Tunteita ja rakasta työtäni.

Titanicin tavoin laivani törmäsi rajusti.

Pimeässä vaani vaara. Se oli jäävuoren kokoinen.

Laivan kylki repeytyi pirstaleina. Vesi valui paineen voimalla sisään, saumat ratkeilivat. Ammuin hätäraketin, toisen ja kolmannen.

Sinne ne sammuivat pimeyteen.

Tuli syvä hiljaisuus.

Hengitin.

Laiva oli uponnut, mutta minä hengitin.

Lähdin uimaan kohti ääretöntä,

yksin.

Tänään päätin olla itsekäs.

Tänään päätin ajatella itseäni.

Myös yli-ihminen tarvitsee pelastusrenkaan.

Otin siitä kiinni…

Sinä lukijani voit rivien välistä lukea ja ymmärtää.

Minun unelmani perheestä hetkeksi mureni.

Jokainen ui rantaan.

Minä seison rannallani yksin ja mietin, 

jaksanko uida vastarannalle.

Avojaloin kävelin hiekalla.

"Muistathan, ettet ole koskaan yksin"

- minut ympäröi vahva tukiverkko.

Hymyilin.

Tänään jo nauroin.

Jälleen kerran lähdin unelmatyöstäni kotiani kohti kera lämpimän halauksen.

Kolme päivää pelkkää auringonpaistetta, 

terapiaa,

rauhallista jutustelua,

luontoa

ja sisustamista.

"Minä olen niin pitkään haaveillut tämän keittiön uudistamisesta" - jutteli uusi ystävä-asiakkaani.

"Olin ajatellut hioa kaikki nämä kappinovet ja sen jälkeen maalata" - jatkoi hän.

Onneksi ehdin väliin.

Säästimme aikaa, rahaa, kynsiä, hiomapaperia ja ennenkaikkea mielenterveyden ;)

Kulmahylly jääkaapin vierestä lähti seinältä jo ennenkuin olin kunnolla ehtinyt sisälle astua. Jääkaappi löysi lopullisesti paikkansa, minne sen olisi kuulunut jo aikaa sitten kuulua.

Minä, ihana asiakkaani sekä hänen miehensä kolmisin puuhasimme keittiön kimpussa. Marssijärjestys oli äärimmäisen selvä - naiset vei ja mies vikisi ;)

Ihan vain hetkisen ja sen jälkeen työt hoitui ajatuksen voimalla.

Ihan mahtavuutta!

Punapyökki meni nyt hukkapiiloon ja luonnonvalkoinen sisustus saapui tilalle.

Minusta meistä naisista pitäisi oikeasti ottaa mallia - se kun tehdään heti ja kunnolla, säästytään monelta "nalkutukselta".

Mutta parhautta on työssäni lopullinen stailaushetki.

Tänäänkin sain nauraa taas vedet silmissä.

"Mihin minä tämän voin laittaa" - kysyy asiakkaani näyttäen kippojaan ja kuppejaan. 

"Et minnekään" - ja molemmat nauramme.

"Entäs mihin laitamme tämän lipaston" - jatkaa hän.

"Lipastosi on nyt myynnissä ja se on lähdössä minun mukaani" :D 

Minusta tuntuu, että Korpikuusen asukkaista tulee asiakas asiakkaalta tärkeämpiä - ystäviä olen saanut jo säkillisen.

Voiko sitä enempää edes toivoa?

"Ketä me kustumme nyt kylään" - kysyi asiakkaani kattaessaan kuvausta varten kahvipöytää.

Me kutsumme itsemme, vastasin hymyillen.

Remonttia ja stailausta Auholla.

Alkuvuodesta saimme kutsun kahville lähinaapuriimme asuessamme Neulikon koululla.

Istuessani olohuoneen sohvalla ympärilleni katsellen, en voinut jälleen kerran tulevaa arvata. 

Enkä usko, että kukaan huoneessa olija osasi sitä odottaa.

Ihan alkuun kerron, että sain tämän kyläreissun jälkeen elämänreppuuni mukaan kaksi ystävää - äidin ja tyttären.

Tyttärestä voisin sanoa, että löysin kauan kadoksissa olleen sielunsiskoni - löysimme yhteisen sävelen kieroutuneelle huumorintajullemme heti ensiaskeleista lähtien. 

Puhelumme kestävät helposti hetkisen, josta pikku riikkisen on asiaakin ja loppu onkin vain naurua ja meidän mielestämme parasta huumoria.

Tämä kyseinen koti vaihtoi omistajia.

Äiti ja isä matkasivat naapuriin ja tytär perheineen kantoivat muuttolaatikkonsa samalla ovenaukaisulla.

