Wc:n pikastailaus.

Juuri nyt toivoisin, että olisi ajatuksenlukija. Vain pelkkä piuha, jonka liittäisin koneeseen. 

Etusormillani pyörittelen Mac-näppäimistön kirjaimia. Katselen makuuhuoneemme ikkunasta ulos - vettä sataa kaatamalla. 

Mielialani on sopusoinnussa sateisen ilman kanssa.

Tuntuu, että paperini jää tällä erää puoli tyhjäksi.

Olen tunneihminen.

Tunteet kuluttavat energiaa. 

Laitan kaikessa peliin koko sydämeni. Kuljen takki auki sateen piiskatessa vaakatasossa vasten kasvojani.

Tänään selvästikin olen reagoinut muutoksiin.

Tänään ei ole itkulle meinannut tulla loppua.

Olen painanut päiviä kellon pyörähtäessä uudelle kierrokselle. Moni pyytää hidastamaan, miksi kukaan ei pyydä samaa huippu-urheilijalta?

Rauta on nyt kuuma, eikö silloin sitä pidä takoa?

Yritystoimintani korpikuusessa on lähtenyt käyntiin vauhdilla, johon en edes minä uskonut.

Minun unelmani todellakin otti minua kädestä kiinni.

Se ei syntynyt päivässä eikä vuorokaudessa.

Vuorokaudessa kuitenkin päätin stailata meidän perheellemme uuden wc:n.

Eilen illalla aloitin maalamaan kultakehyksistä peiliä, jonka olimme ostaneet hetkeä aiemmin kaupunkireissultamme.

Lähdimme todellisuudessa käymään ruokaostoksilla. Lennosta mieheni tytär hyppäsi kaverin äidin kyytiin ja lähti yökylään - yhtä lennosta me ajoimme Kajaaniin ja pari tuntia myöhemmin olimme jo täydessä remontin teossa.

Luolamieheni on jo oppinut tunnistamaan, mitä tapahtuu kun remonttikärpänen puraisee hänen pirttihirmuaan.

Hän on käskemättä valmiina.

Hetkessä hän oli tyhjentänyt tytölle työmaan valmiiksi.

Lauantai-illan aikana maalautuivat katot, puolipaneelit, hyllyt ja peili.

Sunnuntaiaamun valjetessa oli tasoitetapetti jo seinässä sekä viimeiset maalipinnat kuivumassa.

Luolamieheni joka kerta yllättyy tahdistani, vaikka on jo sitä yli puolen vuoden ajan seurannut lähietäisyydeltä.

Puolipaneelien sävyn sai Luolamieheni päättää tai siis antamastani kahdesta vaihtoehdosta ;) 

Halusin laittaa seinille tapettia, jota on kiva katsella - kuin satukirjaa lukisi.

Sunnuntai-ilta alkaa hämärtyä. 

Odotan jo uutta viikkoa innolla. Saan erään asiakkaani kohteen valmiiksi, josta pääsette lukemaan piakkoin.

Saan myös pienen loman - lähdemme pidennetylle viikonlopulle Isolle kirkolle ja samalla saan tavata kahta pikkusiskoani sekä heidän minulle kovin tärkeitä lapsiaan.

Palaan taas pian.

Ihanaa iltaa lukijoilleni.

Sanna

Tapetti Oulun Sisustajat Oy / StudioDecor

Maison Babette 3703-91

62,00€/rll.

Peilin kehykset Ovika-tartuntapohjamaali

sekä pintamaali sävy Listavalkoinen.

Oulun Sisustajat Oy / Fintex Oy.

Puolipaneelit Remonttimaali puolihimmeä.

Sävy TVT X487.

Oulun Sisustajat Oy / Fintex Oy.

Katto Paneelikatto valkoinen.

Oulun Sisustajat Oy / Tikkurila.

Avaan oven uuteen kotiimme.

"Loppujen lopuksi me päätämme

muistetaanko meidät siitä,

mitä meille tapahtui

vai siitä,

mitä me teimme asialle."

-Randy Milholland-

Tätä kirjoittaessani Luolamieheni asentaa vielä keittiöön viimeisiä ruuveja paikalleen. Kohta menen ottamaan lopulliset jälkeen-kuvat ja pääsemme hetkeksi hiljentymään pääsiäisen viettoon.

Viimeksi kun saimme keittiömme valmiiksi, 

odotti joulu ovella.

Olen pitänyt akkuporakonetta kädessäni enemmän kuin puolisoni kättä.

