keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Meidän matkamme.

Minä pieni ihminen,
keskellä kaiken suuruuden ja yltäkylläisyyden.
Rakennukset kiiltävineen julkisivuineen kohoaa yhä mahtipohtisemmin kohti pilviä.
Loistoautot ajavat perä toisensa jälkeen  jättäen äänet mahtavista voimistaan.
Palvelijat ja sheikit vaihtavat autonavaimia - loistoautot ovat turvassa tarkan valvovan silmän alla sillä aikaa, kun perhe käy ruokaostoksillaan maailman suurimmassa ostoskeskuksessa.
Ostoskeskuksessa, missä puheen sorina muistuttaa meren kohinaa,
missä näyteikkunat hohtaa kultaa ja timantteja.
Olemme maailmassa, mitä eletään vain satukirjoissa.

Olemme saapuneet Dubaihin.


Halusin nähdä kaiken omin silmin.
Kaupungin, joka on rakennettu aavikolle.
Nyhjäisty tyhjästä, pieni vaatimaton kalastajakylä kasvoi suurkaupungiksi.
50-vuotta sitten melkein täysin aavikon peittämä.



Yritin kovin miettiä.
Katsoin rakennuksen muotoja, arkkitehtuuria ja korkeutta.
Katselin tarkoin työmaalla olevia nostopuomia,
ne siis nousevat rakennuksen mukana kohti äärettömyyttä.
Mietin niitä rakennusmiehiä,
kuinka he voivat osata tämän kaiken.
Kyllä, olen erilainen matkustaja - kiinnitän huomiota kohtiin, joita ei toisilla tulisi mieleenkään. Naistenhan kuuluu käyttää aikansa ostoskeskuksissa visat vinkuen.
Me istuimme metrossa nenät ikkunaruutuun painautuen.

Minne katseen käännätkin, siellä on rakennustyömaa. Paljon valmista ja vieressä nousee kohta valmistuvaa.





Kaikki niin lähellä,
mutta silti niin kaukana.
Taksi on sinun kulkuvälineesi, paras sellainen - edullinen ja nopea.
Dubai ei ole kävelijöiden maa.
Suojateitä ei ole montaa, eikä pyöräteitä.
Dubai on ostoparatiisi, kyllä -
jos sinulla on paksu tili ja pienesti vähän enemmän.

Parkkipaikoilla on rivissä autoja, jollaisia et Suomen teillä oikeastaan edes näe.



Elämä, joka on täydellinen vastakohta minulle.
En pysyisi sen tahdin matkassa.
Tämä vuoristorata pudottaisi minut huipulla kyydistä.
Silti uskomaton kokemus -
taideteos ihmisen kädentaidosta kirjaimellisesti.
Kaikki ovat täydellistä -
siisteys, ystävällisyys, järjestelmällisyys.
Säännöt ovat sääntöjä ja niitä noudetaan.
Ei ollut katutappeluita, ei känniääliöitä.
Jätimme matkalaukut ostoskeskuksen pääsisäänkäynnille ja siinä ne olivat tunnin kuluttua edelleen - jättäisitkö Suomessa?
Et.

Kaikkein parasta oli nähdä se, kuinka nainen on tuossa maassa todellinen kuningatar.
Ravintolassa naiselle tarjotaan tuoli,
miehelle ei.
Metrossa naiselle on oma vaunu,
sinne mies ei saa tulla.
Naista tervehditään aina ensin,
hänelle avataan ovi.
Se oli ihailtavaa. Se oli nähtävyys muiden joukossa.
Arvostan.

Yhden pienen tärkeän ostoksen mekin teimme.



Sitä varten taiteilin rannalle simpukoista sydämen.
Kolme kertaa sen tein, aalto pyyhkäisi sen yli.
Luolamieheni keräsi simpukat kärsivällisesti aina uudestaan.


Me annoimme toisillemme lupauksen rakastaa.
Me olemme nähneet sen kolikon toisenkin puolen,
silti me tahdoimme.
Se ei ole itsestäänselvyys, se on tahdosta kiinni.
Me tahdoimme -
eilen, tänään ja huomenna.


Meidän ensimmäinen yhteinen lomamatkamme.
Sinulle lukijani kerron,
Dubai on jotain sellaista, jota et koskaan ikinä muualla koe.
Se on ikiliikkuja.
Jos haluat elämysmatkan keskelle täydellisyyden,
sinun täytyy ostaa matkalippu tähän maahan.

- Sanna -