perjantai 29. tammikuuta 2016

Luolamieheni luolan stailaamista.


Muutaman päivän tauko ollut blogini päivityksessä. 
Syy siihen on selvä - duracella latasi patterinsa laittamalla Luolamiehen "sitä sun tätä, tärkeintä samassa tilassa on olla vähän yhtä sun toista ja mielellään vielä se kolmaskin puunsävy" -sisustusta vähän uusiksi. ;)
Annoin tällä kertaa periksi Luoliksen pyynnöille, alkuperäisiä pintoja ei otettu esiin. "Uudet" pinnat ovat pari vuotta vanhoja, joten olisi tässä vaiheessa tuhlausta heittää niitä  ikkunasta pihalle. 
Tämä tila on myös jaettu aikanaan kahteen osaan. Pitkän seinän takana ovat sauna, pesuhuone ja pukeutumistilat. Tämä tila kokonaisuudessaan on ollut kouluaikaan kirjastona.

Mitään ei ole ostettu uutta tätä remonttia tehdessä. Käytin jämä-maaleja, mitä muista huoneista on jäänyt ylimääräiseksi. 
Ja itseni tuntien enemmän on aina minulle parempi. En osaa projektin aikana pitää taukoja, ei edes maalin kuivumiseen tarvittavaa taukoa. Kun hän saa yhden pinnan maalattua, alkaa hän maalata seuraavaa pintaa. Niinpä siinä kävi jälleen kerran niin, et ympärillä olevat kalusteet saivat uutta pintaa myös - isännän kaiuttimet ja vanha tv-taso kuin puoli vahingossa maalautuivat.

Toissailtana maalailin puolipaneeleja. Ukkoseni katsoo lempisarjaansa tv:stä minun siinä pyllistellessä pensselit ja telat kädessä. Hän seuraa minua hymyillen ja kysyn, et mikäs se nyt noin hymyilyttää? "Oot sinä sellainen tehotyttö! Sinulla ei ole edes pientä hetkeä paikallaan oloa. Tuntuu, et sä maalaat kymmentä asiaa yhtäaikaa." - juttelee miekkoseni minun jo siirtyessä maalamaan seuraavaa paneeliseinää. Hän on alkanut kutsua minua yli-ihmiseksi :D Kysyin, että mitä yli-ihminen tarkoittaa? "Kaikkeen, mihin sinä kosket, niin ihmisissä, esineissä ja asioissa, niistä kaikista tulee ainoastaan ja vain hyviä." 

Minusta on kiva olla siis yli-ihminen!

Halusin kirjoittaa tästä minun puolentoista päivän projektista siksikin, että voin näyttää miten pienillä muutoksilla voi saada ihan uutta ilmettä. 



Kuten olen aiemmin maininnut, huoneet ovat täynnä enemmän ja vähemmän vanhoja kalusteita, joita voi helposti uusiokäyttää. Sohva on vesivahinko puolelta haettu sohva. Nyt on pienelle perheelle, jolla jokaisella on omat vahvat mielipiteensä,  tilaa pitää oma paikkansa sohvalla.
Ei ollut mikään helppo juttu tuoda sohvaa ulko kautta porraskuilusta yläkertaan. Mutta yli-ihminen vierellään Luolamiehen maalaisjärki ja voimat, ei ole siis tullut vielä vastaan asiaa, jota tämä kaksikko ei olisi ratkaissut.



Löysin kaksi pitkää verhoa. Leikkasin ne kahteen osaan ja sain jokaiselle ikkunalle kahdet verhot. Halusin ehdottomasti käyttää juuri näitä verhoja, sillä nämä toimivat kangasmateriaalinsa ansioista samalla pimennysverhoina sekä kesällä ei päästä niin herkästi auringonsäteitä läpi. Talvella täällä ollaan kuin pakastimessa ja kesällä sit saadaankin nukkua painostavassa lämmössä.



Huomatkaa kaiuttimien ja tason muutos. Kaiuttimien alkuperäinen sävy näkyy ekassa kuvassa ja musta taso löytyy kolmannesta kuvasta ikkunan alta. Huoneesta tuli muihin tilohin nähden musta-valkoisempi, mutta minusta kivasti ilmettä pehmettää luonnonvalkoiseksi maalatut puolipaneelit. Pehmeyttä tuo myös tumman harmaan maalin päälle maalattu hiekanharmaa.

Duracellan virta ei ole loppunut, siispä hän lähtee siivoamaan paikkoja seuraavia projekteja ajatellen. Kirjoitan seuraavaksi jo valmistuneista olohuone- ja keittiöremonteista, niissä tiloissa on tähän mennessä tapahtuneet suurimmat muutokset.

Nautinnollista viikonloppua lukijoilleni! 
Meidän perhe sukeltaa kylpylän poreisiin rentoutumaan ja nukkuvat yön hotellin valkoisissa lakanoissa <3