tiistai 16. helmikuuta 2016

Salaisuus pinnan alla

Kosketin sen kaunista pintaa. Painoin kasvoni siihen.
Kysyin hiljaa henkeä pidättäen - onko jotain vialla?
Kuljin huoneesta toiseen. Aloin pienoisesti pelätä. Kuin seinät yrittäisivät puhua minulle.
Olin viikkojen ajan katsellut kauniiksi tapetoituja seiniä. Olin joka kerta wc:ssä käydessäni koskettanut seinän rosoista pintaa. 
Yritin kuulla. Yritin nähdä. 
Yritin ymmärtää.

Kun katsomme alla olevia kuvia, voisimme kertoa tehneemme suurten huoneiden sisälle  lapsille suunnistuskartan. 
Tai siinä olisi jokin kiva suunnitelma seuraavasta sisustusprojektistani.
Nämä rastit eivät kuvaa kumpaakaan edellä mainitusta.
Näky on lohduton.
Se on toivoton.
Pohjakuvaan on merkitty kohdat, jotka homekoirat paikansivat. Näissä kohdissa seinää tai lattiaa on epätoivottua elämää. Näissä seinärakenteissa on salamatkustajia kokonaisen miljoonakaupungin verran.
Kotimme on asumiskelvoton.





(Kosteusvahinkopuolta ei ole tutkittu)

Seurasin sydän rinnasta ulos puskien kahden homekoiran koulutettua työskentelyä. 
"Älä anna tämän olla totta!"
Kaksi koiraa. Molemmat kierisvät sadat neliöt tietämättään kollegansa merkinnöistä tai havannoista. 
32 samaa kohtaa nämä ammattilaisen ottein paikansivat. Ne tikuttivat järjestelmällisesti seinät ylhäältä ja alhaalta. Varmistusta varmistuksen perään pysähdyttiin tasan samaan nurkkaan, ne laskeutuvat merkiksi maahan ja odottivat ohjaansa hyväksyntää.
Ihmisen hajuaisti on A4:sen paperin kokoinen.
Koiran hajuaisti on jalkapallokentän kokoinen.
Ei tarvittu selityksiä.


Kolmen viikon kovat pakkaset ja sen jälkeinen lauhtuminen herättivät seinäasukit. Haju puski auki revittyjen pintojen läpi voimakkaana, todella voimakkaana. Kauanko tilanne on ollut tämä, siihen emme saa koskaan vastausta!

Tästä on kulunut viikko. Tuhannet kysymykset sinkoilivat seinille, yhtään vastausta emme takaisin saaneet. Pilkkasiko elämä meitä nyt todella? Mitä teimme nyt väärin? Miksi?
Puolen vuoden työ, remontointi, kauniit pinnat ja upea koti - päivässä unelmamme huuhtoutui hiekkalinnan tavoin aallon mukana mereen. Sinne ne syvyyksiin upposi,
 lupaa kysymättä.

Kyyneleet valuivat poskiani pitkin. Pelkoni kävi toteen. Epätoivo otti kurkustani kiinni ja se puristi lujaa. Huusin pelkoani Luolamiehelleni, raivosin ja lopulta vain nyyhkytin.
Tajusin, että asumme paikassa, jossa olemme kaikki alttiina sairastumiselle. Täältä on päästävä pikimmiten pois. 
Kuivasin kyyneleet. Keräsin rohkeuteni ja sihisin seinille - minun unelmaani ette riko!

Löysimme uuden kodin. 
Neuvottelut pankin kanssa ovat käynnissä ja meille näytetään jo vihreää valoa. Olen puhunut puhelimessa tunteja. Olen istunut neuvotteluissa. Selvitellyt asioita ja samaan aikaan suunnitellut mahdollisen uuden kotimme sisustamista.
Uuden kodin ehto on, että siellä on oltava minulle remontoitavaa. Sen pitää olla tarpeeksi rosoinen ja muiden silmiin ehkäpä jopa ruma.
Kodin pitää olla puhdas.
38-luvulla rakennettu hirsikoti upeineen ympäristöineen on painautunut nyt verkkokalvooni.


"Tämä on uusi alkumme! Itseasiassa tästä vasta meidän uusi elämämme alkaakin" - juttelin Luolikselleni. - Mehän lupasimme ettei meitä mikään kaada. Ei ole tiellämme estettä, joka meidän matkamme pysähtäisi - se saattaa hetkellisesti hidastaa, mutta sen jälkeen vauhtimme vain kiihtyy.


Mitä Neulikon koululle tapahtuu? Millainen uusi kotimme on? 
Uusi keittiömme saatiin juuri valmiiksi ja nyt se puretaankin. Keittiö lähtee uuteen kotiin. Haluatko nähdä, miten asennetaan keittiö mittoihin, mihin se ei kuulu? Minkäkin haluan tietää ja nähdä. 
Lupaan sinulle lukijani myös kaiken tämän kuvien kera tarinoida.
Elämämme askeleet menivät viisi askelta taaksepäin, mutta me kävelemme viisitoista askelta eteenpäin - emme luovuta!


"Minä hymyilin, otin riskejä.
Minut pistettiin polvilleni kerta 
toisensa jälkeen.
Sieltä kuitenkin nousin.
Tiedän, että tulen särkymään
vielä uudelleen, mutta tiedän,
että elämä on unelmoimista,
rakastamista, särkymistä,
eheytymistä, mutta ennen 
kaikkea kasvamista.
Mietin miten vahvaksi pitää
kasvaakaan, että olen valmis?"
(Tuntematon)