lauantai 12. maaliskuuta 2016

Vieras omassa kodissa?

"Minusta tuntuu, ettemme ole täällä koululla ihan yksin" - sanoin muutamaan otteeseen Luolamiehelleni.
"Meitähän yritetään ajaa ihan tosissaan pois täältä" - jatkoin.
"Olemmeko sittenkin vieraana omassa kodissamme?"

Joku saattaa minua pitää nyt outona.
Ei haittaa.
En jaksa silti lakata ihmettelemästä tätä vastoinkäymisten määrää samassa kodissa.
Ensimmäisenähän me kohtasimme vesivahingon alakerran keittolassa. Tukkiutuneet viemärithän ovat täysin normaalia. Meidän tapauksessa ainoa vaihtoehto on vaihtaa putket kokonaan uusiksi, tukos on ja pysyy!

Muutamme toiselle puolelle koulua.
Pitkään ihmettelin sitä, että kun olin päivällä yksin, minulla oli tunne, etten olekaan yksin.
Keskellä kirkasta päivää. Täydellisessä hiljaisuudessa kaksi nukkuvaa koiraa nousee samaan aikaan ylös. Ne juoksee porraskuilun yläpäähän. Ne haukkuvat samaan kohtaan. He tuijottavat tyhjyyteen.
Vanhempi koiramme ei oikeasti hauku - koskaan!
Mikä sai molemmat tuolla koululla haukkumaan?
Pihalla ei ollut autoa. Ei kulkijaa. Ei eläimiä.
Pelkkä hyytävä hiljaisuus!


Saimme ihanan puuhellan uuteen keittiöömme. Ennen hellan laittoa hormi veti täydellisesti, sen vedon oikein tunsi.
Kun sytytimme hellaan tulet, aivan kuin piipun nokkaan olisi laitettu huppu. Emme koskaan voineet lämmittää hellaa - savu tuli sisälle joka kerta.

Kaivosta meni tosiaan se vesipumppu rikki. Sehän on ihan normaalia. Enemmän ihmetyttää se, että miten pari kuukautta sitten toisesta vesikaivosta nostettu vesi oli silloin kirkasta ja juomakelpoista, nyt se oli ruskeaa ja juomakelvotonta?

"Miksi olet laittanut saunan päälle?" - kysyy puolisoni hieman vihaisena minulta eräänä aamuna.
"En ole koko kiukaaseen edes koskenut, miten olen sen voinut laittaa päälle?" - vastaan hänelle samalla ihmetellen itsekin.
Sauna oli ollut koko yön päällä. Kiuas oli niin kuuma, että paneelit katosta ja kiukaan vierestä seinältä olivat tummuneet.
Kaksi viikkoa tästä tapahtuneesta ja taas oli meillä aamulla tulikuuma sauna odottamassa! Kuin olisi 200 asteisen uuninluukun aukaissut, kun saunan oven aukaisi.

Taas keskellä kirkasta päivää kuulen alakerrasta tasaista piippausta. Lähden ääntä kohden. Ääni tulee huoneesta, joka ei ole ollut kymmeniin vuosiin käytössä. Ovi on ruuvattu kiinni. Piippaus on todella voimakasta. Haen akkuporakoneen. Pääsen kylmään puolityhjään huoneeseen. Jääkylmässä huoneessa huutaa palohälytin?

Lamput alkoivat palaa huone kerrallaan. Ensin tytön huoneesta. Sitten pukuhuoneesta. Seuraavana minun työhuoneesta. Ja viimeisin oli alakerran eteisaula - kaikki muutaman viikon sisällä.

Tietokoneeni saattaa yhtäkkiä alkaa ikkuna ikkunalta sulkeutua kesken käytön ja lopulta koko kone sammuu. Voihan tietokone olla ehkäpä rikki, vaikka onkin suhteellisen uusi...

Vesivahinkopuolelta meni sähköt. 
Sähkötaulu ilmoittaa vikatilaa, sulake ei kuitenkaan ole palanut. Pääkytkin pomppaa vain takaisin, kun sitä yrittää laittaa päälle.
Kellarista paloivat kaikki lamput.


 Näistä kellarihuoneista kuuluu outoja ääniä. Vanha talo elää ja sen myötä ääniä kuuluu, mutta näitä ääniä on ja paljon.


Luolamieheni on sammuttanut kaksi tulipaloa Neulikolla. Ensimmäinen tulipalo syttyi pyykkikoneen syttyessä kesken työvaatteiden pesun ilmiliekkeihin. Kuumuus oli niin kova, että sisäikkunat rikkoontuivat.
Toisella kertaa syttyi ruoka liedellä palamaan. Hän käänsi selkänsä huutaakseen ikkunasta porukan syömään - liekit nuolivat jo tuuletinta.

"Ette ole ainoita, jotka ovat sanoneet, ettei täällä koululla tarvitse yksin olla" - kertoi eilen muuttoapuun tullut kaverini.
"Näitä outoja asiota ovat myös muut asukkaat kokeneet" - hän jatkoi.

Kaikelle löytyy varmasti luonnollinen selitys.
Vai löytyykö?
Haluaako henki kodissa rauhan? Minun remontointi oli liikaa? Suututin jotain?
Moni pitää minua ehkä sekona, mutta liikaa negatiivista tapahtumaa samoissa tiloissa,
ihan liian monta.