perjantai 12. helmikuuta 2016

Heppatytön huone.



Olin jo unohtanut tämän oven tai oikeastaan halunnut pyyhkiä sen mielestäni pois. Olin päättänyt pitää huonetta varastona, pelkkä ajatus sen sisällöstä sai pienesti epätoivon tunteen pintaan.
Jouluaattoon oli tasan viisi päivää aikaa ja minun todellakin pitäisi jo itse joulua järjestää.
Mieheni vanhempi tytär oli saapumassa myös joulunviettoon. Mietin nukkumajärjestelyitä ja tulin siihen lopputulokseen, että haluan tehdä tytölle vielä oman huoneen.
Pinkki työmaatakki päälle, hihat ylös ja ei muuta kuin viimeinen rutistus ennen loman alkua.
"No mutta ku…" - Luolamieheni yritti hetken saada jarrutettua päätä huimaavaa vauhtiani. "Ei minulla tässä mene kuin hetki ja huone on valmis" - vastasin puolustukseksi. "Haluan, että kaikilla perheenjäsenillä on omat itsensä näköiset huoneet. Teen tästä heppatytön näköisen huoneen." - jatkoin puhetulvaani samalla kun roudasimme ties monetta sänkyä ylös ullakolle. 

Minulla oli ylimääräisiä tapetteja ja maalia. Alakerran vesivahinko löydöksen vuoksi en jatkanut siellä tapetointia, joten nämä tapetit olivat oikeastaan aika täydelliset juurikin tähän tulevaan huoneeseen. 
Musiikki päälle ja työt alkakoon.

Olemme siis nyt vahtimestarin asunnossa. Tämä huone on jaettu aikanaan kahteen osaan. Seinän takana on siis nuoremman tytön turkoosi huone. Tässä ovien yltäkylläisyydessä tähänkin huoneeseen pääsee kolmannen oven jälkeen.



Samalla kun puuhastelin huoneen seiniä, mietin kalusteita. Lähdin kesken kaiken tutkimusmatkalle ullakon ihan perimmäiseen tilaan. Siirtelin tavaroita ja yllätykseksi löysin alkuperäisen koulupöydän. Pinta oli hieman kärsinyt, joten pesin pinnan maalaripesuaineella ja laitoin uuden maalin pintaan. Saman käsittelyn tein koulutuolille.



Jälleen kerran kalustin ja sisustin huoneen olemassa olevilla tavaroilla. Minusta sisustamisen tekee todella niin paljon mielenkiintoisemmaksi se, ettei sinulle anneta luottokorttia tyylillä "osta mitä huvittaa", vaan joudut käyttämään ajatusta ja aikaa ilman sitä luottokorttia.
Edes unikavereita ei tarvinnut uusia hankkia, niitä oli niin paljon, et väliin mietin missähän itse ihmislapsi nukkuu ;)
Tyttären Leenu sekä minun Emmi ja Chico-koirat valvoivat matkalaisen unta, lämmittivät ja tuhisivat joka ikisen yön sikinsokin sekaisin samassa sängyssä.
Elämän parhautta <3
Ja niin sai joulu vihdoin saapua uusiin kauniisiin huoneisiimme.
Se oli meidän uuden pienen perheen ensimmäinen yhteinen joulu.


Katson juuri työhuoneeni ikkunasta ulos. Ulkona leijailee isoja lumihiutaleita ja maisema on talvisen kaunis. 
Haluaisitko hetkittäin nähdä tulevaisuuteen? Löytää oikean kristallipallon, joka ohjaisi sinua elämäsi poluilla? 
Olemme isojen asioiden äärellä. Ihminen on niin pieni.
Viisi kuukautta on siitä kun tänne ensimmäisen kerran lensin.
Ei sitä osannut arvata, mitä tulemme yhdessä kokemaan.
Käperryin puolisoni kainaloon ja kysyin hiljaa mielessäni, 
miksi?
Pysythän mukana...