keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Sydämeni ääni kuiskasi..

"Missä näet itsesi viiden tai kymmenen vuoden päästä?
- kysyi 10 vuotta sitten Kodinykkösen haastattelija työhaastattelussa.
Olen ehkä vastannut jotain mitä haastattelija halusi kuulla.

Mikä ihmeen kysymys tuollainen on?

Olisinko vastannut,
et tulen ostamaan kodin paikasta, missä kesäkuussakin on lunta pihalla?
Olisinko vastannut,
et perustan yrityksen, joka voi paremmin kuin tämä sinun työpaikkasi,
koska sitähän ei 10 vuoden päästä enää ole?

Olisin sille liian lipevän näköiselle miehelle kertonut,
et edessäsi istuu nainen,
joka ei mahdu siihen muottiin, 
jonka olet siihen tärkeän näköiseen paperiin piirtänyt.
Olisin vastannut,
et miten ihmeessä voin tietää
mitä teen viiden tai kymmenen vuoden päästä, kun en tiedä edes sitä
et mitä elämässäni tapahtuu;

kuukauden päästä.

En aamulla tiedä,
onko työpäiväni kuuden tai kahdentoista tunnin pituinen.
En tiedä,
tapetoinko vaiko maalaanko tänään.

En niin tiedä,
sillä elän hetkessä,
tässä ja nyt.

Harvoin kuuntelen järjen ääntä,
mutta sitä enemmän kuuntelen sydämeni ääntä.

Sydämeni ääni kuiskaa..
…aina ei rakkaus riitä.
En saanut paikattua laivan pohjalle tulevia reikiä,
ei voimani riittäneet.
Ei pelastanut hukkuvaa, ei heittänyt pelastusrengasta.

"Oon skriivannut biisei sust levyllisen,
sä olit mun ja sit sust tuli mun edellinen,
mä oon rehellinen.
Mä olin sun ja sä olit mun
ja puolestas tein sen mitä voin.
Miten voin kantaa kahden taakkaa?
Hyvästi hyvästi ja hyvää matkaa".

Mikaelin ja Isacin sanoja lainaten toivotan meille parempaa huomista.

Minulla on vain yksi sydän.

Yrittikö meri kertoa tulevan,
sillä se huuhtoi rakentamani sydämen liian monta kertaa…

Kiitos ja anteeksi.

Sanna






tiistai 23. toukokuuta 2017

Emmin muistolle.

Onko maanpäällisiä enkeleitä olemassa?
Voiko sellainen tulla elämääsi muodossa missä tahansa?
Voiko se suojella sinua koostaan huolimatta?

Kyllä, hän vastaa.

Suojelusenkelini syntyi elämääni kahdeksan vuotta sitten.

Sen nimi oli Emmi.


Se oli rakkautta ensi kosketuksesta.
Sinä niin pieni ja hauras,
mutta niin voimakas ja täydellinen.


Osoitit minulle sekä isoveljellesi kuinka ainakin uskallat yrittää.
Näytit meille ensi askeleista lähtien,
että täältä on kasvamassa todellinen
prinsessa.


Sinusta kasvoi vallottavin persoona, 
mitä koskaan olen saanut kohdata.
Osasit näyttää minulle tunteesi.
Taisit ottaa ehkä minusta mallia,
sillä liian usein näin itseni hetkinä,
jolloin päätit osoittaa minulle mieltäsi.
Sinun ei on ei,
eikä yhtään vähempää tai enempää.




Halusit olla varjoni joskus rasittavuuteen asti.
Sinun kunnioittamisesi ja ikäväsi minua kohtaan ei jäänyt koskaan epäselväksi.
Usein harrastimme tuijotuskilpailua kanssasi.




Te osasitte isoveljesi kanssa riidellä ja rakastaa.
Sinä  opetit veljellesi, että olet pikkusisko ja prinsessa.
Opetit hänet palvomaan sinua.
Pyytämään sinulta anteeksi;
toisinpäin se taisi aina unohtua.



Sinä sait olla persoona hetkenä jokaisena;
muut joko sen ymmärsi
tai ymmärsi.


Kuljit kanssani pitkän matkan,
Olit rinnallani kun itkin, nauroin, ikävöin, vihasin, huusin, rakastin, rakastuin, erosin.
Olit rinnallani kun elämältäni hetkeksi meni pohja,
olit rinnallani kun sen elämän uudelleen rakensin.
Tuliko sinulle tunne, että nyt minä pärjään tästä eteenpäin ilman sinua?

