perjantai 4. maaliskuuta 2016

Minun lapsuuteni.

Auringonsäteet laskeutuivat olohuoneen mummoni kutomille räsymatoille. 
Istuin ikkunan edessä katsellen, kuinka pienemmät sisarukseni laskivat liukumäkeä perunakellarimme takana olevalla pellolla.
Isoveljeni olivat tehneet meille kylän suurimman liukumäen lumesta. 
Se oli saman korkuinen kuin meidän iso punainen hallimme.
Lapsuusmuistoni ovat kauniita.

Olen syntynyt suurperheen viidenneksi vanhimpana. 
Sain kasvaa upeassa ympäristössä, jonka isäni isä, isä ja äiti olivat meille rakentaneet. Muistan ne kauniit kukkapenkit. Suuren kasvimaan. Viinimarjapensaat ja perunapellon. Pihapiirimme oli valtava, jossa oli piha-aitat, keinut ja savusauna.
Isämme ei yksitysyrittäjän kiireiltään ehtinyt meitä lapsia käyttämään kesäisin niin paljon uimassa kuin mitä me lapset halusimme.
Päätti hän rakentaa meille oman uima-altaan pihalle.



Äitimme oli paljon meidän lasten kanssa kotonamme isämme tehdessä pitkiä työmatkoja ympäri Suomen. 
Koko perhe osallistui kodista huolehtimiseen. Leikkasimme vuorollamme nurmikot, kitkimme kasvimaat ja sykyisin oli jopa perheen pienin perunannostossa. 
Työtä opittiin tekemään pienestä pitäen.
Jos siis kukaan lukija on ihmetellyt sitä, miten naisena osaan ja uskallan - syy löytyy lapsuudestani. 
Sen minkä nuorena oppii…


Tämä kuva on vanhempieni nykyisestä pihapiiristä. Toiseksi vanhin veljeni osti lapsuuden kotimme.
Saimme leikkiä paljon. Voitte kuvitella, kun iso perhe aloittaa yhdessä leikit. Äiti antoi leikkeihin aina koko kodin käyttöön. Leikit olivat monesti melkoisen poikkeavia. 
Oli ruvattu suihkut irti, purettu koko radio-ohjattava auto osiin, rakennettu ehkä hienoin ikinä näkemäni maja puun ylimmille oksille. Saimme leikkiä, kunhan siivosimme jälkemme. 
Pienet lapset, pienet murheet.
Isot lapset, isot murheet.

Oli metsäpaloa. 
Naapurin Paavon auton kyljessä lommoa pikkuveljeni opetellessa ajamaan kuorma-autoa. Läheltä piti tilanteita isomman veljen auratessa pyöräkuormaajalla pihaamme pienempien leikkiessä ympärillä.
Äitillä täytyi olla silmät ympäri päätä.
Korvia koko kylän alueella.

Leikkikavareista ei ollut puutetta.
Tappelukavereita olisi saanut olla vähemmän.
Elämäni parhaat muistot ovat lapsuudessa.
Niitä on paljon.
Parhaimmat ovat joulut.
Kesäisin tehdyt asuntovaunumatkat.
Savuasaunassa kylpemiset. Poimimme matkaeväät kasvimailta ja viinimarjapensaista, joita söimme savusaunan pehmeissä löylyissä.
Lauantai-iltaisin saunan kiukaalla paistetut makkarat. 
Sunnuntain "parempi" lounas, jonka äiti ja isä yhdessä meille lapsille valmisti.
Näistä muistoista pidän kiinni.




Ja pienesti sisustamista mukaan….



Viime kesänä matkustin Helsingistä synnyinseudulleni.
Päätimme sisustaa äitini kanssa heidän uuden piha-aittansa toisen puolen kesäkäyttöön.
Vanhempani ovat rakentaneet uuden pienemmän kodin, mutta tilaa tarvitaan vieraileville lapsille.



Olen pahoillani, ettei ole nyt saatavilla ennen kuvia.
Pinkin sävyn kalusteisiin sain äitini 20-vuota sitten tekemästä tilkkupäiväpeitosta.
Maalasimme katot, ikkunapuitteet, kalusteita sekä porraskaiteet.
Lopuksi sisustimme.



Äitini oli myydä divaanin. Onneksi ei ehtinyt tämä ihanuus saada uutta kotia.



Täällä voi kesäisin nyt lapset perheineen nukkua, tilaa on ylä- ja alakerrassa.
Kun olimme saaneet aitan sisustettua, tekivät isoveljeni ja toisen isoveljeni kaksi poikaa aitasta heidän peliluolansa :D
Seinällä on äitini äidin maalamaa taulu. Perheessämme on todella paljon taiteellisuutta monella eri osa-alueilla.

Ja loppuun toivotan lukijoilleni leppoisaa viikonloppua!
Lähdemme Luolamieheni kanssa huomenna sisustuspuuhiin ex-työkaverini ja ystäväni luo Juorkunan kylään. Saatte taas kuvaa ja tarinaa :)