuva ottamatta,
mutta tästä kuvasta saa pientä tunnetta tulevista…


Aurinko.
Se puhkaisee elämän taas uuteen kukkaan.


- Sanna -