keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Joulunviettomme alkaa suursiivouksella.

Eletään vuoden viimeistä kuukautta. 
Joulu kolkuttelee ovella ja meidän perheessä tehdään joulusiivousta pintaa syvemmältä - kirjaimellisesti.
Olohuone- ja keittiöremontti kulkivat käsikädessä. Nämä huoneet olivat ensimmäiset tilat, joista siis päätin purkaa mahdollisimman paljon alkuperäistä pintaa esille. Luolamieheni vikisi, mutta teki työtä käskettyä. Hän tunsi olevansa lievästi kotikiusattu pirttihirmun vaatimusten alla. Miten se menikään se lista tavoista, joilla voitat kiistelyn naisen kanssa? 
Muistaakseni paperi alapuolelta on täysin tyhjä ;)

Pienen hetken annoin ajatustani taas asukkaalle, joka oli kaiken tämän levymäärän kantanut kapeeta porraskuilua pitkin kahteen kerrokseen. Me heitimme kaiken vain ikkunasta ulos, ei pitäisi siis näin helppoa työtä hankalaksi ajatella. 
"Miksi te rikotte meidän koko kodin?" - kysyi 10-vuotias tyttö pienesti jo tuskastuneena. Niinpä.
 Sai väliin mielikuvitusta käyttää, että mistä jalansijan löytää liikkuessaan ja minne tällä kertaa jääkaappimme olikaan siirretty. Pari kertaa upposi pystyssä oleva naula crocsieni kumisesta pohjasta läpi.


Eräänä päivänä yksin olohuoneessa touhutessani tipahti yksi puupalkki sähköjohtojen päälle. Keittiöstä katkesi sähköt, jääkaappi pimeni totta kai myös. Koskaan en ole sähkötöitä tehnyt, jos lampun vaihtoa ei lasketa. Hetken katselin rasiasta irronneita johtoja ja mietin, et mihin nämä nyt tökkis? Tiedän, ettei saisi näin toimia, hengenvaarallista. En halunnut kuitenkaan jääkaapin olevan sammuksissa koko päivän ja niinhän minä siinä pienesti opin sähkömaailman saloja ja sain sähköt toimimaan.
"Olet hullu nainen!" - muisti Luolikseni minua väliin kehua.

Olohuoneesta ikkunaseinää lukuunottamatta kaivoimme kaikki alkuperäiset pinnat esiin. Rakastan tuota 60-luvulla tehtyä puukattoa, se on niin tyylikäs!
Toisen kerroksen väliseinät ovat lautaseinää, ulkoseinät ovat paksua hirsiseinää. 
Halusin lautaseinät esiin. 
Ne tuovat olohuoneeseen kodin, lämmön ja aidon tunnelman.



Minun sinkkuasunnolta tuotu puusohva pääsi aitiopaikalle. Olohuoneen pöytä on löytö Porvoon kirpputorilta, joka on 1800-luvulta.
Loin olohuoneeseen tunnelman, jollaiseen ei pieni perheeni ollut tottunut. 
"Olen tottunut polttamaan kynttilöitä vain sähkökatkosten aikana" - tarinoi miekkoseni minulle selkäni takaa kynttilöitä sytyttäessäni.
Harva se ilta meillä nyt palaa kynttilöitä - 
ei minun, vaan Luolamieheni sytyttäminä.



Ovi- ja jalkalistoja vielä hieman puuttuu, mutta muutoin alkaa tämä pää kodistamme olla remontoitu. Käsittelin lautaseinät tammen sävyisellä paneelilakalla.



Keittiön oviaukkoa piti alkuun vain vähän suurentaa. Katosi koko seinä sit siinä ihan ohimennen :D Jälkeenpäin jouduimme kattoa kuitenkin tukemaan yhdellä pystytolpalla, ei riittänyt meidän paksut metalliset tukiputket täysin pitämään kattoa. Talossa, jossa on kaikki aitoa kunnon puutavaraa ja sitä on paljon, pienienkin seinien purkaminen vaatii katolle kunnon tukemisen.



Pitkä penkki on koulun alkuperäinen penkki. Löysin tämän aarteen miekkoseni työpajasta kaiken romun alta. Sai hän pienesti palautetta minulta siitä, et miten on mennyt kohtelemaan koulun jäämistöä.
Minä vastoin sain palautetta siitä, et missä hän nyt rakkaita autonrenkaitaan säilyttää, huoh!


Kävin vielä itse hakemassa kuusen metsästä. 
Joulu sai tulla kotiimme. 
Mutta jouluun oli vielä vajaa viikko aikaa, ehdin siis yhden projektin vielä aloittaa. Jääkaapissamme ei tuoksunut jouluruuat eikä pakastimessa ollut emänännän itse leivottuja pikkuleipiä. Vieraamme olivat saapumassa yli 700km:n päästä junalla joulun viettoon. Onneksi ovat kaupan pakastealtaat, leipomot ja valmislaatikot. 
Ne ovat juuri minunlaisiani ihmisiä varten luotu.