Olen maalannut pintoja enemmän kuin pyyhkinyt pölyjä.

Olen sisustanut enemmän kuin nauttinut lopputuloksesta.

Uuden alku.

Nyt me alamme nauttia myös lopputuloksesta.

Pidän puolisoani kädestä kiinni ja pyydän häntä pyyhkimään pölyt ;)

Uusi kotimme on saanut nyt uutta pintaa.

Olen nähnyt tämän kodin unelmissani. Muistan, kuinka olen paennut vuosia taaksepäin pahaa oloani "mummon mökkiin" turvaan.

Muistan nämä ruutuikkunat ja upean hirsiseinän.

Sen turvallisuuden tunteen.

Unelmani toteutui.

Ostopäätöstäni tehdessäni näin jo lopputuloksen. 

Siksihän minun olikin helppo päätös tehdä.

Neulikon koulun musta keittiö sai uuden kodin valkoisella pinnalla.

Kun tarkkaan katsot, löydät kaappikellon myös ennen ja jälkeen versiona.

1200mm tuli pidempänä tämä keittiö. Tilasin Ikeasta laatikostot. Hieman postipoikaa hymyilytti, kun hän näki minut maalamassa pakasta vedettyä pintaa uusiksi :)

Astuessani sisään tupaan, tunsin, kuinka se otti minut syleilyynsä. 

Lämpö, tuoksu ja elämän rosoisuus.

Paljon vielä tekemistä on ja niin haluankin. Minun nukkekotini, jota saan puolisoni kanssa rakennella.

Kaiken remontin keskellä olen polkenut omaa yritystäni kovalla tahdilla ylös. 

Yritykseni logo on jo valmis - se valmistui yhteistyössä Markkinointi- ja viestintätoimisto Eloisan kanssa. He suunnittelevat myös tulevat kotisivuni.

Olen pelokkaan innoissani -

päätin toteuttaa unelmiani kokonaisen helminauhan verran,

 jokaista palloa myöten…

Kevätaurinkoa, 

lepoa ja hyvää mieltä jokaisen lukijani pääsiäiseen <3 

Kerron seuraavassa päivityksessäni tarkemmin pintamateriaaleista ja niiden työstämisestä.

Stailaamista 1800-luvun kodissa.

"Voitko kuvitella, että saan tehdä oikeasti unelmatyötäni" - juttelin automatkalla pikkusiskolleni puhelimessa.

"Saan tehdä kaikkea sitä, missä tunnen olevani hyvä ja josta nautin täydellä sydämellä" - puhkun energiaa kuvaillessani siskolleni tunteitani.

Olin ajelemassa asiakkaani luota päivän tuntien kierähtäneen jo kellon ympäri. 

Tunsin vieläkin talon rouvan lujan halauksen.

Työstäni saadun parhaimman palkan -

asiakkaan onnellisen, helpottuneen ja hymyilevän kiitoksen.

Olin käynyt aiemmin antamassa toimintaohjeita ja tein myös kauppalistan sisustuskauppaan.

Perheen miehet olivat tehneet haastavimmat työt - vaihtaneet makuuhuoneeseen uuden katon ja lattian, sekä purkaneet vaatekaapit.

Valmiilta pöydältä oli huomattavasti mukavempi lähteä tapetoimaan seiniä.

Päätimme myös keventää muutaman tumman huonekalun ilmettä luonnonvalkoisella maalilla.

Nälkä kasvoi tällä kertaa talon rouvalla,

oli ottanut Sannalta oppia heti kättelyssä - siinähän sit maalattiin seinäkello, pöytä, keinu, kaksi kaappia ja pojan tekemä lipasto :D

Työpäiväni ovat olleet niin parhautta. Yleensä koko perheen voimin tehdään kodista uutta. Saan kuunnella kivoja tarinoita, tutustua uusiin ihmisiin. 

Saan nauraa ja nauttia.

Työ ei tunnu työltä, vaan se tunne on enemmänkin kuin hyvän harrastuksen parissa olisi.

Isoa tupaa haluttiin stailata raikkaammaksi.

Halusin saada sohvan pois ikkunan edestä - meillä kotosuomessa ei ole luonnonvaloa yhtään liikaa, sille kannattaa antaa tilaa.

Verhoilla kehystettiin kauniit ikkunat.

Tein isoon tupaan selkeitä kokonaisuuksia, joita yhdistin isoilla matoilla.