Tässä muuttohärdellissä totta kai sitten minäkin sain oman roolini.

"Tee minulle unelmahuone, sellainen prinssesahuone" - jutteli ystäväni väliin varmistaen katsellaan, että olenhan ymmärtänyt.

Minähän ymmärsin!

Taisi isäntä ohimennen kysyä, että missä minä sitten nukun ;)

Duracella laittoi taas työvaihteen päälle ja ryhtyi mielipuuhaansa.

Jokaisella Kajaanin ja Oulun reissulla tarttui kyseiseen kotiin sisutustavikkeita, maaleja ja tapetteja.

Ensimmäiseksi raikastettiin käytävä.

Välivien maalaminen on todellakin aikaa vievää, varsinkin kun niitä on yhtäaikaa maalattavana seitsemän kappaletta ulko-ovi mukaan lukien.

Seuraavaksi pääsin käsittelemään pienten poikien huonetta. 

Tottahan poikien huoneen täytyy näyttää jätkien huoneelta. Tapetti-idean seinälle sain ralliautosängystä. 

Tässäkin oli ehdottomasti tärkeintä, että huoneen asukit olivat lopputulokseen tyytyväisiä.

Kävi poikien pappakin tuumaamassa ovella, etteipä ole koskaan ennen nähnyt noin komeaa tapettia ;)

Prinsessahuone.

Näin tulevan sieluni silmin.

Maalatessani seiniä, pienesti meinasi hikeä pukata. Ampuikoihan suunnittelijalla nyt vähän yli. Asukkaat ovat autuaan tietämättöminä töissä. Olin vähällä jo lähteä hakemaan uutta maalia.

Maalasin kuitenkin toiseen kertaan.

"Tuo huone on vain niin sievä" -sain tänään kuulla useampaan kertaan ja todella tykkäsin itsekin.

Tänään minulla oli siis kodin stailauspäivä ja "pari" huonekalun maalausta.

Aloittaessani stailaamaan vierashuonetta, mietin, että miten saisin oven vierestä repeytyneet tapetit piiloon? 

1 + 2 on 15 tai jotain sinnepäin. Maalasi tyttö sitten koko huoneen :D 

Ammattilaiset sanoisivat, et soo soo sinua tyttö, ei tapetin päälle maalata. 

Ei niin ja riskillä vedin. Tapetti kupruili, mutta silti jatkoin vain.

Tällä(kin) kertaa riski kannatti, mutta kuten tv-ohjelmissakin sanotaan, 

ei suositella kokeiltavaksi kotona ;)

Eteiseen päätimme maalata "Tervetuloa meille" - sävyllä.

Sävy on tarkoin mietitty sopiviksi kodin muihin huoneisiin.

Asukkaiden saapuessa iltapäivällä kotiin, olin ripustamassa verhoja olohuoneeseen ihan vain ajankuluksi. 

Laiska se töitään luettelee:

Maalasin yhden peilipöydän, yöpöydän ja ikkunapielet kolmeen kertaan.

Stailasin kolme huonetta.

Maalasin vierashuoneen seinät kahteen kertaan.

Asensin taulut seinille.

Maalasin eteisen seinät kahteen kertaan.

Otin jälkeen kuvat.

Kaikki tämä alle kahdeksassa tunnissa.

Ystäväni terveiset lukijoilleni ja mahdollisille tuleville asiakkailleni:

Uskalla luottaa ammattilaiseen. Anna hänelle vapaat kädet, näin saat parhaan tuloksen. 

Ystäväni luotti joka hetki minuun.

Kiitos siitä.

Sanna

Wc:n pikastailaus.

Juuri nyt toivoisin, että olisi ajatuksenlukija. Vain pelkkä piuha, jonka liittäisin koneeseen. 

Etusormillani pyörittelen Mac-näppäimistön kirjaimia. Katselen makuuhuoneemme ikkunasta ulos - vettä sataa kaatamalla. 

Mielialani on sopusoinnussa sateisen ilman kanssa.

Tuntuu, että paperini jää tällä erää puoli tyhjäksi.

Olen tunneihminen.

Tunteet kuluttavat energiaa. 

Laitan kaikessa peliin koko sydämeni. Kuljen takki auki sateen piiskatessa vaakatasossa vasten kasvojani.

Tänään selvästikin olen reagoinut muutoksiin.

Tänään ei ole itkulle meinannut tulla loppua.

Olen painanut päiviä kellon pyörähtäessä uudelle kierrokselle. Moni pyytää hidastamaan, miksi kukaan ei pyydä samaa huippu-urheilijalta?