Sinun sydämesi ei enää jaksanut.
Annoit joka ikinen päivä kaikkesi,
tänään elämänilosi sammui.

Kuivaan kyyneleitäni,
sinä olet vapaa kivuistasi.
Tiedätkö rakas, että ikäväni on nyt jo kova.
Yhteiset muistomme säilyvät ikuisesti,
niitä ei kukaan minulta vie.

Maailman kaunein asia elämässäni lähti ikuiselle matkalleen,
lähetä rakas viesti
kun olet päässyt perille.
Rakastan joka hetki.

Kauniita unia <3 

Sinun mamisi


keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Kevätsiivousta nro 2.

Siinä kuvassa istui äiti, isä ja terapeutti.
Pieni poika kokoaa palapeliä olohuoneessa pöydän äärellä,
veli istuu hiljaa sohvalla seuraten ympärillä tapahtuvaa.
Nojatuolissa istuu pieni tyttö.
Tyttö hakkaa käsillään päätään, keinuttaa itseään ja ulisee oudosti.
Palapeliä kokoava autistinen poika saa kohtauksen;
"körö körö kirkkoon,
papin muorin penkkiin…"
hokee poika yhä kiihtyvin sanoin.
"Haluan koota palapelin,
haluan koota palapelin"
ääni on jo lapsella hysteerinen.
Poika nousee sohvalta, hätääntyy, itkee ja lorun toistaminen kiihtyy. 
Yksi pala oli tipahtanut lattialle.
Viidessä minuutissa oli koottu 1000 palan palapeli,
täysin ylösalaisin kuvaa näkemättä.
Yksi pala puuttui,
ja elämä oli totaalisen sekaisin.
Keinuva uliseva tyttö tulee hiljaa lähelle ja ojentaa kadonneen palan.

Tilanne rauhoittuu.

Olen asettunut äärettömän mielenkiintoisen elokuvan äärelle.
Olen käärinyt itseni viltin alle,
villasukat jalassa tapitan elokuvassa tapahtuvaa.

Ulkomaailma katoaa pääni sisältä.
Pystyn kahdeksi tunniksi unohtamaan kaiken kiireen,
velvollisuuden,
työni 
ja ajatukseni.

Elokuvat ovat ehdoton ykkönen hetkelle,
jolloin tahdon vain rentoutua.

Olen yrittäjä,
joka antaa itselleen aikaa.

Tykkään haastaa itseäni myös elokuvilla.
Löydän niistä usein hetkiä omasta arjestani,
yrittäjyydestäni.

Palaamme hetkeksi kotiin, jossa aloitimme aikaisemmassa päivityksessäni kevätsiivouksen.
Asiakkaalla oli ajatuksena sisustaa yksi huone;
sisustimme olohuoneen, keittiön, tv-huoneen, eteisen, makuuhuoneen, takkahuoneen 
ja vierashuoneen.

Hups.



Välitila sai uuden maalipinnan Tikkurilan Taika helmiäismaalilla.



Se, mitä et voi peittää
korosta sitä.

"Emme tykkää keittiön vihreistä kaapeista,
mitä näille voisimme tehdä?"
- asiakas kyseli toivekkaana uusista maalatuista ovista.
Ammattilaisena laskin ja puntaroin,
tulimme yhteistuumin tulokseen ettei ovia maalata.

Maalataan sit koko keittiö vihreällä.
Minä se varsin kiva suunnittelija olen ;)



Samaa vihreää jatkoimme takkahuoneen puolelle.
Enemmän on parempi.


Ja siitä sulavasti olohuoneen puolelle,
joka maalattiin helmenharmaalla.



Ammattilaisena en saisi suositella maalausta tapetin päälle,
mutta olen sitä tehnyt silloin kun itse totean, että tapetti hyvin todennäköisesti pysyy seinällä.
Kaikissa huoneissa kahta lukuunottamatta tapetin pinta sai maalipinnan.



Vierashuoneessa teimme uutta kalustejärjestelyä ja mitä nyt pari vaatekaappia ja yhden sängyn tyttö kannatti asiakkailla ulos ;) 



"Pienestä autistisesta pojasta tuli suurten rahojen äärellä oleva tilintarkastaja, 
joka oli kylläkin peitetarinaa jollekin aivan muulle.
Poika oli uskomaton kaikessa omituisuudessaan…"

Kova työ ja usko itseensä kasvatti autistisesta lapsesta menestyjän.


- Sanna -