Makuuhuone muutti ilmettään hieman enemmän. Seinät saivat kauniin pehmeät ornamenttitapetit. Kalusteita siivottiin melkoisen rankalla kädellä ja huoneen ilmettä kevennettiin huomattavasti.

Asiakkaan itse kutomat pyöreät matot olivat täydellinen lisämauste kokonaisuuteen.

Sähkötyöt ovat vielä hieman kesken - katosta puuttuu valaisin. Tauluja vielä stailaamme muutamia seinille, kunhan löydämme sopivat.

Tapetointi oli haasteellista, sillä jokaisella seinällä oli oma "hidaste" vastassa - kaksi lämpöpatteria ja seinän vierellä kulkevat putket. Sähkökeskus ja ikkuna vierekkäin. Onnistuin onneksi!

Tänään puhuimme aamulla Luolamieheni kanssa rakkaudesta.

Tänään myös sain suhteemme ensimmäisen ruusun.

Vaikka en ole kukkanaisia, en voinut olla hymyilemättä hetkeä, jolloin puolisoni ojentaa ruusua työssä mustaksi likaantuneilla sormillaan <3 

Huomaa taustalla upea hirsiseinä - se on kotiamme ja siitä enemmän seuraavalla kerralla.

Aurinkoista viikonloppua!

Aika elämän uuden sivun.

"On aika tullut narut irroittaa,

ja hiljaa irti päästää.

On aika laittaa muistot sydämeen,

ja ovi kiinni hiljaa laittaa.

On aika jatkaa elämää.

On aika tullut uuden alun,

pieni muisto minulle jää."

On tullut aika jäähyvästien.
Tyhjensimme kotimme viikonlopun aikana. 
Tahti Neulikon koulun portaikossa oli kova, kun muuttoapulaisten kanssa kannoimme laatikko laatikolta elämämme ulos pihalla odottavalle kuormalavalle.
Raskaammat tavarat päätettiin suosiolla siirtää keittiön ikkunan kautta.



Tunteet olivat sekavat.
Osa minusta halusi pitää kiinni tästä mystisestä kauneudesta.
Osa taas halusi päästä sieltä mahdollisimman pian eroon.
En voinut olla ihastelematta kauniita pintoja,
samalla kuitenkin muistaen pinnan alla kytevän pienen paholaisen.



"Tuntuu niin väärältä nyt jättää kaikki tämä" - en jaksanut lakata hokemasta Luolamiehelleni.
Mietin, että millaista olisi ollut jättää koti siinä kunnossa kun itse sen ensimmäisen kerran näki?
Huomattavasti helpommalta.
En olisi saanut sitä tunnetta, mitä sain miettiessäni remonttia tehdessä - kuinka suurta tunnetta nämä seinät pitää sisällään.
Ne sadat pienet askeleet, jotka ovat tämän koulun lattioita tepastelleet.
Tarina talonmiehen elämästä pienten lasten kanssa tässä turkoosissa huoneessa - jälleen kerran se jää tyhjilleen.



Meidän muuttokuormamme matkasi 50 kilometrin päähän. 
Halusimme jatkaa siitä, mihin viimeksi jäimme.
Halusimme kodin, joka kaipaa meidän kosketusta.
Löysimme sellaisen ensimmäisellä käynnillä. Astuessani tupakeittiöön tunsin, kuinka minua jälleen kerran otettiin kädestä kiinni.
Kädenpuristus johdatti minut huoneesta toiseen.

Tänään tein 38-luvulla rakennetusta hirsikodista kaupat.

Puolisoni tyttö oli koko tämän muuttoajan hiihtolomalla etelässä.
Hän lähti Neulikon koululta ja hän tuli uuteen kotiin - täydelliseen sekasortoon!
"Täällä on kyllä aika hukassa kaikki" - tuli tyttö vierelleni käytyään läpi huoneet.
"Mutta viikon päästä meillä on jo aivan erilainen tilanne" - hän jatkoi ja juoksi jo tekemään uutta tarkastuskäyntiään.
En voinut olla hymyilemättä.
Selvästi tyttö on puolen vuoden aikana oppinut näkemään sekasorron alta sen valmiin. Hän on oppinut myös ymmrtämään, että valmista tulee tahdilla nopealla.
"Tämä tuntuu jo nyt kodilta" - jutteli hän minulle tänään läksyjään tehdessä minun maalatessani puukattoa.
"Tämä on paljon parempi koti" <3 



Lupaan taas ennen ja jälkeen kuvia - ja uskon, että niistä myös pidät.
Pienen hetken joutuu odottamaan, mutta se hetki ei ole pitkä ;)

Käsi, joka kotiamme keinuttaa.