Rauta on nyt kuuma, eikö silloin sitä pidä takoa?

Yritystoimintani korpikuusessa on lähtenyt käyntiin vauhdilla, johon en edes minä uskonut.

Minun unelmani todellakin otti minua kädestä kiinni.

Se ei syntynyt päivässä eikä vuorokaudessa.

Vuorokaudessa kuitenkin päätin stailata meidän perheellemme uuden wc:n.

Eilen illalla aloitin maalamaan kultakehyksistä peiliä, jonka olimme ostaneet hetkeä aiemmin kaupunkireissultamme.

Lähdimme todellisuudessa käymään ruokaostoksilla. Lennosta mieheni tytär hyppäsi kaverin äidin kyytiin ja lähti yökylään - yhtä lennosta me ajoimme Kajaaniin ja pari tuntia myöhemmin olimme jo täydessä remontin teossa.

Luolamieheni on jo oppinut tunnistamaan, mitä tapahtuu kun remonttikärpänen puraisee hänen pirttihirmuaan.

Hän on käskemättä valmiina.

Hetkessä hän oli tyhjentänyt tytölle työmaan valmiiksi.

Lauantai-illan aikana maalautuivat katot, puolipaneelit, hyllyt ja peili.

Sunnuntaiaamun valjetessa oli tasoitetapetti jo seinässä sekä viimeiset maalipinnat kuivumassa.

Luolamieheni joka kerta yllättyy tahdistani, vaikka on jo sitä yli puolen vuoden ajan seurannut lähietäisyydeltä.

Puolipaneelien sävyn sai Luolamieheni päättää tai siis antamastani kahdesta vaihtoehdosta ;) 

Halusin laittaa seinille tapettia, jota on kiva katsella - kuin satukirjaa lukisi.

Sunnuntai-ilta alkaa hämärtyä. 

Odotan jo uutta viikkoa innolla. Saan erään asiakkaani kohteen valmiiksi, josta pääsette lukemaan piakkoin.

Saan myös pienen loman - lähdemme pidennetylle viikonlopulle Isolle kirkolle ja samalla saan tavata kahta pikkusiskoani sekä heidän minulle kovin tärkeitä lapsiaan.

Palaan taas pian.

Ihanaa iltaa lukijoilleni.

Sanna

Tapetti Oulun Sisustajat Oy / StudioDecor

Maison Babette 3703-91

62,00€/rll.

Peilin kehykset Ovika-tartuntapohjamaali

sekä pintamaali sävy Listavalkoinen.

Oulun Sisustajat Oy / Fintex Oy.

Puolipaneelit Remonttimaali puolihimmeä.

Sävy TVT X487.

Oulun Sisustajat Oy / Fintex Oy.

Katto Paneelikatto valkoinen.

Oulun Sisustajat Oy / Tikkurila.

Avaan oven uuteen kotiimme.

"Loppujen lopuksi me päätämme

muistetaanko meidät siitä,

mitä meille tapahtui

vai siitä,

mitä me teimme asialle."

-Randy Milholland-

Tätä kirjoittaessani Luolamieheni asentaa vielä keittiöön viimeisiä ruuveja paikalleen. Kohta menen ottamaan lopulliset jälkeen-kuvat ja pääsemme hetkeksi hiljentymään pääsiäisen viettoon.

Viimeksi kun saimme keittiömme valmiiksi, 

odotti joulu ovella.

Olen pitänyt akkuporakonetta kädessäni enemmän kuin puolisoni kättä.

Olen maalannut pintoja enemmän kuin pyyhkinyt pölyjä.

Olen sisustanut enemmän kuin nauttinut lopputuloksesta.

Uuden alku.

Nyt me alamme nauttia myös lopputuloksesta.

Pidän puolisoani kädestä kiinni ja pyydän häntä pyyhkimään pölyt ;)

Uusi kotimme on saanut nyt uutta pintaa.

Olen nähnyt tämän kodin unelmissani. Muistan, kuinka olen paennut vuosia taaksepäin pahaa oloani "mummon mökkiin" turvaan.

Muistan nämä ruutuikkunat ja upean hirsiseinän.

Sen turvallisuuden tunteen.

Unelmani toteutui.

Ostopäätöstäni tehdessäni näin jo lopputuloksen. 

Siksihän minun olikin helppo päätös tehdä.

Neulikon koulun musta keittiö sai uuden kodin valkoisella pinnalla.

Kun tarkkaan katsot, löydät kaappikellon myös ennen ja jälkeen versiona.

