torstai 13. lokakuuta 2016

30-luvun keittiökaapin entisöintiä.

Maaliskuussa käydessäni ensimmäisen kerran tutustumassa tulevaan kotiini,
silmääni osui autotallista ihania aarteita.
Taisin ääneen sanoa, ettei pojat alkuperäiskalusteiden kuulu olla täällä pulttien ja muttereiden säilytysrasioina.
Puolen vuoden ajan olen tiennyt kantavani sisälle nämä haisevat, sahanpurussa ja hiiren papanoissa olevat aarteet.


Taitelijansielu elää.
Käyn läpi värivaihtoehtoja.
Toisena päivänä näen sen valkoisena.
Seuraavana päivänä se voisi ollakin alkuperäinen.
Tykkään leikkiä ja piirtää kuvia silmissäni,
mielikuvitukseni on pohjaton kaivo.


"Olet siis tosissasi tästä tekemässä itsellesi kaappia?" - kysyi Luolis meidän kantaessaan kaappia työhuoneeseeni.
"Siitä tulee niin sievä" - vastasin, sillä näin silmissäni jo lopputuloksen.
Ei ollut maaleja,
ei levyä eikä sopivia työkaluja.
Yöllä mietin ja aloin odottamaan aamua,
olin aamuyöllä tehnyt päätöksen lähteä pikavisiitille Kajaaniin.
Minulle nyt kaikki heti nyt eikä huomenna - tyttö oli aamun sarastaessa jo auton ratissa.

Liimapuulevyä Puuilolta.
Maalia Kajaanin Sisustajilta.
Liimapuristimet ihanalta naapuriltani, joka on aina auttamassa tyttöä hädässään.


Ei muutakuin hihat heilumaan.
Kaapin puhdistaminen,
levyjen mittausta,
sahaamista ja pohjamaalaamista.
Tarjosivat minulle helpompaakin tapaa saada levyt leikatuksi,
kiitos, mutta ei kiitos,
haluan tuntea tehneeni tämän itse hiellä ja rakkaudella.


Minun heikko lenkkini ehdottomasti on malttamattomuus.
Odottaminen on minun kirosanani.
Maalit ja liimat kuivuu aivan liian hitaasti nähden minun aikatauluuni.
Kysyi kerran eräs asiakkaani, et milloin palkkaat työntekijän?
Vastasin kuin tykin suusta, etten ikinä.
Kuka tällaisen ikiliikkujan perässä pysyisi…
No ehkä isäni, velipoikani ja siskoni - samaa verta virtaa,
koko perhe rakastaa työntekoa ja sen kyllä huomaa.


Tyttö on tyytyväinen työnsä jälkeen ja lopputulokseen.
Siitä tuli juuri sellainen kuin olin sen jo maaliskuun ensivierailulla nähnyt.
Minun huoneeni koru…


Tämän kodin 30-luvun keittiökaappi sai uuden käyttötarkoituksen.




Eikö sinustakin lukijani kaappi ole sievä?
Se on söpö ja hellyyttävä.
Kuin se olisi tarkoitettu tuohon paikkaan.

Aarreaitassani odottaa vielä lisää kaappeja, jotka pääsevät pikimmiten Sannan käsittelyyn.

Aamulla lähden vajaan 200 km:n päähän työreissulle.
Minua odottaa siellä ensimmäinen suurin julkinen kohde,
olen yhtäaikaa innoissani ja peloissani,
rakastan haasteita.
Haasteen edessä ole elementissäni.

Ihanaa viikonlopun odotusta sinulle.

Sanna



12 kommenttia:

  1. Vau tuli tosi söpö ja väritys aivan ihana 💕 I like 👍😃

    VastaaPoista
  2. Aivan upea. Hienoa että suojelet ja huollat vanhaa ja alkuperäistä��

    VastaaPoista
  3. Tuula Hirvisalmi
    Aivan ihana!!! Väritys on niin täydellinen! Tykkään!

    VastaaPoista
  4. Aivan ihana lopputulos ja yllättävä sijoitus ��

    VastaaPoista
  5. Taasen pääsi Sanna yllättämään kaapista tuli kyllä upea ja väri on kuin karkki. Siis vauuuu T.Hilkka

    VastaaPoista
  6. Aivan ihana lopputulos ja yllättävä sijoitus ��

    VastaaPoista
  7. Kaunis väri ja niin sisustukseen sopiva ��

    VastaaPoista
  8. Ihana kaappi sopii täydellisesti siihen.❤

    VastaaPoista