Kodissamme vallitsee kaaos.

Oikeastaan se on vallinnut viimeiset viikot.

Tämä koko koulu nauraa meille. Se on päättänyt häätää meidät täältä pihalle pikavauhdilla.

Toissapäivänä veden tulo hiipui hiljaa tulemasta. Aivan kuin vesikin olisi ymmärtänyt tämän koulun kohtalon. Lopulta vettä ei enää tullut.

Luolamies kävi tarkistamassa kattilahuoneessa tilanteen. Vikavirtakatkaisija oli lähtenyt pois päältä.

Vuorokauden saimme vielä vettä, sen jälkeen koko systeemi lakkasi toimimasta. 

Kioski meni kiinni.

Kaivon vesipumppu kuoli.

Olemme 600m2:n talossa ilman vettä. Pyykit jäivät koriin. Astiat koneeseen. Suihku ei sada. Ja mikä pahinta, myös wc lakkasi toimimasta.

Luolapariskunnan elämää se ei hirveästi hetkauttanut.

Lähdettiin tutkimaan toinen vesikaivo. Sieltä saatiin vettä.

Saimme vettä peseytymiseen, mutta ei juomiseen eikä ruuan laittoon.

En tiedä, mikä salamatkustaja tähän kaivoon oli muuttanut, mutta kaikki ei ollut sitä, mitä olisi pitänyt olla

.

Onneksi meillä on molemmilla vankka kokemus erähenkisestä elämisestä.

Olemme selviytyneet tästäkin tavalla, josta ei edes huomaisi, että elämästämme puuttuisi jotain.

Tiedämme, miltä tuntuu kun sähköt menee talvipakkasella poikki ja koko perhe on saunassa. Tiedämme, miltä tuntuu kova pakkanen puskee läpi hirsiseinien, ikkunoiden ja lattialautojen - lämpötila on vaivaiset +16 astetta.

Voin kulkea korkokantakengät jalassa hiukset viimeistä suortuvaa myöten laitettuna. Kynnet lakattuna. Meikit tarkoin vedettynä.

Silti minulle ei kannata mainita sanaa, pinnallisuus - koskaan!

Emme ole onneksi taaskaan yksin. 

Meidän tukenamme on tahoja, jotka mahdollistaa meille puhtaamman ja paremman elämän.

Haluan sanoa tässä vaiheessa kiitoksen vanhemmilleni.

Haluan sanoa tässä vaiheessa kiitoksen Puolangan Osuuspankille.

Meidän vuoksemme käännetään kiviä.

Tunnen suurta kiitollisuutta.

Samaan aikaan me teemme muuttopuuhia koulullamme. 

Yritämme päästä jo viikonlopun aikana pois täältä. Ensin koti herätettiin henkiin. 

Nyt sille on aika jättää hyvästit. 

Pala palalta.

Ovi ovelta.

Musta sävy ei sovi sisustussuunnitelijalle enää uuteen kotiin. Silloin ne maalataan. 

Kuka on maalannut puoli vuotta vanhat keittiökaapinovet? Meidän perheessä on tosiaan kaikki mahdollista.

Hetkessä meillä oli maalaamo pystyssä luokkahuoneessamme. Puolisoni ruiskumaalasi ovia ja minä spreyasin vetimiä.

Kaiken on oltava valmiina.

Uusi sivu kääntyy kohta..

Otin tänään kuvaa porraskuilustamme. Minusta näky oli jotenkin todella surullinen.

Kuvassa näkyy mennyt ja tulevaisuus.

Muuttolaatikoiden alla on eteiseemme suunnitellut pintamateriaalit, joita emme koskaan ehtineet käyttää.

Päällä muuttolaatikot painaa unelmat kirjaimellisesti lattialautojen rakoihin.

Elämä ottaa.

Elämä antaa.

Meidän kohdalla se ei nyt oikein osaa päättää.

Me päätämme sen puolesta.

Me otamme sen, mikä meille kuuluu.

Omat ajatukseni ovat täysin uuden kodin sisustuksessa.

Sisustan perheelleni unelmien kodin.

Haluatko nähdä sen?

Stailaamista Juorkunan maisemissa.

"Opin tuntemaan sinua pienen palan lisää" - nappasi Luolamies sunnuntai-aamuna minut kainaloonsa kesken sängyn petaamisen.

Olimme edellisenä päivänä saapuneet naapurikuntaan Juorkunaan ex-työkaverini, ystävänäni sekä varaäitinini luokse kyläilemään.

