tiistai 15. maaliskuuta 2016

Aika elämän uuden sivun.

"On aika tullut narut irroittaa,
ja hiljaa irti päästää.
On aika laittaa muistot sydämeen,
ja ovi kiinni hiljaa laittaa.
On aika jatkaa elämää.
On aika tullut uuden alun,
pieni muisto minulle jää."

On tullut aika jäähyvästien.
Tyhjensimme kotimme viikonlopun aikana. 
Tahti Neulikon koulun portaikossa oli kova, kun muuttoapulaisten kanssa kannoimme laatikko laatikolta elämämme ulos pihalla odottavalle kuormalavalle.
Raskaammat tavarat päätettiin suosiolla siirtää keittiön ikkunan kautta.



Tunteet olivat sekavat.
Osa minusta halusi pitää kiinni tästä mystisestä kauneudesta.
Osa taas halusi päästä sieltä mahdollisimman pian eroon.
En voinut olla ihastelematta kauniita pintoja,
samalla kuitenkin muistaen pinnan alla kytevän pienen paholaisen.



"Tuntuu niin väärältä nyt jättää kaikki tämä" - en jaksanut lakata hokemasta Luolamiehelleni.
Mietin, että millaista olisi ollut jättää koti siinä kunnossa kun itse sen ensimmäisen kerran näki?
Huomattavasti helpommalta.
En olisi saanut sitä tunnetta, mitä sain miettiessäni remonttia tehdessä - kuinka suurta tunnetta nämä seinät pitää sisällään.
Ne sadat pienet askeleet, jotka ovat tämän koulun lattioita tepastelleet.
Tarina talonmiehen elämästä pienten lasten kanssa tässä turkoosissa huoneessa - jälleen kerran se jää tyhjilleen.



Meidän muuttokuormamme matkasi 50 kilometrin päähän. 
Halusimme jatkaa siitä, mihin viimeksi jäimme.
Halusimme kodin, joka kaipaa meidän kosketusta.
Löysimme sellaisen ensimmäisellä käynnillä. Astuessani tupakeittiöön tunsin, kuinka minua jälleen kerran otettiin kädestä kiinni.
Kädenpuristus johdatti minut huoneesta toiseen.

Tänään tein 38-luvulla rakennetusta hirsikodista kaupat.

Puolisoni tyttö oli koko tämän muuttoajan hiihtolomalla etelässä.
Hän lähti Neulikon koululta ja hän tuli uuteen kotiin - täydelliseen sekasortoon!
"Täällä on kyllä aika hukassa kaikki" - tuli tyttö vierelleni käytyään läpi huoneet.
"Mutta viikon päästä meillä on jo aivan erilainen tilanne" - hän jatkoi ja juoksi jo tekemään uutta tarkastuskäyntiään.
En voinut olla hymyilemättä.
Selvästi tyttö on puolen vuoden aikana oppinut näkemään sekasorron alta sen valmiin. Hän on oppinut myös ymmrtämään, että valmista tulee tahdilla nopealla.
"Tämä tuntuu jo nyt kodilta" - jutteli hän minulle tänään läksyjään tehdessä minun maalatessani puukattoa.
"Tämä on paljon parempi koti" <3 



Lupaan taas ennen ja jälkeen kuvia - ja uskon, että niistä myös pidät.
Pienen hetken joutuu odottamaan, mutta se hetki ei ole pitkä ;)

6 kommenttia:

  1. Niin kaunis ja haikea päivitys Onnea Uuteen kotiin koko teidän perheelle
    T: Hilkka

    VastaaPoista
  2. Koskettava tarina koulun kohtalosta <3 johdatti toiseen hirsitalon nostalgiseen tunteeseen - uuden elämän alkuun mihin toivotan onnen kipinöitä nyt ja tulevaan koko perheelle <3

    VastaaPoista
  3. Asioilla on tapana järjestyä,ONNEA vielä kerran uuteen kotiin!T: melkein naapurisi Päivi

    VastaaPoista
  4. Todella haikeaa, mutta kunhan jaksatte puristaa vielä että saatte uuden kodin kotoisaksi niin uskon että kaikki kääntyy parhainpäin 😃👍
    Tuskin jälleen maltan odottaa mitä siellä pesässä saatte aikaan 👍😃

    VastaaPoista
  5. Löysin blogisi sattumalta blogiviidakosta ja piti lukea kaikki postaukset yhdeltä istumalta. Mikä seikkailu sinulla takana ja edessä!
    Syy miksi kommentoin on halu kiittää Sinua! Rakensimme unelmien talomme kolme vuotta sitten ja Sinä autoit sisustussuunnitelmissa! Et arvaa kuinka monta kertaa olemme mieheni kanssa muistelleet ja kehuneet tehokkuuttasi ja suunnatonta ammattitaitoasi! Tulimme silloin tapaamiseen kanssasi ja kahden tunnin päästä oli talomme sisustusmateriaalit valittuna! Kuuntelit tarkkaan toiveemme, annoit muutamia vaihtoehtoja mistä valita, ohjasit "oikeaan suuntaan" ja that's it! Jälkeenpäin olen kauhunsekaisin ajatuksin miettinyt kuinka olisin järkeni menettänyt jos ilman apuasi olisin nuo valinnat itsekseni joutunut pähkäilemään. Ja niin, lapset muistelevat vieläkin kuinka annoit heidän vielä myöhemmin ihan itse valita tehostevärit huoneisiinsa, sanoit että "äiti ja isä laittaa nyt suut ja silmät hetkeksi kiinni" ;)
    Eli vielä kerran kiitos ja ihanaa tulevaisuutta! Tulen ihan varmasti blogiasi seuraamaan jatkossakin :)

    Karoliina

    VastaaPoista