tiistai 2. helmikuuta 2016

Joululahjaksi uusi keittiö.

Se oli viides tähdenlento.
Kello löi kahta yöllä. Taivas oli kirkas.
Oli 14.12.2015 tähdenlentojen yö.
Katselin vuoteemme päädystä olevasta ikkunasta taivaalle ja laskin tähdenlennon perä toisensa jälkeen.
Joka kerta toivoin.
"Ulkomaailma väliin pelottaa minua" - kuiskasin nukkuvalle miehelleni.
Liian usein muutin mielipiteeni. Liian usein olin jotain muuta mitä halusin. 
Liian usein kuuluin tahtomattani massaan. Kuljin mukana, koska se oli helpointa.
En ollut oma itseni.
Jos olet erilainen, olet viallinen. Jos olet viallinen, tarvitaan huolto-opasta. Jos sitä ei lueta, sinua ei ymmärretä.

Elämä "löi" tyttöä turpaan lujasti. Mutta se lyönti oli tarpeen. Se antoi minulle luottamusta hyppyä tuntemattomaan - enää en elä toisten sanelemien sääntöjen mukaisesti. Enää en tee toisin, jos en itse halua. Päätin olla itsekäs ja elää itselleni.
Eihän kukaan voi muuttaa saman katon alle kolmen viikon tuntemisen jälkeen?
Olin löytänyt sielunkumppanini! Hän vastasi, ettei niin voikaan, mutta me olemmekin erilaisia. Me teemme niinkuin itse haluamme. Emme kysy onnellemme muilta lupaa,
emme edes mielipidettä. 
Parisuhteemme sääntökirja oli ylösalaisin, sitä kirjaa luettiin väärin päin. Järki ja tunteet eivät kulkeneet käsi kädessä. Järki oli liian usein poissa, mutta tunne pysyi.
Tuona tähdenlennon yönä sain toivoa seitsemän kertaan.
Toivoin terveyttä. Rakkautta. Onnellisuutta. Luottamusta. 
Toivoin terveyttä uudelleen koko meidän kolmihenkiselle pienelle perheellemme.
En toivonut maallista mammonaa, sillä se on todistetusti katoavaista.

Oven takana odotti monta pahvipakettia avaamattomina. Emme olleet kumpikaan koskaan kasanneet keittiötä. Sehän on aivan helppoa.
Niinpä.
Jos edes yksi seinä olisi suora. Jos katto ei olisi notkollaan. Jos puulattia ei olisi myötäelänyt vuosikymmenten lämmönvaihteluita, remontteja ja asukkaiden askeleita.
Minä kokosin. Luolamies asensi. Ratkaisit yhden ongelman, odotti heti toinen perässä. 
Ei ollut paketissa ohjekirjaa; 
"Näin asennat uuden keittiön tilaan, missä ei ole yhtään 90 asteen kulmaa".
Me emme pelänneet yrittää. Jos on tarpeeksi halua, sitä varmasti onnistuu.

Tasan viikko. Vanha keittiö oli heitetty kirjaimellisesti ikkunasta ulos ja uusi keittiö oli tilalla.



Sain kuulla, että keittiössä on ollut kouluaikaan puuhella. Tätä en tiennyt siinä vaiheessa kun vanhemmiltani saatua puuhellaa taikoimme ikkunasta toiseen kerrokseen. Halusin ehdottomasti puuhellan keittiöömme ja se oli saatava sinne keinolla millä hyvänsä.



Pahoittelen useiden kuvien laatua. Muistin liian monta kertaa liian myöhään ottaa kuvaa ja ne on kiireessä ikuistettu.
Upea puuhella sai uuden pintakäsittelyn ja löysi paikkansa paikalta, jossa uskoisin alkuperäisenkin hellan olleen.


Me teimme sen jälleen kerran, koska me olimme niin päättäneet! 
Saimme joululahjaksi uuden keittiön. 



Samaan aikaan valmistui olohuone. Näet seuraavassa päivityksessä muutoskuvat siitä.
Lähetän blogiterveiset täältä vanhempieni kirjastohuoneesta. Kerron myöhemmin syyn tälle matkalleni synnyinseudulleni, saat tarinan taas kuvien kera.
Nyt juoksen isän lämmittänään ulkosaunaan.
Hyvää yötä!