Hirsikodin siivoamista ja sisustamista

Olen 37-vuotias sisustusartesaani. Valmistuin vuonna 2004 Lybeckerin käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta. Valmistumisestani saakka olen tehnyt sisustusalan töitä ja intohimoni työtäni kohtaa vain päivä päivältä kasvaa. Tiedän, mitä työkseni haluan tehdä nyt ja tulevaisuudessa. Ja olen aika monesti huomannut, et sen taitaa tietää pari muutakin ;)

Palaan takaisin syyskuun 17. päivään,  jolloin sain veljeltäni puhelun. Olin tällöin eräässä Helsinkiläisessä päiväkodissa työkokeilussa. Minulla on tähän työkokeiluun liittyen suuret tulevaisuuden suunnitelmat, ihan ikioma sisustusalanyritys. Miksi sitten työkokeilussa päiväkodilla? Tähän tarinaan palaan myöhemmin. 

Pikkuveljeni soitti kysyäkseen, että voisinko lähteä hieman siivoamaan ja vähän sisustamaan hänen hirsirakenteista kotiaan tulevaa talonäyttelyä ajatellen. Minulle sattui juuri tälle viikonlopulle sopivasti pidennetty viikonloppu, sillä perjantaina 18.9 oli PAMin alojen poliittinen mielenilmaus Helsingin Rautatientorilla. Tuona päivänä oli useita päiväkoteja kiinni.

Tästä veljeni puhelusta jo tunnin päästä istuin autossani ajelemassa kohti synnyinseutujani.

“Nälkä kasvaa syödessä".  Niinhän se kävi tämän meidänkin “siivotaan vähän paikkoja ja ostetaan ehkä uudet matot” – projektille. Loppuviimein kävi niin, että meidän piti soittaa äitini ja isosiskoni kahden tyttärensä kanssa siivoamaan, jotta me pikkuveljeni kanssa ehdimme toteuttamaan meidän suunnitelmat loppuun saakka. Harmi kun isosiskoni oli ehtinyt poistaa kuvat, kun siivous oli alkuvaiheessa, siivottavaa oli "vähän" paljon. Hirveesti ei saatu veljeni kanssa kiitosta apureiltamme ;) 

Torstai-iltana myöhällä kävimme 200m2:n talon huoneita läpi ja teimme ns. kauppalistaa. Perjantaiaamuna ajoin äitini kanssa 70km:n päähän Ouluun ostoksille ja iltapäiväksi tulimme takaisin. Lauantaina pääsimme aloittamaan varsinaisen työn ja yhdessä päivässä piti tapahtua nopeasti ja paljon.

Ajattelimme antaa uutta ilmettä kodinhoitohuoneelle. Iso kodinhoitohuone oli jotenkin aina tuntunut mauttomalta ja kolkolta. Yllytin veljeni uskaltamaan kunnon väriin, sillä jo pelkällä maalilla todellakin saa ihmeitä aikaa. Poltettu oranssi ja auringonkeltainen hyljättiin, mutta sammaleenvihreä meni läpi. Maalasin kodinhoitohuoneen kaikki seinät samalla vihreällä sävyllä. Heti koko huone sai aivan erilaisen tunnelman. Vielä lattialle ihana Kodin ykkösen räsymatto ja ikkunaan valkoiset ilmavat verhot.

Kuvalaadusta olen pahoillani. Kuvat on otettu känykkäkameralla.

.

Myös yläkerran wc:n seinät olivat alunperin samaa vaaleankeltaista maalia. Vessaan sain puhuttua myös voimakkaan sävyn ja miehelle jopa yllättävän, vanhan roosan - sävyn.

Alakerran takkahuonetta sisustimme myös. Jo pelkästään ryhdikkäämmät verhot tekivät huoneesta ylvään ja sovivasti hienostuneen. Uusi taulu seinälle, pientä tekstiileillä ja kalusteilla leikkimistä ja lopputulokseen tekijät olivat varsin tyytyväisiä.

Ja itse koko kodin sydän. Suuri näyttävä olohuone. Olin aikasemmin ollut mukana huonekaluliikkeessä veljeni miettiessä itselleen uutta sohvaa. Vaikka valkoinen nahkasohva on iso, tuo se omalla massivisuudellaan lisää tilan tuntua. 
Sanoisinko, ettei kodikkuutta tästä tilasta puutu.

Sisustuksesta puuttuvat vielä matot, jotka ostimme seuraavana päivänä.






Sunnuntaiaamuna heräsimme aikaisin, että ehdimme käydä ennen etelään paluutamme ostamassa olohuoneeseen vielä tosiaan puuttuvat  matot. Löysimme Kodin Ykkösestä kivat räsymatot ja vähän pienesti jotain muutakin hankitaa tuli tehtyä. Kävimme Maskussa "kävellään vain läpi myymälän" - katselukierroksella. Molemmat pysähdyimme upean ruokailuryhmän kohdalle. "Tässä olisi muuten ihan täydellinen ruokailuryhmä ruokailutilaasi", juttelin veljelleni. Helposti siinä sitten tunti ellei jopa toinen vierähti, kun veljeni teki ruokailuryhmästä kauppoja. 
Nyt mahtuu ystävät saman pöydän äärelle paremmin. Kattauksista saa helposti näyttävän, sillä itse pöytä on jo koriste.



Seuraavaksi kerron teille "Ensitreffit Kajaanin lentokentällä" - tapahtumasta. 
Kun matkasin veljeni kyydillä pohjoisesta etelää kohti, en arvannut todellakaan, että seuraava reissu tulee vielä pohjoisempaan. Ei pelkästään 700 kilometrin päähän, vaan keskelle ei mitään. Paikkaan, jollaiseen olin aina haaveillut, mutta samalla ajatellut, et miten voisin elää korpikuusessa. 200 metrin päässä oleva lähikauppa vaihtui 15 kilometriin. Kahden kilometrin päässä oleva ostoskeskus vaihtui 150 kilometriin.
Elämä on valintoja täynnä. Minä tein rohkean valinnan, jota heikkoina hetkinä saatan katua päivittäin, mutta parhaiminpa hetkinä näen koko pitkän tulevaisuuteni tässä ja nyt.

Lähde mukaani kertomukseen, josta lupaan tehdä mielenkiintoisen. Se pitää sisällään rakkautta, remonttia ja uusioperheen haasteita. Se pitää sisällään vanhan suuren kansakoulun henkiin herättämistä. Unelmia, joita toteutetaan. Ongelmia, joita ratkotaan. Omaa osaamista, luovuutta ja jaksamista. 
Skorpionipariskunnan lujaa tahtoa - me selviämme, koska me päätimme niin!