Kyläilyn lomassa hieman stailasin jo minulle tutuksi tullutta kotia. Puolisoni ja ystäväni saivat tutustua samalla toisiinsa, minulle tärkeät henkilöt, joilla on ikäeroa kutakuinkin 20-vuoden verran.
Illan hämärtyessä sai Luolamieheni kuulla Sannan luonteenpiirteet, niin hyvässä kuin pahassa ;)

Tutustuimme ystäväni kanssa toisiimme edellisessä työpaikassani. Itseasiassa hän  oli henkilö, joka päätti palkata minut töihin. Emme arvanneet kirjoittavamme loppuelämämmme sopimusta - ystävyyssopimusta.
Jaoimme yhdessä ilot ja surut. Nauroimme ja itkimme.
Me myös riitelimme.
Kaksi vahvaa persoonaa ottaa yhteen. Sanoja ei säästelty. Koko työpaikka sai tuntea sen sähkön, joka kipinöi iskuja meidän katsellessamme toisiamme "minä voitan tämän taistelun" - katseella.

Ei ystävyyssidettä katkaissut satojen kilometrien välimatka.
Mutta emme myöskään arvanneet, että lopulta asettuisimme samoille seuduille.
"Meidän kylän oma sisustussuunnittelijamme" - jutteli ystäväni kerran puhelimessa, kun kuuli minun korpikuuseen muuttaneen.

Ystäväni kodissa siis teimme olohuoneen kalustejärjestelyä sekä stailaamista tekstiileillä ja sisustusesineillä. 
Ennen ja jälkeen kuvat ovat sitten ottajansa näköisiä. Hieman sain mielikuvitusta käyttää, että sain jälkeen kuvat mahdollisimman helpoksi ymmärtää. Oli ennen-kuvaajalla unohtunut ottaa kokonaiskuvaa ;)

Kappaverhot vaihtuivat pitkiin pitsiverhohin. Olohuone sai pelkästään jo verhoilla kivasti ryhdikkyyttä. Punaisten nojatuolien puuosat raikastin valkoisella maalipinnalla.
Työskennellessäni sohvalla istuivat valvova raati, joka oli tarkka ja väliin hieman rasittava! Talon isäntä ja Luolikseni ottivat mittaa kanssani taidoistani :D

"Sanna ei löytänyt sopivia tauluja seinille, hän meni ja maalasi ne sopivammaksi" - nauroi tänään ystäväni aviomies kahvipöydässä. 
Asiakkaan omalla luvalla kuitenkin annoin muutamalle taulun uuden ilmeen :)





Halusin vapauttaa ikkunoiden edustat mahdollisimman kevyeksi. Televisio ja korkea lipasto pois ikkunan edestä. Kuten huomaatte, pelkällä kalustejärjestelyllä voi saada kovastikin uutta ilmettä.





Ihan pienesti oli meillä talon isännän kanssa kädenvääntöä sohvan sijoittamisesta, mutta lopputuloksen nähdessään oli hänkin tyytyväinen.





"Hän käski siivota kaiken pois ennen tänne tuloaan" - jutteli ystäväni puhelimessa tutulleen.
"Sinne ne taitaa laatikkoon suurimmaksi osaksi myös jäädä" - jatkoi hän.
Hieman halusin keventää, mutta kyllä me vielä lopuille esineille paikan löydämme ;)





Eteisessä maalasin kaikki kolme väliovea. 
Kertauksena siis - ensin maalarinpesuaineella pesu. Sen jälkeen tartuntapohjamaali (Fintex/Ovika).
Pintamaalaus kahteen kertaan (Fintex/Kalustemaali).





Tämän kodin projekti tulee vielä myöhemmin jatkumaan. Nälkä taas kasvoi syödessään.
Seuraavaksi palaan meidän omaan projektiin, täällä ei jaksa vastoinkäymiset lakata yllättämästä.
Tällä hetkellä olemme täysin ilman vettä. Kaivon vesipumppu otti lopputilin! Kyllähän sitä voi käsin pestä astiat, pyykätä vaikka kaverin luona, lämmittää kattilassa veden, että voi peseytyä - mutta meillä ei ole käytössä nyt myöskään toimivaa wc:tä…!!
Tulee tunne kuin tämä koulu olisi päättänyt häätää asukkaansa kirjaimellisesti pihalle.
Kerron kohta lisää.

Hyvää alkanutta viikkoa lukijoilleni!