torstai 14. tammikuuta 2016

Ovi 1. - koulutytön huone

Kun lupauduin suhteeseen Luolamiehen kanssa, lupauduin samalla äitipuoleksi hänen 10-vuotiaalle tyttärelleen. Olen itse lapseton, jos ei kahta suloista chihuahua-koiraa lasketa ;) Lasten kanssa toimeentuleminen on minulle helppoa, se on ollut minun arkipäivääni sieltä saakka kun kävelemään opin. Olen suurperheen tyttöjä ja jo 33:lle lapselle täti. Olen toiminut kahteen otteeseen neljälle erityslapselle sijaisvanhempana. 
Uskallan siis väittää näin lapsettomana lapsia rakastavana, mitä on lapsen kasvattaminen.

Tyttö ihastui minuun heti. Hän keräsi kaikki viikkorahansa ja kysyi, että jos annan nämä kaikki rahani sinulle, lupaatko jäädä minun ja iskän kanssa tänne asumaan? 
Tyttö porasi sydämeeni itselleen kolonsa. On itketty ja naurettu. On kokeiltu rajoja ja rakkautta. Väliin tuntuu, että happi loppuu, mutta eikö ne kuulu meidän jokaisen biologisen äidin, sijaisäidin ja äitipuolen tunteisiin?

Avasimme siis nyt sen suljetun oven.

Muuttimme toiselle puolelle koulua. Huoneissa tuoksuu vanha, lika ja ummehtunut. Vesihanasta tulee ensin ruskeaa, kylmää vettä. Paikka on minulle järkytys, mutta silti näen mahdollisuuden.

Avaan oven, josta olimme ajatelleet tehdä tytölle huoneen.
Haluaisin laittaa oven samantien kiinni.
Huoh!


Pääsääntöisesti huoneet ovat olleet viimeiset kolme vuotta kaiken turhan säilytystilana. Ei muuta kuin siivoamaan! Minulle luvattiin kantoapua, mutta se jäi tällä erää lupaukseksi.

Tämän koulun omisti aiemmin vanhempi pariskunta yhdessä aikuisten lastensa kanssa. Koulu on rekisteröity neljälle perheelle. Aikanaan koulussa asui koulun henkilökunta perheineen. Tulen kertomaan koulun historiaa ihan omassa osiossaan.

Vanhempi pariskunta on elänyt aikaa, jolloin lastulevyt ja muovimatot olivat sisustamisen parhautta. En halua edes kuvitella sitä lastulevy- ja muovimattokuorman määrää - koko koulu sisältä on pinnoitettu levyillä ja muovimatoilla!

Pääsin kuitenkin tämän huoneen remontoimisen myötä ensimmäisen kerran kosketukseen alkuperäiseen pintaan. 
Se tunne!
 Katsoin lattiaa haltioituneena. Näin silmissäni kuinka pienet askeleet ovat näitä lattioita kulkeneet. Kuulin korvissani lasten äänet. Olin hetken vain paikallani tuijottaen puulattian kauneutta, tuntien koulun historiaa.



Levyjen alla seinissä on hirsi- ja lautaseinää. Mutta koska tämä huone on aikanaan jaettu kahteen osaan, en lähtenyt lautaseinää ottamaan esille tilan kapeuden vuoksi. 


Minun pelastukseni on tasoitetapetti! Saan lastulevyraot piiloon ja samalla kymmenien vuosien kolhut ruuvin reikineen tasottuivat. Pinnasta tulee kuin uusi ja päälle voi maalata taikka tapetoida. Tällä tasoitetapetilla pystyt vaikka tiiliseinää tapetoimaan, olen nimittäin kokeillut ja toimii. Ei kannata lähteä ylitasoittamaan.



Huomatkaa vasemmanpuoleisen seinän sileys! 


"Haluan turkoosin huoneen" -vastasi tyttö kuin tykin suusta kun kyselin, että millaisen huoneen hän itselleen haluaa. Annoin tytölle täysin vapaat kädet valita, onhan huone hänen. Turkoosi oli yllättävä valinta ja mietin tovin, kuinka turkoosia tulen käyttämään.
 Enemmän on parempi, ajattelin.

Tasoitetapettiseinälle halusin tapetin pehmentämään huoneen kokonaisuutta.

 

Muut seinät saivat maalipinnan. 
Ja puulattia on vain pakko peittomaalata, sillä levyjen ja muovimattojen poistaminen jättää ikäviä naarmuja lattiaan ja nauloja on käytetty täysin järjen vastaisesti. 
Mutta valkoinen Tikkurilan Betolux Akva - lattiamaali on täydellisen raikas ja tyylikäs.


Rakastan käyttää vanhaa. Kuten olen aiemmin jo maininnut, koulu on täynnä huonekaluja ja esineitä, joita voi hyödyntää.
Tytön koulupöytä ja tuoli ovat olleet kansakoulun opettajan käytössä. 
Tähän huoneeseen on ostettu vain uusi matto, lakanat, pöytävalaisimet sekä taulunkehykset - Ikeasta.

Halusin tuoda esille myös tytön omaa taidetta. Hän on todella mielikuvituksellinen ja taitava piirtämään. Piirustukset pääsivät omiin kehyksiin seinille.

Mielestäni enemmän oli todellakin parempi. Tyttö rakastaa huonettaan ja viihtyy siellä todella hyvin. Hän ylpeänä kavereilleen esittelee uutta huonettaan.
Myös tekijä on tyytyväinen lopputulokseen. Huone valmistui kolmessa päivässä :)


Seuraavalla kerralla avaamme oven, jonka sisältö joka kerta oikeasti pelotti minua. Varsinkin aamuyön pimeinä tunteina paikka oli kuin hyljätystä kummitustalosta. Vaikka rakastan kaikkea hyljättyä ja kummituksia, tämä paikka oli liikaa ja se sai niskakarvani pystyyn ihan väärällä tavalla.
Palaan siis taas pian.