1200mm tuli pidempänä tämä keittiö. Tilasin Ikeasta laatikostot. Hieman postipoikaa hymyilytti, kun hän näki minut maalamassa pakasta vedettyä pintaa uusiksi :)

Astuessani sisään tupaan, tunsin, kuinka se otti minut syleilyynsä. 

Lämpö, tuoksu ja elämän rosoisuus.

Paljon vielä tekemistä on ja niin haluankin. Minun nukkekotini, jota saan puolisoni kanssa rakennella.

Kaiken remontin keskellä olen polkenut omaa yritystäni kovalla tahdilla ylös. 

Yritykseni logo on jo valmis - se valmistui yhteistyössä Markkinointi- ja viestintätoimisto Eloisan kanssa. He suunnittelevat myös tulevat kotisivuni.

Olen pelokkaan innoissani -

päätin toteuttaa unelmiani kokonaisen helminauhan verran,

 jokaista palloa myöten…

Kevätaurinkoa, 

lepoa ja hyvää mieltä jokaisen lukijani pääsiäiseen <3 

Kerron seuraavassa päivityksessäni tarkemmin pintamateriaaleista ja niiden työstämisestä.

Stailaamista 1800-luvun kodissa.

"Voitko kuvitella, että saan tehdä oikeasti unelmatyötäni" - juttelin automatkalla pikkusiskolleni puhelimessa.

"Saan tehdä kaikkea sitä, missä tunnen olevani hyvä ja josta nautin täydellä sydämellä" - puhkun energiaa kuvaillessani siskolleni tunteitani.

Olin ajelemassa asiakkaani luota päivän tuntien kierähtäneen jo kellon ympäri. 

Tunsin vieläkin talon rouvan lujan halauksen.

Työstäni saadun parhaimman palkan -

asiakkaan onnellisen, helpottuneen ja hymyilevän kiitoksen.

Olin käynyt aiemmin antamassa toimintaohjeita ja tein myös kauppalistan sisustuskauppaan.

Perheen miehet olivat tehneet haastavimmat työt - vaihtaneet makuuhuoneeseen uuden katon ja lattian, sekä purkaneet vaatekaapit.

Valmiilta pöydältä oli huomattavasti mukavempi lähteä tapetoimaan seiniä.

Päätimme myös keventää muutaman tumman huonekalun ilmettä luonnonvalkoisella maalilla.

Nälkä kasvoi tällä kertaa talon rouvalla,

oli ottanut Sannalta oppia heti kättelyssä - siinähän sit maalattiin seinäkello, pöytä, keinu, kaksi kaappia ja pojan tekemä lipasto :D

Työpäiväni ovat olleet niin parhautta. Yleensä koko perheen voimin tehdään kodista uutta. Saan kuunnella kivoja tarinoita, tutustua uusiin ihmisiin. 

Saan nauraa ja nauttia.

Työ ei tunnu työltä, vaan se tunne on enemmänkin kuin hyvän harrastuksen parissa olisi.

Isoa tupaa haluttiin stailata raikkaammaksi.

Halusin saada sohvan pois ikkunan edestä - meillä kotosuomessa ei ole luonnonvaloa yhtään liikaa, sille kannattaa antaa tilaa.

Verhoilla kehystettiin kauniit ikkunat.

Tein isoon tupaan selkeitä kokonaisuuksia, joita yhdistin isoilla matoilla.

Makuuhuone muutti ilmettään hieman enemmän. Seinät saivat kauniin pehmeät ornamenttitapetit. Kalusteita siivottiin melkoisen rankalla kädellä ja huoneen ilmettä kevennettiin huomattavasti.

Asiakkaan itse kutomat pyöreät matot olivat täydellinen lisämauste kokonaisuuteen.

Sähkötyöt ovat vielä hieman kesken - katosta puuttuu valaisin. Tauluja vielä stailaamme muutamia seinille, kunhan löydämme sopivat.

Tapetointi oli haasteellista, sillä jokaisella seinällä oli oma "hidaste" vastassa - kaksi lämpöpatteria ja seinän vierellä kulkevat putket. Sähkökeskus ja ikkuna vierekkäin. Onnistuin onneksi!

Tänään puhuimme aamulla Luolamieheni kanssa rakkaudesta.

Tänään myös sain suhteemme ensimmäisen ruusun.

Vaikka en ole kukkanaisia, en voinut olla hymyilemättä hetkeä, jolloin puolisoni ojentaa ruusua työssä mustaksi likaantuneilla sormillaan <3 

Huomaa taustalla upea hirsiseinä - se on kotiamme ja siitä enemmän seuraavalla kerralla.

Aurinkoista viikonloppua!